VIELÄ VANHEMMAT OSAT ALEMPANA

4.LÄKSIÄISBILEIDEN HUUMAA

Jennifer oli viemässä roskia. Hän muisti että roska-auto oli myöhässä. Kun Jennifer pääsi roskalaatikon luo, avasi hän sen ja oli jo heittämässä roskat sinne, kun hän näki vanhan paperin jolla oli kirjoitusta. Jennifer otti paperin käteensä, ja luki otsikon.
"Maailmantuhoava ohjus. Valmistusohjeet"
Jennifer päätteli koko jutun olevan vain lasten outoa leikkiä. Hän kuitenkin työnsi paperin taskuunsa. Hän päätti jossain vaiheessa vilauttaa paperia vanhemmilleen, ja sanoa miten outoja naapureita heillä oli. Vaikka siitä kyllä seuraisi Lailan jaarittelut oudoista naapureista ja Tenhon myötäilyt. Jennifer oli juuri heittämässä paperia ja roskapussia roskiin, kun hän kuuli äänen takaansa.
"Jäit haaveilemaan"
Jennifer kääntyi ja näki äitinsä Lailan. Laila taas näki Jenniferin kädessä olevan paperin, ja hätkähti.
"Kato mitä mä löysin" Jennifer sanoi kun huomasi Lailan jo huomanneen paperilapun. Laila nappasi lapun Jenniferin kädestä, ja katsoi tyttöä silmiin.
"Mistä sä tän löysit?"
"Roskiksesta"
"Miten se siellä oli..." Laila mietti ja lähti kävelemään takaisin Hattarakadun ovia kohti.

Nainen isojen matkalaukkujen kanssa lähestyi Hattarakatua. Kun hän näki rakennuksen, levisi hymy hänen kasvoilleen. Vihdoinkin jossain muualla kuin kotona. Naisen nimi oli Elisa Niemeläinen. Elisa oli vähän aikaa sitten tehnyt tarjouksen vuokra-asunnosta Hattarakadulla. Joku toinen oli kuitenkin vienyt asunnon, eikä Hattarakadulta ollut enää ollut asuntoja saatavilla. Pian sen jälkeen Elisa oli kuitenkin kuullut, että Olivia ja Aada Tikka hakivat alivuokralaista. Ja Olivia ja Aada olivat sattuneet olemaan Elisan hyviä ystäviä ylä-asteella ja lukiossa, joten he ottivat Elisan mieluusti alivuokralaisekseen. Pian Elisa astuikin jo ovesta sisään. Mentyään toiseen kerrokseen huomasi hän teini-ikäisen tytön ja teini-ikäisen pojan lukemassa kirjettä.
"Moi" Elisa sanoi ja meni toisiin portaisiin. Kolmannessa kerroksessa hän etsi Tikkojen nimikyltin, ja soitti ovikelloa. Pian Aada tulikin avaamaan, ja naiset halasivat toisiaan.
"Ihana nähdä sua, Elisa" Aada sanoi.
"Niin suakin, kiitos että otitte mut tänne" Elisa sanoi.
"Olivia on kaupassa. Sä tulet varmasti viihtymään... Täällä aina tapahtuu" hymyili Aada.
"Joo, sen uskon. Tossa rapussakin jotkut teinit luki jotain kirjettä aika hämmentyneen näköisenä" Elisa sanoi.
"Elisa... Ootko sä miettinyt sitä, mistä me haaveiltiin ylä-asteella?"
"Omasta yrityksestä? Sehän oli vaan sillon" Elisa naurahti.
"Musta ois kyl kiva kokeilla siipiään yksityisyrittäjänä. Muistatsä millasii nimiehotuksii me mietittiin sillon meiän kaupalle" naurahti Aada vaivaantuneena.
"Mä mietin. Mut ei musta enää tunnu niin kivalta perustaa yritystä" Elisa lupasi.

Tom ja May tulivat sisään asuntoonsa synkkinä.
"Hei lapset, mulla olikin as-" Johnyn lause keskeytyi kun hän näki kirjeen Tomin kädessä.
"Ala selittää" Tom sanoi ja katsoi isäänsä suoraan silmiin.
Johny nappasi kirjeen ja istui voimattomana sohvalle.
"Keneltä toi kirje on?" May kysyi. July tuli huoneeseen piparkakkukupin kanssa, ja tiputti kupin lattialle kun hän huomasi kirjeen Johnyn kädessä.
"Oletko sä kertonut?" July kysyi kauhuissaan.
"Meillä on oikeus tietää" Tom sanoi.
"Tää on aikuisten asia" Johny vältteli.
"Just joo. Meillä on oikeus tietää" Tom sanoi.
"Niin, siinähän lukee myös vähän meistä" May sanoi.
"Siinä lukee teistä tasan yksi sana!" Johny ärjäisi yhtäkkiä ja nousi ylös repien kirjeen.
"Sun piti viedä se roskalaatikkoon" July muistutti.
"Ilmesesti Tom ja May on etsiny draamaa roskalaatikosta" Johny murahti.
"Rappukäytävässä se oli" Tom tuhahti.
"Mä muistan tarkkaan kun laitoin sen roskalaatikkoon! Aivan tarkkaan!" Johny huusi.
"Älä nyt hikeenny..." Tom rauhoitteli.
"Hiljaa! Huoneisiinne siitä! Ja turha kuunella ovenraosta!" Johny huusi. May ja Tom lähtivät huoneisiinsa. July katsoi Johnia synkästi.

Simo kaatoi muutamaan kulhoon sipsejä ja karkkeja. Sitten hän tarkisti että kaapissa olisi varmasti tarpeeksi viinipulloja. Bileet alkaisivat parin tunnin kulttua, ja Simo halusi että kaikki oli valmiina. Simolle tuli aivan hirveä jano, mutta hän ei halunnut juoda yhdestäkään juhliin tarkoitetusta kaljapullosta. Niinpä hän päätti lähteä äkkiä käymään kaupassa, jotta voisi lievittää janoaan. Hän lähti ulos asunnostaan, ja näki rapussa haahuilevan Elisan.
"Moi" Simo sanoi ja hymyili Elisalle. Elisa näytti Simon mielestä erittäin kauniilta.
"No moi" Elisa sanoi. "Minnes sä meet?"
"Kaupungille vaan. Mä oon Simo Kortesluoma"
"Elisa Niemeläinen"
He kättelivät.
"No, mäkin oon menossa kaupungille. Jonnekkin ulos syömään" Elisa sanoi. Hän tunsi suunnatonta halua hieman leikkiä Simon tunteilla. Pian siihen tarjoutuikin loistava mahdollisuus.
"Mulla on illalla bileet. Ne alkaa kuudelta. Säkin oot tervetullut" Simo sanoi ja lähti sitten pois Elisan luota. Elisa päätti hieman testata Simoa niissä bileissä. Mutta mitään vakavaa hän ei vielä pitkään,pitkään aikaan haluaisi.
Simo piti Elisaa miellyttävänä tuttavuutena, johon mieluusti tutustuisi paremminkin. Hän ei voinut tietää, mitä Elisa hänestä ajatteli.
Simo tiesi kyllä, että kun hän tulisi armeijasta olisi Elisa luultavasti jo jonkun kanssa. Simolla olisi siis tasan yksi ilta aikaa hurmata Elisa puolelleen.

Niko ja Mikko valitsivat vaatteita Simon läksiäisbileisiin. He olivat kaikesta huolimatta päättäneet mennä sinne,vaikka Emmi olikin kadonnut. Kalle koputti ovelle ja tuli sisään.
"Löytykö mitään?" Mikko kysyi. Hän oli se,kumpi veljeksistä eniten oli huolissaan Emmistä. Nikon mielestä Emmi tulisi takaisin sitten kun itse haluaisi.
"Ei. Ainut vihje on ne särkyneet pullot... Eikä ne lupaa hyvää" Kalle sanoi huolestuneena.
"Kyllä Emmi löytyy, sitten kun se itse haluaa. Ja kyllä se pärjää" Niko sanoi. Hän ei oikein ymmärtänyt isänsä hysteriaa.
"Niin mutta kun Emmi on voinut joutua ties kenen hullun matkaan" Kalle sanoi surullisena.
"Tai vaikka-" Kallen lause keskeytyi siihen kun hän purskahti itkuun.
"Kyllä routa vielä porsaan kotiin ajaa" Niko vakuutteli ja nousi ylös. "Hyvä ettei bileet oo missään kauempana" hän jatkoi.
"Miten niin?" Mikko kysyi.
"Mä juon siellä varmasti aika paljon"
"Älä viittii Niko. Sä et oo Emmille kovin hyvä esimerkki" Kalle sanoi.
"Miks meidän pitäs aina olla Emmille esimerkkinä?" Niko kysyi ja nousi ylös.
"No, mä lähen takas etsimään. Ja nyt mä etsin kunnes löydän edes jotain" Kalle sanoi ja lähti huoneesta.
"Etkö sä oo yhtään huolissas Emmistä?" Mikko kysyi heti oven sulkeuduttua.
"Tottakai vähän. Mutta mä luotan siihen että se selviää" Niko sanoi ja istui alas.
"Kunpa mä voisin ajatella samalla tavalla... Jos joku on vaikka tyrmänny sen tai jotain..." Mikko mietti.
"Mut tänään ei murehdita sitä. Tänään on bileet" Niko sanoi ja nousi ylös.

Vieraita alkoi tulla Kortesluomille jo puoli tuntia ennen bileiden alkua. Ensimmäisenä tulivat Olivia,Aada ja Elisa.
"Tervetuloa neidit" Simo sanoi heti ovella ja kumarsi.
"Käsitinksmä oikein, et nää on sun läksiäisbileet?" Elisa kysyi. Simo nyökkäsi.
"Mä meen armeijaan ja muutan sitten omaan kämppään"
"Ai" Elisa sanoi ja otti pari sipsiä. "Onko viiniä?"
"Ehdottomasti. Ilman sitä ei ois bileitäkään" Simo hymyili ja käveli jääkaapille hakemaan viinipulloa ja kahta lasia. Hän kaatoi itselleen ja Elisalle.
"Kippis"
Elisa ja Simo kohottivat maljan, ja joivat sitten lasinsa tyhjäksi.
Stereoista alkoi soida "Ei itketä Lauantaina" http://www.youtube.com/watch?v=pqoVASuj8sA&feature=related (kuuntele tuota samalla)
"Ei itketä Lauantaina,ei viitsittä murjottaa,ei Lauantai loppuun kulua saa"
Elisa ja Simo alkoivat tanssia villisti. Aada ja Olivia tuijottivat. May ja Tom tulivat sisään.
"Meidänkin kai pitäs tanssia" Tom sanoi.
"Se vois piristää" May hymyili. Tom ja hän alkoivat tanssia hitaita musiikin tahdissa.
"Toiset löytää tanssiparin noin helposti" Aada sanoi. Hetken kulttua sisään tulivat myös Niko ja Mikko. Heidän perässään tuli Jennifer joka tyrskähti kuullessaan millaista musiikkia stereoista tuli.
"Täähän on hauskaa" Elisa naurahti kun Simo pyöritti häntä.
"Se onkin tarkotus" Simo hymyili ja pyöritti Elisaa kovempaa.
"Hae nyt tota Jenniferii tanssimaan" Mikko kuiskasi Nikolle.
"En mä nyt jaksa tanssii. Jalkaa särkee" Niko vältteli.
"Miten vaan. Jos sä et hae niin mä haen"

Pena oli päättänyt jättää menemättä bileisiin. Hän vietti mukavaa ilta television äärellä. Syitä bileiden väliin jättämiseen olivat se, että siellä oli melko paljon häntä nuorempaa porukkaa. Talossa asui paljon nuorisoa. Pena kuuli kuitenkin vaimeasti biisin "Ei itketä Lauantaina".
Penan mieleen palasivat muistot vuosien takaa. Tämän biisin tahdissa hän oli usein tanssinut entisen vaimonsa Serenan kanssa. Hänellä ja Serenalla oli myös lapsi, Niilo. Niilo asui Serenan kanssa kaukana. Pena huomasi ikävöivänsä Niiloa kovasti. Hän otti kännykkänsä käteensä ja oli jo soittamassa Serenalle, kun tajusi ettei halunnutkaan. Kun Pena ja Niilo olivat tavanneet viimeisen kerran, oli Niilo ollut hirveän vihainen siitä kun Pena muutti pois. Pena avasi viinipullon ja kaatoi lasiinsa hieman viiniä. Hän palasi television äärelle ja käänsi toiselle kanavalle.
"Serena Masula on kirjoittanut menestyneen romaanin Hajonnut perhe. Kirjailijan mukaan kirja kertoo hänen entisestä miehestään ja syistä jotka johtivat eroon. Kirja ilmestyi viikko sitten, ja sitä on myyty jo-" Pena sulki television. Serena oli siis rahastanut heidän elämällään. Pena nousi ylös ja laski viinilasin sohvapöydälle. Nyt hän kyllä soittaisi Serenalle. Pena näppäili Serenan numeron ja alkoi odottamaan naisen vastausta.
Tuuttaus
Toinen tuuttaus
"Serena Masula"

Kun "Ei itketä Lauantaina" loppui, alkoi "Eye of the tiger". Niko oli uskaltautunut hakemaan Jenniferiä tanssimaan. Jennifer oli suostunut, sillä ensivaikutelma Nikosta oli ihan hyvä. Elisa tanssi jo erittäin villisti Simon kanssa. Yhtäkkiä Simo suuteli Elisaa suoraan suulle, ja alkoi tanssittaa tätä kohti makuuhuoneen ovia. Elisa hymyili; kaikki sujui aivan kuin hän oli suunnittelutkin. Hänellä oli rankka junamatka takanaan, ja hän kaipasi hieman hupia. Simo näytti olevan jo aivan lääpällään Elisaan. Simo kaatoi Elisan vanhempiensa sängylle, ja suuteli häntä. Elisa suuteli takaisin. Jenniferkin alkoi jo pitää Nikon tanssittamisesta. May ja Tom istuskelivat sohvalla kuhertelemassa. Olivia ja Aada taas etsivät katseellaan sopivaa miestä itselleen.
"Elisalla menee hyvin. Vasta tänään tuli tänne, ja nyt jo saanut miehen" Olivia sanoi.
"Mut Simohan lähtee armeijaan. Ei Elisa siitä niin kauaa saa nautittua" Aada muistutti.
"Ellei sit lähe sinne sen perässä" Olivia naurahti.
Niko kietoi käsiään tiukasti Jenniferin ympärille. Jenniferiä ainoastaan nauratti, ja hän kietoi omat kätensä Jenniferin ympärille. Niko nosti Jenniferin syliinsä, ja he suutelivat pitkään.

"Serena, selitä"
"Mitä mun pitää selittää?"
"No se kirjajuttu" Pena ärähti.
"Ai. Mulla on oikeus kirjoittaa kirja" Serena vastasi.
"Sä tiedät kyllä että mä olen sen kirjan päähenkilö"
"Niin no olisit ylpeä" Serena vastasi.
"Mä en halua että mun elämästä tehdään mitään kauppatavaraa! Mitä Niilokin ajattelee sitten kun se kasvaa!" ärähti Pena.
"Oli mukava jutella" Serena sanoi ja löi luurin Penan korvaan. Pena mulkaisi vielä puhelintaan, ja päätti sittenkin lähteä bileisiin.

Elisa ja Simo suutelivat kiihkeästi sängyllä. Simo siveli Elisan selkää, Elisa keskittyi pelkkään suutelemiseen. Lopulta he päästivät toisistaan irti. Molemmilta olivat vaatteet pois päältä.
"Se tuntui kivalta" Simo sanoi.
"Ihan ok" Elisa hymyili vaikka oikeasti hänkin oli nauttinut siitä.
"Sä olet aika nopea" Simo naurahti. "Vasta muutama tunti sitten tulit tänne ja sait mut jo hurmattua" hän jatkoi.
"Mä olen aika nopea liikkeissäni." Elisa sanoi. Jose tuli nuolemaan Elisaa.
"Jose taitaa olla samaa mieltä" Simo naurahti. Elisa nyökkäsi ja silitti Josea.
"Onko sulla pikkusisaruksia?" Elisa kysyi.
"Onhan mulla, Verna ja Milla. Tosin molemmat on vaan puoliks mun sisaruksii." Simo vastasi.
Elisa nyökkäsi.
"Entäs sun perhe? Onko sulla sisaruksia?" Simo kysyi.
"Ei... Puhutaan jostain muusta" Elisa pyysi.
"Tai jos ei puhuta ollenkaan..." Simo sanoi ja yritti ottaa kiinni Elisasta.
"Aiotko sä mennä armeijaan?" Elisa kysyi hätäisesti.
"Aion. Mut sen jälkeen mä tuun takas tänne" Simo lupasi.
"Älä mee..." Elisa pyysi. "En mä tiedä jaksanko mä oottaa sua, jos sä meet. Enkä itseasiassa ole varma että olisiko tätä ees kannattanu tehä" Elisa sanoi yhtäkkiä.
"Etkö?" Simo kysyi ja hymy haihtui hänen kasvoiltaan.
"Anteeks nyt vaan" Elisa sanoi ja alkoi pukemaan vaatteita päälleen.
"Hei, mun on pakko mennä armeijaan. Kaikki muutkin menee. Paitsi jotkut sivariin. Sunkin isäs kävi varmasti armeijan..." Simo sanoi.
Silloin Elisa kääntyi Simoa kohti, ja läpsäytti poikaa kipeästi poskelle!
JATKUU ENSI OSASSA

5.TOTUUS PALJASTUU

Simo piteli poskeaan ja katsoi Elisaa hämmentyneenä.
"Onks tää asia sulle jotenkin...vaikee?" Simo kysyi toivuttuaan ensijärkytyksestä.
"Ei se sulle kuulu" Elisa töksäytti ja yritti lähteä, mutta Simo tarttui häntä kädestä ja veti takaisin.
"Pitääkö mun lyödä toisen kerran?!" Elisa kivahti ja kiskaisi itsensä irti.
"Mä otan sen riskin" Simo aloitti rauhallisesti. "Anteeksi jos mä osuin jotenkin arkaan paikkaan. Enhän mä voinut tietää että sun isäs-"
Silloin Elisa mulkaisi Simoa erittäin pahasti ja juoksi ulos huoneesta, ja koko asunnosta.
Simo ei enää yrittänyt lähteä perään, koska Elisa oli selvästi erittäin vihainen hänelle.
Elisa pysähtyi hengittämään rapussa. Hän ei voinut sille mitään, että räjähti jos joku edes mainitsi jotain hänen isästään. Onneksi Simo sentään lähisi seuraavana päivänä armeijaan, joten Elisa pääsi hänestä nopeasti. Elisa meni avaamaan kotiovensa, ja meni sisään. Hän lysähti sohvalle ja alkoi syömään suklaata murheellisena. Pian Aada ja Olivia tulivat sisään.
"Mikä sulle tuli?" Aada kysyi samantien.
"No Simo ei tuntunukkaan oikeelta. Kun se lähtee armeijaan ja kaikkee" Elisa sanoi nopeasti.
"Joo, mut älä jää suremaan sitä. Nyt kun sä oot täällä, niin kai sä haluisit tehdä jotain uutta..." Aada vihjaili.
Elisa nousi istuma-asentoon, ja katsoi Aadaa.
"Okei, yritetään perustaa yritys"

Laila ja Tenho keskustelivat huoneessaan.
"Jennifer löysi meidän suunitelman" Laila sanoi.
"Löysikö? Mistä?" Tenho säikähti.
"Roskiksesta. En mä kyllä ymmärä miten se siellä on..." Laila huokaisi.
"Eihän se arvannut että me ollaan sen suunitelman takana?" Tenho panikoi.
"Ei arvannut. Läheltä kyllä piti" Laila rauhoitteli. "Mutta meidän pitää olla varovaisempia" hän jatkoi.
"Niin... Samuel ja Jennifer ei ymmärtäis sellaista" Tenho sanoi.
"Mä käyn nyt nukkumaan. Kaikki on hyvin, koska Jennifer ei arvannut mitään. Hyvää yötä" Laila sanoi ja sulki valon. Tenhokin sulki oman valonsa, ja kiersi kätensä Lailan ympärille. Laila hymyili tyytyväisenä.

Seuraavana aamuna Simo vielä hyvästeli perheensä.
"Tuut sitten lomilla käymään" Mari sanoi halatessaan Simoa.
"Tottakai" Simo hymyili ja halasi äitiään tiukasti. Sen jälkeen hän halasi Jyrkiä .
"Pidä itsesi miehenä siellä" Jyrki hymyili.
"Sehän on pakko" Simo naurahti, ja kääntyi sitten Millan puoleen.
"Munkin tulee ikävä suo" Milla sanoi. Simo halasi puolisiskoaan tiukasti.
"Mä soittelen" Simo sanoi ja lähti sitten asunnosta.
"Tota poikaa tulee kyllä ikävä" Jyrki sanoi.
"Niinpä..." Milla sanoi ja meni sitten huoneeseensa. Silloin Jyrki suuteli Maria suulle, ja nosti naisen syliinsä.
"Mitä jos Milla tulee" naurahti Mari.
"Tuskin se ihan heti huoneestaan tulee" Jyrki sanoi ja kantoi Marin makuuhuoneeseen. Juuri kun makuuhuoneen ovi sulkeutui, Millan huoneen ovi aukeutui ja tyttö tuli ulos. Hän meni kotipuhelimen luo, ja näppäili numeron.
Tuuttaus
"Patrik" kuului toisesta päästä.
"Milla täällä moi. Voitasko me nähdä?" Milla pyysi.
"Mul on kyl nyt vähän muuta..." Patrik yritti.
"Okei sitten" Milla sanoi ja sulki puhelimen. Hän kuuli naurua vanhempiensa makuuhuoneesta, ja arvasi heti mitä siellä oli meneillään. Ovikello soi, ja Milla meni avaamaan.
"Onko Simo Kortesluoma paikalla?" ovella oleva lähetti kysyi.
"Lähti äsken" Milla vastasi.
"Selvä. Onko sitten sun vanhempas paikalla?"
"Joo, mutta mä luulen että nyt on parasta antaa niiden olla rauhassa" Milla sanoi ja sulki oven nopeasti.

Smithien perhe istui ruokapöydän äärellä. Kukaan ei ollut vähään aikaan sanonut sanaakaan.
"Aiotteko te taas yrittää erottaa meidät?" May kysyi lopulta.
"Ei aiota. Vaan kertoa teille totuus" Johny sanoi.
"Siitä kirjeestä vai? No jo oli aikakin" Tom hymähti. Johny ja July olivat kutsuneet Mayn ja Tomin keittiöön, koska heillä oli heille jotain tärkeää asiaa. May ja Tom olettivat heti että vanhemmat aikoivat taas erottaa heidät.
"Niin" Johny sanoi. July vain katseli muita perheenjäseniä haudanvakavana.
"Se kirje on..." Johny aloitti kun July keskeytti hänen puheensa.
"Ehkä meidän ei pidä kertoa..." July sanoi ja näki selvästi miten hermostunut hän oli.
"Mun mielestä Tomilla ja Maylla on kyllä oikeus tietää" Johny sanoi. May ja Tom katsoivat Julya oudoksuen. Hiki valui naisen otsalta, ja hänen kätensä olivat ristissä.
"July, mikä sulla on?" Johny ihmetteli. July nousi ylös.
"On vähän hutera olo..." hän sanoi ja meni makaamaan sohvalle. "Tom, hakisitko sä mulle vettä?"
Tom meni hakemaan vettä kuuliaisena, mutta May huomasi selvästi että July yritti viivästyttää totuuden paljastumista.
"Äiti, mitä sä oikein yrität?" May kysyi.
"Mulla on vaan vähän päänsärkyä, ei mitään sen pahempaa!" tiuskaisi July. Tom ojensi lasin Julylle, ja July joi sen heti tyhjäksi.
"Mä meen nukkumaan, kun väsyttää niin paljon. Puhutaan tästä myöhemmin" July sanoi ja meni surkeasti väsynyttä esittäen makuuhuoneeseen.
"Puhutaan sitten myöhemmin" Johny sanoi ja meni Julyn perässä.
"Julyn syytä. Se ei näköjään haluu kertoo" May sanoi Julyn ja Johnin mentyä.
"Mä ajattelin just samaa" Tom sanoi ja istui sohvalle.
"Kyllä me vielä saadaan tää selville" May sanoi.

Niko ja Mikko nukkuivat bileiden takia myöhempään kuin yleensä. Hyvä että oli viikonloppu, joten koulusta menemiseen ei koitunut haittoja.
Pian Kalle koputti heidän ovelleen ja tuli sisään.
"Huomenta pojat. Mun etsinnät on tuottanu tulosta" Kalle sanoi vähän pirteämpänä kuin yleensä.
"No?" Mikko kysyi ja nousi ylös. Niko ei vastannut, vaan tekokuorsasi kovaan ääneen.
"Joku on nähnyt Emmin. Ja aika hyvässä kunnossa" Kalle sanoi.
"Millon?" Mikko kysyi.
"Pari tuntia sitten. Eli luultavasti Emmi on kaupungissa" Kalle hymyili ja lähti takaisin etsimään.
"Ei tarvii enää esittää nukkuvaa" Mikko sanoi veljelleen.
"No hyvä. Alkokin jo väsyttää tää tekokuorsaus" Niko naurahti.
"Sulla tais mennä hyvin eilen. Sen Jenniferin kaa" Mikko sanoi veljelleen.
"Kieltämättä. Jennifer on ihan kiva" Niko hymyili.
"Näki selvästi, että teillä oli hauskaa" Mikko sanoi ja nousi ylös, kun hänen puhelimensa soi. Mikko vastasi.
"Mikko Ukko" Mikko vastasi.
"Jennifer täällä moi." kuului ääni.
"Ootkohan sä soittanu väärään numeroon?" Mikko naurahti.
"Ei kun ihan oikeeseen. Ihan tarkotuksella" Jennifer sanoi.
"Ai... Mut eilenhän sä olit kiinni Nikossa?" Mikko ihmetteli.
"Niin mut mä tajusin tänään et sä oot paljon paremman näkönen ja muutenkin parempi tyyppi" Jennifer lirkutteli. Mikko sulki puhelimen uskomatta korviaan.
"Oliks se Jennifer?" Niko kysyi. Mikko nyökkäsi ja katsoi veljeään.
"Oli se. Etkä ikinä usko mitä se sano"

Pena soitti Tikkojen ovikelloa. Elisa tuli avaamaan.
"Moi. Onko Olivia?"
"On se, mutta me ollaan luomistyössä" hymyili Elisa.
"Mitäs te teette?"
"Suunitellaan meidän tulevan kaupan sisustusta" Elisa sanoi. Pena naurahti.
"Käyks se kaupan perustaminen muka noin helposti?"
"Me etittiin koko yö sopivia liiketiloja ja löydettiin pari hyvää. Tänään mennään kattomaan niitä" Elisa hymyili.
"No jos mä sit tuun myöhemmin" Pena sanoi. Elisa sulki oven ja Pena lähti takaisin oman asuntonsa ovea kohti. Hän kaivoi avaimet taskuunsa ja avasi oven. Heti kun hän oli avannut oven, kuuli hän kolinaa. Asunnossa selvästi oli joku. Pena otti eteisessä olevan suuren lapion, ja lähti hipsimään ääntä kohti. Äänet tulivat Erkin huoneesta. Pena muisteli, että Erkin huoneessa oli ainakin televisio ja kannettava tietokone. Ja niitähän varkaat veivät. Pian hän kuuli askelia. Joku oli selvästi tulossa huoneesta. Pena laski kolmeen, ja juuri kun huoneessa ollut henkilö tuli ulos, sai hän mojovan iskun lapiosta päähänsä!
"Voi p******!" mies karjaisi ja piteli päätään.
"Haluatko toisen iskun?! Kyllä minä opetan ettei toisten tavaroihin kosketa!" Pena huusi.
"Pena, mitä sä oikein sekoilet?" Erkki kysyi. Penan kasvot kalpenivat kun hän huomasi ketä oli lyönyt.
"Anteeks... Mä luulin suo..."
"Varkaaks. Eikö sulle tullut edes mieleen että mä voisin olla mä?"
"No mä innostuin vähän liikaa..." Pena sanoi. Silloin May tuli sisään.
"Onko kaikki hyvin?" hän kysyi. Myös Olivia tuli sisään. Hän esitti saman kysymyksen kuin May. Sitten hän huomasi lapion Penan kädessä ja Erkin pitelemässä päätään.
"Älkääs nyt pojat... Jostain naisestako te tappelitte? Kysykää vaan siltä naiselta suoraan kumman se ottaa, niin ei tarvii alkamaan lapio kädessä heilumaan"
Sitten Olivia ja May lähtivät pois.

"Marjukka,
älä ota meihin enää yhteyttä. Perheessämme on kaikki hyvin, emme tarvitse sinua. Emme tulleet luoksesi, koska niin on parempi kaikkien kannalta. Kerromme lapsille totuuden ajallaan. Yritimme jo tänään, mutta emme pystyneet. Hyvästi.
Terveisin,
Johny Smith"

Johny katsoi tyytyväisenä kirjoittamaansa kirjettä. Hän laittoi sen kuoreen ja kirjoitti osoitteen. Hän oli varma, että kun kirjeiden lähettäjelle sanoi tarpeeksi selvästi ettei tarvinnut häntä, niin silloin kyseinen henkilö ymmärtäisi jättää heidät rauhaan. Johny lähti viemään kirjettä. Kun hän oli lähtenyt, May tuli takaisin asuntoon. Hän näki että joku oli unohtanut vanhan valokuva albumin pöydälle, ja alkoi selaamaan sitä. Melkein jokaisessa kuvassa esiintyi vanha mutta kaunis nainen. May päätteli sen olevan jotain hänen äitinsä ystäviä. Yhdessä kuvassa nainen piti häntä sylissään. Kuvateksti oli:
"Marjukka ja May"
May päätti hyvän tilaisuuden tullessa kysyä äidiltään, kuka Marjukka oli. July tulikin pian huoneeseen, ja otti nopeasti albumin pois Maylta.
"Taisin unohtaa tämän. Vanhoja kuvia" hän selitti.
"Onks se tärkeekin albumi?" kysyi May.
"No on siinä kuvia musta ja mun parhaasta ystävästä" keksi July valehdella.
"Ai. Marjukasta" May sanoi ja nousi ylös. Hän uskoi äitiään, vaikka July vaikuttikin hieman hermostuneelta.
Kun May oli mennyt huoneeseensa, työnsi July albumin äkkiä kaappiin ja lukitsi kaapin. Ovikello soi, ja July meni avaamaan. Ovella seisoi sama vanha nainen, joka oli auttanut Erkkiä.
"Marjukka" July henkäisi.
"Mä olen nykyään Natalia" vanhus esittäytyi.
"Ulos täältä!" kirkaisi July ja paukautti oven kiinni. Hän laittoi myös varmuuslukon. May tuli huoneestaan.
"Mitä sä täällä yksin meluut?" hän kysyi hämmentyneenä. July katsoi tytärtään.
"En mitään... Tai siis mä kompastuin" July vastasi.
"Miks sä oot laittanu varmuuslukon?" May ihmetteli. July huokaisi syvään ja tuli Mayn luo.

Mari ja Jyrki lepäsivät sängyssä.
"Voi kun mua väsyttää" Mari haukotteli.
"No nukutaan" Jyrki hymyili. Mari hymyili takaisin, ja sulki silmänsä. Jyrki suuteli vielä Marin huulia, ja nousi sitten ylös.
"Minne sä meet?" Mari kysyi väsyneen kuuloisena.
"Mä käyn viemässä roskat. Mä muuten varasin meille huomiseksi ajan kylpylään" hymyili Jyrki. Hattarakadun talon yhteisissä tiloissa oli pesutuvat, sauna ja pieni kylpylä jossa oli kaksi poreallasta ja kylpyvaahtoja. Asukkaat saivat varata sinne ajan.
"Ihanaa" Mari sanoi. Jyrki hymyili ja meni ottamaan keittiön roskapussin. Hän lähti asunnosta viemään sitä. Rapussa häntä vastaan tuli Aada.
"Moi, voisitko laittaa tähän listaan jonkun hyvän ehotuksen kaupalle" Aada pyysi. Jyrki katsoi listan läpi, ja siinä oli hyvin outoja nimiä.
"En mä nyt heti keksi mitään" Jyrki sanoi ja ojensi listan takaisin Aadalle. "Kauppaako ootte perustamassa?"
"Se ois tarkoitus" hymyili Aada ja meni takaisin asuntoonsa. Silloin Jyrkin roskapussin kahva katkesi, ja pussi tippui lattialle. Roskat levisivät, ja Jyrki päästi suustaan sammakkoita. Hän alkoi keräämään roskia takaisin pussiin, ja pian Tenho tulikin auttamaan.
"Kiitos" Jyrki hymyili.
"Tenho, sun ei tarvitse auttaa muita. Nekään ei oo tehny mitään meidän hyväksi" kuului tyly ääni.
"Niin,rakkaani" Tenho sanoi ja meni takaisin Lailan luo. Jyrki katsoi Laila Goottista. Nainen vaikutti varsinaiselta snobilta ja valittajalta ensivaikutelman perusteella. Nytkin nainen komenteli miestään kuin olisi joku kuningatar. Laila vielä katsoi Jyrkiä halveksuvasti, ja lähti sitten. Jyrki taas sai roskat kerättyä, ja lähti viemään niitä.

Emmi seisoi Hattarakadun pihalla, ja katseli rakennusta. Hän oli aikonut palata kotiin, mutta lopulta päättänyt ettei sitä iloa antaisi isälleen. Hänellä oli kuitenkin kylmä, joten hän hipsi varovasti rappuun ja meni talon yhteisiin tiloihin. Emmi makoili saunan laiteilla ja toivoi hartaasti ettei kukaan tulisi sinne. Mutta tietenkin pukuhuoneesta alkoi kuulua kolinaa. Emmi piiloutui nopeasti saunan lauteiden alle, ja sulki silmänsä. Äänistä päätelleen saunaan tuli kaksi henkilöä, nainen ja mies.
"Aloitetaan piakkoin sen valmistaminen. Siinä menee kuitenkin oma aikansa" kuului naisen ääni.
"Kyllä,rakkaani" kuului miehen ääni.
"Mutta sun pitää sitten auttaa mahdollisiman paljon. En mä itse pysty maailmaatuhoavaa ohjusta rakentamaan" naisen ääni kuului.
Emmi kauhistui kuulemastaan. Hän ei kuitenkaan uskaltanut nousta lauteiden alta.
"Mä lupaan auttaa sua niin paljon kun vaan pystyn, rakas" mies vannotti. Silloin Emmi päätti mennä pois lauteiden alta. Hän halusi nähdä, millaiset hullut olivat kyseessä. Lopulta uskallus kuitenkin petti, mutta hän oli ehtinyt jo liikahtaa. Laila, jolla oli hyvin tarkat korvat kuuli sen liikahduksen.
"Joku p**** on lauteiden alla!" Laila kirkaisi. "Voisitko hoidella sen, Tenho?"
"Kyllä rakkaani!" Tenho laskeutui laiteilta ja kurkisti niiden alle. Hän kiskoi Emmin esiin.
"Oletko sä kuullut kaiken?" Tenho tiukkasi.
"Olen..." Emmi sanoi.
Laila kirkaisi kun näki kuka oli ollut lauteiden alla.
"Mitä sä halusit nähdä, kun tulit tänne saunaan?! Tai älä sano, kyllä mä taidan arvata! Onhan se aika jännä juttu!"
"Mä en ole sellainen" Emmi huusi.

"May, mä haluan kertoa sulle totuuden" July sanoi.
"Miksi sä sitten välttelit sen kertomista aiemmin?" May tiuskaisi. "Mä muistan että sä olet aiemminkin saanut tollasen kirjeen! Sillon kun mä olin ihan pieni"
July katsoi Mauta järkyttyneenä.
"Muistatko sä sen?"
"No muistan!" May tiuskaisi. "Mutta kerro nyt mulle totuus"
"Okei. Mä kerron" July sanoi ja meni ikkunan luo.
"Marjukka on sun...sun..." July yritti mutta murtui sitten ja purskahti itkuun.
"Äiti rauhotu! Mikä sulle tuli?" May kysyi ja meni halaamaan äitiään.
"Tää on vaan niin hirvee juttu..." July sanoi ja halasi Mayta.
"Mutta mun on tärkeetä saada tietää se. Jos se liittyy muhunkin" May vaati.
"Sun...isoäitis!" July itki.
"Mut mun molemmat isoäidithän on kuollu jo vuosia sitten" May ihmetteli.
"Marjukka lavasti kuolemansa" nyyhkytti July. May katsoi äitiään.
"Miks se niin teki?"
"Marjukka oli aiheuttanu niin paljon pahaa. Se oli kylmäverinen murhaaja. Mä pelkään että se on vieläkin..." July itki.
"Kyllä se varmaan on parantanu tapansa" May sanoi ja halasi äitiään.
"Toivotaan" July nyyhkytti.
Silloin rapusta kuului kova pamaus ja heti sen perään vertahyytävä kirkaisu!
JATKUU ENSI OSASSA
_________________

OSA 6.VERTA LATTIALLA

Ihan aluksi, nuo Elisan ja Aadan kauppahommat eivät sitten ole niin aidon tuntuisia. Kun mulla ei oo oikeesti mitään tietoo kaupan perustamisesta Koittakaa silti kestää..

July ja May riensivät rappuun, mutteivat nähneet siellä ketään muuta. Maassa ei ollut verta eikä mistään kuulunut ääniä.
"Huhuu?" July huhuili. Ei vastausta.
"Ehkä jollain on vaan telkkarin äänet liian kovalla..." May yritti.
"Se ääni saatto tulla kylpylästä" July sanoi. Hän ja May hipsivät talon yhteisiin tiloihin.
"Onko täällä ketään?" July huusi.
"Äiti, ei tääl oo ketään" May sanoi. July kuitenkin avasi pukuhuoneen oven ja kurkisti sisään. Siellä oli vain vaatekasa ja pyyhkeet. Silloin Emmi tuli saunasta ja hätkähti nähdessään Julyn ja Mayn.
"Onko kaikki hyvin?" July kysyi heti ja meni Emmin luo.
"Miten niin?" Emmi kysyi silmät pyöreänä.
"Mä kuulin laukaisun ja aattelin et jos se tulee täältä" July vastasi.
"Ei se täältä ainakaan kuulunut" Emmi mutisi ja livahti pois.
July katsoi tytön perään. Pian Laila tuli saunasta pyyhe ympärillään ja löylykauha kädessään.
"Alkakaa painua!" Laila huusi. July ja May kiirehtivät pois huoneesta. Tenho tuli saunasta.
"Toivottavasti me saatiin puhuttua toi tyttö ympäri. Eikä se kerro kellekkään" Tenho sanoi. Laila nyökkäsi.
"Mä en usko että se edes uskoi mitä kuuli. Kukaan ei saa kuulla meidän suunitelmista" Laila hymyili ja suuteli miestään pitkään ja hartaasti. Tenho kantoi Lailan takaisin saunaan.

Elisa ja Aada kävelivät kadulla kohtia kohti. He olivat menneet juuri katsomaan tiloja kaupalle ja löytäneetkin sopivan. He aikoivat myöhemmin kirjoittaa sopimuksen tilasta. Enää nimi oli ongelma. He eivät tienneet ollenkaan sopivaa nimeä.
"Minivalinta?" Aada ehdotti.
"Siitä saa sen vaikutelman, että kaupassa on vaan vähän tuotteita tai sit ne on pieniä" Elisa torjui.
"Jättivalinta?" Aada sitten ehdotti.
"Sinne kauppaan ei mahu niin on paljon tuotteita et sitä vois sanoo jättivalinnaks" Elisa naurahti.
"Ehota sit ite!" Aada naurahti.
"Pitää miettii" Elisa sanoi ja avasi Hattarakadun oven.
"Pian me päästään jo laskuttamaan" Aada hymyili ja meni sisään. Elisakin tuli sisään.
Laila ja Tenho tulivat saunasta.
"Hei" Tenho sanoi mutta Laila alkoi vetämään häntä pois. Elisa katsoi pariskuntaa ja tirskahti.
"Siinä on todiste, että nainen on niskanpäällä parisuhteessa" hän sanoi Aadalle. He menivät hissiin. Hissi alkoi nousta, mutta pysähtyikin keskenkaiken.
"Voi v****!" Aada kirosi ja painoi hälytysnappia. Sitten hän alkoi hakata hissinovea ja huutamaan. Laila ja Tenho kyllä kuulivat huudot, mutta eivät pistäneet tikkua ristiin auttaakseen.
"Auttakaa joku!" Elisa huusi ja hakkasi hissin seiniä.
"Laila ja Tenho varmaan kuulee, ne oli just menossa portaita pitkin yläkertaan" Aada sanoi yrittäen kuulostaa rauhalliselta.
"Entä jos me jäädään tänne" Elisa panikoi.
"Ei jäädä, varmasti meidät jossain vaiheessa löydetään" Aada sanoi.
"Varmaan sitten kun me ollaan jo raatoina täällä..." Elisa kuiskasi ja istui hissin lattialle.

Milla oli menossa kirjastoon, kun kuuli hälytyksen ja kaukaisia huutoja. Hän katsoi ympärilleen, ja mietti kuuliko hän taas harhoja. Milla kuuli nykyään usein harhoja. Mutta hälytys ei voinut olla harhaa.
Milla kuuli äänet hissikuilusta.
"Onks siel joku?" hän huusi täyttä kurkkua. Mari tuli ulos asunnosta.
"Milla mitä sä huudat?"
"Hissi on kai jumittunu" Milla sanoi. Huutoja ei enää kuulunut, ja Milla päätteli että hissiin juuttunet kuuntelivat tarkkaan mahdollisia ääniä.
Lopulta hissi alkoi taas liikkua. Heti kun se oli tullut ylös, Elisa ja Aada riensivät ulos.
"Kauan te olitte siellä?" Mari kysyi.
"Kymmenen minuuttia enintään" Aada sanoi. Hän ja Elisa menivät omaan asuntoonsa.
"Mä luulin eka että mä kuulin harhoja. Mä kuulen niitä nykyään aika usein. Varsinkin öisin" Milla tunnusti.
"Niin. Sä olet kyllä puhunutkin unissasi. Viime yönä ja aiemmin" Mari sanoi.
"Ihan totta? Mitä mä sanoin?" Milla kysyi. Häntä tosiaan kiinnosti, mitä hän oli puhunut unen läpi. Hän oli nähnyt viime aikoina vain hyvin outoja unia.
"Ei siitä paljoo saanu selvää. Vaadit laskemaan aseen tai jotain. Ja sun otsaltas valu hikeä" Mari kertoi.
"Ai..." Milla sanoi. Hän jo pelkäsi että hän olisi puhunut jotain ihastuksestaan. Vaikkei hän kyllä ymmärtänytkään, mistä "laskekaa ase" oikein tuli.
"Mennään sisälle pullakahveille" hymyili Mari ja otti Millaa kädestä.
"Mä ottaisin kyllä munkkia" Milla hymyili ja meni sisään äitinsä kanssa.

Pena ja Erkki istuivat sohvalla. Erkki piteli päästään.
"Saat anteeks" Erkki sanoi pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen.
"Kiitos" Pena hymyili. Hän nousi ylös ja haki jääkaapista kaksi metsämarjajugurttia. Molemmat alkoivat syödä omiaan hiljaa.
"Mun äidillä oli syöpä. Sen takia mä olin siellä" Erkki kertoi.
"No kiva et oot tullu takas. Onko se ihan kunnossa?" Pena kysyi.
"Joo, täysissä voimissaan" Erkki vastasi. "Mut se syöpä voi uusiutuu"
Pena taputti ystäväänsä olalle ja nousi ylös.
"Täällä on kuule ollu tylsää ilman suo. Naapurin Oliviakin suo kävi jo kyselemässä" Erkki naurahti.
"Ai Olivia. Mitäs se?" Erkki kysyi. Olivia asui Erkin ja Penan naapurissa, ja oli ihan suloinen.
"Toi piirakoita" Pena sanoi ja vei oman jugurttipurkkinsa roskiin. Myös Erkki toi omansa.
"Mitä syötäis huomenna?" Erkki kysyi ja istui takaisin sohvalle.
"En mä vaan tiiä... Mennään jonnekkin ulos syömään?"
"Hyvä idea" Erkki sanoi. "Mun äidillä on täällä Helsingissä oma pikkukahvila. Mut yks toinen tyyppi hoitaa sitä, kun äitihän muutti täältä ajat sitten pois" Erkki sanoi.
"Ois kyl hienoo nähdä sun äitis kahvila" hymyili Pena.
"No huomenna sä näät sen" Erkki hymyili ja meni huoneeseensa. Pena taas alkoi etsiä jotain kaapeista, ja löysi lopulta piirakkakorin. Hän otti pari piirakkaa, ja yritti saada itsensä muistamaan että kiittäisi ja pyytäisi anteeksi Olivialta myöhemmin. Olihan Olivia ihan mukava tuttavuus.

Niko näppäili puhelimeensa Jenniferin numeron ja odotti vastausta.
"Jennifer" kuului vastaus.
"Niko täällä moi. Voitasko me tavata jossain huomenna?"
"Emmä tiiä... Mul on ehk vähän kiireitä..."
"Ehkä? Mitä sä tolla tarkotat?"
"Mä en tiedä haluanko mä tavata sua. Mua vähän kaduttaa edellinen" Jennifer puuskahti.
"Siis se juttu niis bileis? Miks se suo kaduttaa?" Niko kysyi äimän käkenä ja nousi ylös sängyltään.
"Koska mä olen ihastunut toiseen" Jennifer sanoi. "Sori, mä haluun puhuu totta"
Sen jälkeen Jennifer löi tylysti luurin Nikon korvaan. Mikko tuli sisään huoneeseen.
"Soititko sä Jenniferille?" hän kysyi nähtyään kännykkän Nikon kädessä.
"Joo. Se on pihkassa johonkin toiseen" Niko töksäytti ja nousi ylös. "Ethän vaan satu tietämään kuka se vois olla?"
"Ei mitään tietoo" Mikko sanoi ja istui sängylleen.
"Jennifer vaikutti niin kivalta, mä olin oikeesti ihastunu siihen. Ikinä ei kannata rakastua" huokaisi Niko. Mikko taputti veljeään olalle.
"Kyllä se siitä. Toihan oli vasta pikkusta ihastumista"
Niko nyökkäsi, vaikka oikeasti hänestä tuntui että hänelle ja Jenniferille olisi saattanut oikeasti tulla jotain. Sitten hän lähti ovea kohti.
"Minne sä meet?" Mikko kysyi.
"Juomaan pari lasillista" Niko sanoi.
"Se ei auta yhtään, pahennat vaan asioitas" Mikko vastasi. Niko näytti kieltä veljelleen, ja meni keittiön puolelle avaamaan kaljapulloa.
Mikko meni hänen luokseen, ja nappasi kaljapullon Nikon kädestä.
"Usko mua"

Samuel istui huoneensa sängyllä ja nukkui. Hän oli äsken nähnyt aivan kamalaa painajaista kiusaajista, ja herännyt siihen. Pian sen jälkeen hän oli nukahtanut uudelleen ja näki nyt vain hyviä unia. Joku koputti hänen ovelleen, ja tuli sisään. Se oli Tenho. Tenho silitti poikansa poskea. Samuel värähti hieman unissaan.
"Tenho!" kuului keittiön puolelta.
"Tulen,rakkaani" Tenho sanoi ja riensi keittiön puolelle. Laila istui pöydän äärellä.
"Meidän pitää pian aloittaa sen valmistus"
"Ohjuksen vai?" Tenho kysyi, vaikka selvää oli että kyse oli siitä.
"Juuri sen. Me ollaan ootettu jo ihan tarpeeks. Onneks me saatiin se Emmikin hiljaseks. Tästä lähtien ei puhuta siitä julkisesti" Laila sanoi.
"Ei puhuta,rakkaani" Tenho lupasi.
Jennifer tuli huoneestaan, ja Laila ja Tenho hiljenivät samantien.
"Onks ruoka pian?" Jennifer kysyi.
"En mä vielä ala sitä tekemään. Ota jotain välipalaa" Laila vastasi. Jennifer meni jääkaapille valitsemaan itselleen välipalaa.
"Aloitetaan huomenna" Laila kuiskasi Tenholle ja meni sitten auttamaan Jenniferiä. Tenho katseli vaimoaan ja tytärtään. Ohjuksen valmistaminen oli alunperin ollut Lailan idea. Tenho ei oikeastaan pitänyt koko ideasta, mutta hän ei halunnut tuottaa vaimolleen pettymystä. Silloin Tenho päätti sen. Hän ei antaisi vaimonsa valmistaa ohjusta.
"Kyllä mä jotenkin saan taivuteltua sen... Ainakin toivon niin" Tenho ajatteli. Ja silloin hän sai loistavan idean. Jos sillä ei saisi Lailaa taivuteltua, niin ei sitten millään!

Vanha mies makasi asunnossaan verilammikkossa. Hänen vasemalla puolellaan oli luoti, ja oikealla puolellaan hajonneen saviruukun palasia.

Mustaan takkiin pukeutunut huputettu mies liikkui rapussa levottomana.
"Etsitkö jotain?"
Mies kääntyi ja näki Mari Kortesluoman.
"En... Mä olen just lähdössä" mies sanoi. Hän vilkuili hermostuneena Uunosen herran ovelle. Hannes Uunonen oli talon vanhin asukas.
"Ootko Uunosilta tulossa?" Mari kysyi kohteliaasti.
"Huolehdi omista asioistas!" mies ärähti yhtäkkiä ja riensi Marin ohi. Mari katsoi miehen perään hämmentyneenä. Tom oli tulossa kotiin, ja mies melkein törmäsi häneen.
"Kattoisit vähän etees!" mies ärähti. Tom kääntyi katsomaan miehen perään, ja Mari tuli hänen luokseen.
"Täällä ei näköjään enää saa olla ystävällinen" Mari sanoi. Sitten hän naurahti ja meni hissiin. Tom meni samalla kyydillä.
"Mitä se sanoi?" Tom kysyi. Hän oli nähnyt miehessä jotain etäisesti tuttua.
"Kyselin vaan vähän ystävällisesti, niin se käski huolehtimaan omista asioista" Mari kertoi.
"Ihme tyyppi" Tom sanoi. Sitten hän avasi hissin oven ja lähti. Marikin lähti, ja sanoi vielä moimoit ovella Tomin kanssa.

Niko ja Mikko söivät leipää ruokapöydässä. Kalle oli etsimässä Emmiä. Mikko oli saanut otettua kaljapullon Nikolta, ja saanut tämän myös ymmärtämään mitä juomisesta saattoi seurata. Varsinkin jos joi suruunsa.
"Kyllä se Jennifer sut vielää huomaa" Mikko vannotti.
"Tuskin. Jos se on kerta niin ihastunut siihen toiseen" Niko sanoi surullisena.
"Jos se toinen torjuu sen" Mikko sanoi mietteliäänä. Hän ei ollut uskaltanut kertoa Nikolle, että oli itse se Jenniferin ihastus.
"Sekin on kuitenkin ihan pihkassa Jenniferiin" tuhahti Niko.
"Tuskin. Mä satun tietämään-" Mikko sanoi mutta keskeytti lauseensa kun tajusi mitä oli ollut sanomassa.
"Mitä sä tiedät?" Niko kysyi ja nousi ylös. "Vastaa!"
Mikkokin nousi ylös.
"Okei. Mä tunnustan. Se olen mä. Mutta mä aion torjua Jenniferin" Mikko lupasi.
"Mitä sä aiot sanoa sille?" Niko kysyi.
"Etten mä haluu valitettavasti olla sen kaa" Mikko vastasi.
"Sit se kysyy et mistä sä tiedät että se tykkää susta. Ja sun on pakko kertoo et mä kerroin sulle" Niko tuhahti ja istui sohvalle.
"Eikun se on soittanu mulle yhen puhelun. Se yritti iskee mua. Sori kun en kertonu" Mikko sanoi. Niko mulkaisi veljeään, ja nousi taas ylös. Hänen kätensä olivat nyrkissä.
"Älä nyt suutu" Mikko rauhoitteli.
"Kuule-" Niko aloitti, mutta ovikellon soiminen keskeytti hänen lauseensa.
Mikko meni avaamaan. Oven takana oli Emmi, joka halasi heti Mikkoa. Emmi oli selvästi itkenyt. Tytön silmissä oli kyyneleitä ja hänen vaatteilaan oli vähän verta.
JATKUU ENSI OSASSA