32.JÄLLEENNÄKEMIN


"Siis ootko sä nyt tosissas ottamas ton yhtiökumppaniks?" Olivia tyrskähti.
"Serena vaikuttaa pohjimmiltaan ihan järkevältä naiselta" Aada puolusteli.
"Tossa kalkkunassa nyt ei oo järkevyyden hiventäkään!" Olivia kivahti.
"Kultapieni, eiköhän Aada osaa ihan itse päättää yhtiökumppaninsa. Eikä rakkaan pikkusiskonsa oikkujen mukaan" Serena hymyili Olivialle.
"Älä kuitenkaan oo tollanen Olivialle" Aada varoitti.
Serena nyökkäsi, hymyili vielä ja asteli ulos saluunasta.

Lailalla oli kädessään vanhanaikainen avain. Hän seisoi suuren puukaapin edessä vaitonaisena.
Hän avasi lukitun puukaapin, ja otti sieltä pölyisiä pahvilaatikoita. Laila istahti sängylleen laatikoiden kanssa, ja avasi yhden pölyisimmistä. Laatikko oli täynnä valokuva-albumeita. Laila avasi yhden, ja katsahti sen henkilöitä. Kuvassa seisoi nuori teini-ikäinen korppikotkanenäinen tyttö. Tytön nenä oli aivan samanlainen kuin Lailan. Tytön vierellä seisoi komea nuori mies.
"Kalervo..." Laila sanoi hiljaa ja katsoi miehen kuvassa olevia kasvoja.
"Sä olet mulle yhä paljon rakkaampi kuin Tenho. Vaikkei me ollakkaan nähty kahteenkymmeneen vuoteen" Laila huokaisi.
"Mitäs sä katselet, vaimo?" makuuhuoneeseen tullut Tenho kysyi.
"Se ei kuulu sulle" Laila kivahti. Hän sulki valokuva-albumin, laittoi sen pahvilaatikoon, ja lähti laatikon kanssa ulos huoneesta.
Myöhemmin hän seisoi nuotion äärellä pimeässä metsässä pahvilaatikko kädessään.
"Näkemiin,Kalervo" Laila sanoi hiljaisimalla äänellään, mikä oli ihme, sillä useinhan Laila kaakatti kaiken suureen ääneen. Hän poltti albumit yksi kerrallaan.

Aamu sarasti, ja May avasi silmänsä. Hän huomasi olevansa Tomin vierellä,kuten aina ennenkin. May hymyili hiljaa.
"Heräsitkö sä jo?" Tom kysyi ja silitti Mayn tukkaa.
"Heräsin" May hymyili. "Mut ei nousta vielä. Näin on hyvä"
"Meinasin just sanoo samaa" Tom naurahti.
"Tom,mä rakastan sua" May sanoi hiljaa. Tom veti Mayn kainaloonsa.
"Samat sanat. Ikuisesti" Tom sanoi hiljaa.
"Musta olisi ihanaa jatkaa sun kanssa elämää täysin rauhallisesti" May sanoi.
"Tarkoitatko sä Johnya?" Tom kysyi.
"Tarkoitan. Mitä jos lähdettäisiin?" May kysyi.
"Minne?" Tom kuiskasi ja hymyili.
"Ei siis pois Helsingistä, mutta ihan toiseen päähän tätä kaupunkia" May hymyili.
"Se vois olla hyvä idea. Mutta varmasti Johny vielä hyväksyy meidät. Eikä kauaa kestä, kun ollaan jo täysi-ikäisiä"
"Niinpä" May hymyili pienesti.

Tenho söi aamupalaa lastensa kanssa (Laila oli jossain), kun ovikello soi.
"Mä käyn avaamassa" Tenho sanoi. Sitten hän nousi ylös ja meni avaamaan oven. Oven takana seisoi hienostuneesti pukeutunut keski-ikäinen mies, jolla oli upeat viikset ja kävelykeppi. Tenho mietti hetken, miten tuollaiseen hienoon herraan pitäisi suhtautua. Goottisetkin olivat kohtalaisen varakkaita, mutta Tenho ei sentään pukeutunut aina hienoksi.
"Tenho Goottinen,oletan?" mies kysyi.
"Kyllä olen. Miten niin?" Tenho kysyi.
"Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta tunnen teidät" mies vastasi.
"Niin mistä?" Tenho ihmetteli ja kutsui miehen sisään.
"Olen Laila Goottisen vanha ystävä vuosien takaa" mies hymyili ja katseli ympärilleen. Hän tervehti lapsia kädennostolla.
"Moi. Meen kouluun" Jennifer sanoi ja lähti ovesta ulos. Kävelessään Tenhon ohi vilkaisi hän ihmetellen miestä.
"Suo anteeksi, unohdin sanoa nimeni. Olen Sulo Niittykukka" mies esittäytyi.
"En mä ainakaan muista tollasta nimee" Tenho sanoi miettivään sävyyn.
"Uskon että Laila muistaa minut" Sulo hymyili. "Tämäkö on poikanne Samuel?"
"Olen" Samuel hymyili.
"Oli minulla asiaakin. Te Goottiset ovat suuri suku, ja kiinnostatte minun kaltaistani sukututkijaa. Tahtoisin selvittää sukunne synkimmätkin salaisuudet, mutten pääse Lailan vanhemmista eteenpäin. Tahtoisin tietää hänen isovanhempansa nimet"
"Voitko sä näyttää sen sukupuun?" Tenho kysyi. Sulo nyökkäsi, hymyili, ja ojensi paperilapun.
"Se on vasta luonnos" Sulo selitti suttuisen lapun.
"Laila Goottinen... isä Hermanni Savo...äiti Tuuli Savo... Näitä asioita mä en tiennytkään Lailasta. Enkä tiedä sen isovanhempienkaan nimiä"
"Mahtaako Laila olla tavattavissa?" Sulo kysyi.
"Se tulee varmaan pian. Mun vanhemmat oli sitten Pertti ja Tarja, ei Pentti ja Tanja" Tenho selitti.

Kalle katsoi sairaalan sängyssä makaavaa Mikkoa.
"Pian on sitten leikkauksen aika" lääkäri ilmoitti.
"Oletko sä valmis?" Kalle kysyi.
"Olen" Mikko nyökkäsi päättäväisenä. "Rampan elämä saa olla ohi"
"Me kaikki pidetään sulle peukkuja. Se leikkaus onnistuu valmis" Kalle sanoi.
"Lääkäri sano et siihen on 70 prosentin mahdollisuus" Mikko hymyili.
"Niin, ainahan voi olla että se menee pieleen" Kalle aloitti "Anteeks" hän sanoi kun tajusi mitä oli sanonut.
"Ei se mitään. Sä olit vaan realistinen" Mikko hymähti. Niko tuli sisään.
"Mä meen tästä nyt. Saat jutella veljes kanssa rauhassa" Kalle hymyili.
"Mulla ja Jenniferillä oli juttua eilen" Niko sanoi ensimmäiseksi.
"Onnea" Mikko naurahti.
"Se on kyllä sellanen ihana pahistyttö. Just sopiva mun makuun" Niko sanoi ja istahti Mikon sängyn vierelle.
"No,mites sä? Jännitää varmaan?" hän sitten jatkoi.
"Arvaa vaan. Ihan sikana" Mikko naurahti.
"Hyvin se menee. Mä jaksan nyt uskoo kaikkeen" Niko naurahti.
"No, miltä Afrodite näytti?" Mikko kysyi.
"Öö... Vanhanaikaselta" Niko naurahti.
"Sitä pitää siis vissiin sanoo saluunaks?" Mikko kysyi.
"Parempi ois, ettei Pena suutahda. Se on nimestä tosi tarkka. Saluuna Afrodite" naurahti Niko.
"Musta tuntuu että meidän asiat alkaa nyt menemään raiteillaan" Mikko sanoi.
"Joo, mutta mä oon tottunut että kun täällä toisten asiat on kunnossa, muiden asiat menee sitten pahempaan suuntaan" Niko hymyili.

Jyrki käveli masentuneena kadulla miettien Maria ja menneisyyttään, joka oli nyt ohi. Hän oli omin silmin nähnyt Marin eilen juomassa ja lirkuttelemassa. Ajatuksissaan Jyrki meinasi törmätä vastaan tulevaan Serenaan.
"Anteeks. Mä olin ajatuksissani" Jyrki huokaisi.
"Ei se mitään. Mä ymmärän että sä olet täysin murtunut" Serena sanoi.
"Ymmärät vai?" Jyrki kysyi ja katsoi Serenaa.
"Mä olen itse kokenut eron ja sen jälkeisen elämän" Serena selitti.
"Mä luulin että sä olet palannut Penan kanssa yhteen, kun kerran olet täällä" Jyrki ihmetteli.
"En mä ainakaan vielä ole. Älä säkään luovuta, koska kyllä sä saat Marin takaisin" Serena sanoi.
"En mä edes halua sitä takaisin. Mä itse jätin Marin, koska se pelas meidän asunnon" Jyrki selitti.
"Toi kuulostaa niin monimutkaselta, että sun on pakko selittää se mulle tarkemmin. Mennään Afroditeen" Serena ehdotti.
"Mennään vaan" Jyrki hymyili. He lähtivät kävelemään kohti saluunaa.
Kun he astuivat sisään, kopisutti Serena kenkiään niin että Penan huomio varmasti meni häneen ja Jyrkiin.
"Nyt se sitten vehtailee itseään paljon vanhemman miehen kanssa" Pena tuhahti Olivialle.
"No ainakaan se ei enää oo sun kimpussas" Olivia sanoi.
"Se koittaa tehdä mut mustasukkaiseks" Pena hymähti.
"Kyllä sä olet fiksu!" Serena naurahti ja pukkasi Jyrkiä kylkeen.
"Kiitos" Jyrki naurahti arasti.
Serena ja Jyrki menivät pöytään istumaan, ja Olivia meni heidän luokseen.
"Mitäs pariskunnalle saisi olla?" Olivia kysyi. Serena tyrshkähti.
"Äläs mene asioiden edelle" hän naurahti. Jyrki hymyili arasti.
"Mä ottaisin punaviiniä ja spagettia lihapullien kanssa" Serena tilasi.
"Samat mulle" Jyrki sanoi.

Tenho ja Sulo joivat teetä Lailaa odotellessa.
"Voisitko sä kertoa, mistä me tunnettiin?" Tenho kysyi.
"Oi,mieluiten kertoisin sen kun talon emäntäkin on paikalla" Sulo sanoi.
"Selvä" Tenho hymyili. "Mulla ei kyllä ole aavistustakaan missä Laila on. Puheluihinkaan se ei vastaa"
"Minulla on aikaa odottaa" hymyili Sulo.
"Ei varmaan kuitenkaan loputtomiin" Tenho totesi.
"Uskon että Laila ilahtuu näkemisestäni" Sulo hymyili.
"Monta vuotta siitä on,kun sä näit meidät viimeksi? Kun mulla ei oo susta mitään muistikuvaa" Tenho sanoi.
"Siitä on noin kaksikymmentä vuotta,luulisin" Sulo sanoi hetken mietittyään. "Uskon että rouva muistaa minut paremmin"
"Vieläkään mulle ei tuu mitään mieleen" Tenho huokaisi.
"Odotellaan nyt aivan rauhassa" Sulo sanoi. Jennifer tuli ovesta sisään.
"Sähän lähdit kouluun vasta tunti sitten. Kuinka sä jo nyt tulit pois?" Tenho ihmetteli.
"Eikö sun pitäis olla töissä?" Jennifer ihmetteli.
"Mä jäin kotiin tän vieraan vuoksi" Tenho selitti.
"Mä lintsaan. Eikä sulla oo siihen mitään sanomista" Jennifer ilmoitti.
"Päättäväinen tyttö. Tullut äitiinsä" naurahti Sulo.
Tenho vilkaisi Suloa vaivautuneena.

"Ja niin Mari sitten lankes taas ja pelas meidän asunnon. Siinä koko ikävä juttu" Jyrki sai kerrottua koko surullisen tarinan.
"Miten se kehtas pettää sut silleen" Serena kauhisteli.
"En mä tiedä. Mä luulin että Marilla menee kaikki hyvin. Kauheinta tässä on, että Verna on vasta niin pieni" Jyrki huokaisi.
"Sekin vielä" Serena hymähti.
"Kiitos kun kuuntelit. Helpotti mun oloa aika paljon" Jyrki sanoi.
"Siinä lasku" paikalle tullut Olivia sanoi.
"Kiitos" Jyrki nyökkäsi. Serena ei vilkaissutkaan Oliviaan.
"Hyvää jatkoa pariskunnalle" Olivia sanoi jääkylmästi ja meni takaisin tiskille vastaanottamaan tilauksia.
"Mikäköhän sillä oli?" Jyrki ihmetteli.
"Se on vaan sellanen ihminen" Serena naurahti. "Toivottavasti törmäillään vielä joskus"
Serena poistui saluunan ovesta, ja Jyrkikin nousi ylös, kun Olivia tuli hänen luokseen.
"Varo" Olivia sanoi.
"Mitä?" Jyrki kysyi ihmeissään.
"Serenaa. Se lirkuttelee sulle saadakseen entisen miehensä takaisin"
"En mä nyt kyllä usko sua" Jyrki sanoi Olivialle.
"Paras olisi uskoa. Se käyttää sua hyväkseen, hyvä mies!" Olivia huudahti.
"Mä osaan kyllä itse päättää keiden kanssa mä olen" Jyrki sanoi.
"Uskomaton jääräpää" Olivia puuskahti ja meni saluunan tiskille.

"Alatko sä jo kyllästyä tähän odotteluun?" Tenho kysyi Sulolta.
"Minä odotan vaikka maailmantappiin" Sulo sanoi Tenholle hymy huulillaan.
Silloin oven takaa kuului kun avain kääntyi lukossa.
"Nyt rouva taitaa jo tullakkin" hymyili Sulo. Laila avasi oven, mutta ei heti huomannut Suloa.
"Kyllä sitten jotkut on ääliöitä! Oikeastaan melkein kaikki. Yksikin munkkipossu kyseli sopiiko sille yhdet farkut, mutta sanoin että mokoma läskimooses voisi heti katsela XL-kokoja!" Laila kivahti.
"Jaahas..." Tenho sanoi ja katsoi anteeksipyytävästi Suloa, joka nyökkäsi ymmärtäväisesti. Laila pyörähti ympäri, ja näki Tenhon ja Sulon.
"Kalervo!" Laila henkäisi.
"Kalervo? Mitä Kalervosta?" Tenho kauhistui.
"Hei vaan Laila" Sulo hymyili.
"Kalervo!" Laila kiljahti.
JATKUU ENSI OSASSA

33.La troisième partie de la trentième


"Laila Goottinen!" Sulo huudahti ja meni halaamaan järkyttynyttä Lailaa.
"Kalervo... Kuinka sä edes elät?" Laila kuiskasi hiljaa.
"Kalervo? Oletko sä Kalervo?" Tenho kysyi hänkin järkyttyneenä.
"Kyllä olen. Ja nyt onkin selvää mistä tunnette minut. Olen Lailan nuoruudenrakastettu" Kalervo hymyili ja otti enemmän tukea kävelykepistään.
"Sähän kuolit! Me oltiin sun hautajaisissa, me nähtiin kaikki..." Tenho sanoi mutta hänen äänensä heikkeni ja hän kaatui sohvalle pyyhkien järkytyksen hikeä otsaltaan.
Laila oli täysin äänetön, mikä oli maailman seitsemäs ihme.
"Älkäähän nyt alkako uskomaan zombeihin" naurahti Kalervo.
"Pakko tässä on..." Tenho sanoi. "Mä itse ammuin sua päähän ja jalkaan, eihän siitä voi selvitä! Mä uskoin tappaneeni sut, mä uskoin jo että kaikki on hyvin!" Tenho huudahti.
"Jos ette nyt kuitenkaan palauttaisi "kuolemani" syitä mieleeni" Kalervo pyysi.
"Selitä!" Laila ärähti.
"Laila. Muistathan kaksoisveljeni Kullervon?" Kalervo varmisti.
"Sitä pelleä ei voi unohtaa" tuhahti Laila.
"Kuoliniltanani minä aavistin että Tenho aikoo jotain, näin jopa hänen käsiaseensa. Siksi pakkasin äkkiä tarvikkeeni, ja pakenin kahdeksikymmeneksi vuodeksi Ranskaan. Kullervo lupasi esittää minua, ja Tenho tappoikin hänet minun sijaani" Kalervo sanoi.
"Mä olen siis tappanut väärän henkilön, ja sain tietää siitä vasta nyt" Tenho kauhistui.

Elisa söi aamiaista, hän oli ollut sinä aamuna varsinainen unikeko.
"Miltäs on tuntunu asua täällä?" Erkki kysyi.
"Ihan kivalta. Paremmalta kun Aadan ja Olivian kanssa" Elisa naurahti.
"Hyvä. Kahden kundin kanssa asuminen vois olla joillekin haaste" Erkki naurahti.
"No ei mulle" Elisa hymyili pienesti.
"Sä ootkin vahva tyttö" Erkki hymyili ja katsoi Elisaa naisen mielestä vähän liian pitkään.
"Mä meen vielä lepäilemään" Elisa sanoi. Sitten hän nousi kiireesti pöydästä ja meni huoneeseensa.

May oli Valintatuvan lehtihyllyillä, ja selaili Cosmopolitania kun Joonas tuli hänen taakseen.
"Terve" Joonas sanoi ja vilkaisi moottoripyörälehtien kansia.
"Moi" May naurahti. "Vitsit, mä haaveilen tän lehden ostosta mutta mä oon täysin peeaa"
"Jaa. Mut mähän voin ostaa sen sulle" Joonas sanoi.
"No ei sun tarvii" May naurahti.
"Ei kun ihan tosissaan voin" Joonas lupasi.
"No jos sä haluut" May sanoi. Joonas ojensi hänelle viitosen setelin. May meni kassalle, ja ojensi setelin kassalla istuvalle Serenalle.
"Ja tässä vaihtorahat ja kuitti" Serena sanoi ja ojensi ne Maylle.
"Tulisitko sä mun kanssa leffaan, kun Tom ei pääse, siis tänään illalla?" May kysyi Joonakselta.
"Voisin mä tullakkin, mulla loppuu koulu kolmelta" Joonas naurahti.
"Joo. Mulla alkaakin kohta..." May sanoi ja katsoi kelloaan.
"Heippa sitten" Joonas sanoi ja lähti ulos ovesta.
"Teillä se rakkaus kukoistaa" Serena sanoi.
"Hei,Joonas on vaan mun kaveri. Mä seurustelen yhden Tomin kanssa" May sanoi.
"Mä olen nähnyt sen Tomin. Ota Joonas. Se on paljon paremman näkönen. Jos mä oisin pari,kolme vuotta nuorempi niin mä ottaisin sen" Serena sanoi.
"Heippa" May sanoi ja lähti kiireesti lehden kanssa ulos kaupasta.

"Olen erittäin pahoillani että tapoit Kullervon, etkä minua niinkuin luulit" pahoitteli Kalervo Tenholle.
"Mä olen päässyt tästä jo ajat sitten yli!" Tenho huudahti.
"Laila, sinä se vaan olet kaunistunut" Kalervo sanoi naiselle. Tenho katsoi miestä uskomatta korviaan.
"Älä mun vaimoa liehittele!" Tenho sanoi.
"En ole varastamassa Lailaa sinulta" Kalervo vastasi.
"Laila ei sua huolisikaan" Tenho murahti.
"Sitähän voimme kysyä Lailalta. Niin Laila, minä vai miehesi?" Kalervo kysyi.
Laila katsahti Kalervoon.
"Tenho on luuseri, mutta sä Kalervo sait mut aina rakastumaan" Laila sanoi.
Tenho katsoi Lailaa surullisena.
"Mistä sä tiesit että me ollaan nykyään naimisissa?" Tenho kysyi.
"Luin lehdestä" nyökkäsi Kalervo.
"Aavistin aina, että päädytte naimisiin vaikka luulittekin Tenhon tappanneen minut." Kalervo sanoi.
"Mä olin erittäin vihainen tolle läskille aluksi, mutta te varmaan muistatte että siinä oli kaikkea pientä" Laila sanoi.
"Niin. Mutta Laila, kuinka elämäsi on sujunut?"
Tenho meni makuuhuoneeseensa pettyneenä.
"Aivan hyvin. Mutta nyt mä olen todella järkyttynyt" Laila kuiskasi hiljaa.

Simo katseli juuri tuleen sytyttämäänsä taloa.
"Pala h*lvetin liekeissä" Simo sanoi taas hiljaisena. Silloni joku ilmestyi metsästä, nimittäin July joka oli ollut siellä kävelyllä ja keräämässä mustikoita.
"Säkö tän talon sytytit?" July ihmetteli.
"Mitä sitten, vaikka mä oisinkin?" Simo kysyi.
"Mä vaan ihmettelen. Kun näillä seuduilla on aika usea talo palanut"
"Ehkä joku haluaa purkaa turhautumistaan" Simo tuhahti.
"Se siis todella oot sä, Simo. Mä tiedän että sun perhees elämä ei oo parasta tällä hetkellä, mä olin ennen Marin hyvä ystävä" July sanoi.
"Äiti on juoppo ja pelihimonen ja pelannut meidän asunnon, tyttöystävä jätti ja sai keskenmenon, vanhemmat eros..." Simo laskeskeli. "Joo, ei hirveen hyvin mee!"
"Tää ei silti oo oikee keino. Nyt lähdetään ennenkuin poliisit tulee" July sanoi ja otti Simoa kädestä. Yhdessä he lähtivät kävelemään metsän siimekseen.
"Lupaa, ettet enää ikinä polta taloja" July kuiskasi Simolle.
"Miks pitäs?" Simo ärähti.
"Älä ärjy. Koska mä en halua, että sun kaltaisesi järkevä poika tuhoaa tulevaisuuttaan" July sanoi ja hymyili pienesti.
"Mä en taida olla kovin järkevä" Simo sanoi särkyneellä äänellä.
"Kyllä sä olet" July sanoi ja hymyili. Hän katsoi Simoa silmiin.
Simo kumartui hiukan lähemmäs Julysta, joka tarttui poikaa kädestä.
"Aivan tota mä en tarkoittanut. Mä olen naimisissa" July sanoi hiljaa.

Tom oli koulussa lipastollaan kaivelemassa oikeita koulukirjoja esiin, kun Joonas tuli viereiselle lipastolle.
"Moi Tom" Joonas tervehti.
"Moi vaan" Tom hymyili.
"Mites sä?" Joonas kysyi.
"No mul on tänään niin paljon harrastuksii,etten mä ehtinyt viedä Mayta elokuviin ja se vähän harmittaa" Tom sanoi.
"Ei sen tarvii harmittaa. Mä vien Mayn" Joonas hymyili.
"Mitä?" Tom kysyi ja kääntyi katsomaan Joonasta silmiin.
"Että mä vien Mayn sun puolesta elokuviin" Joonas sanoi.
"Ai... En mä usko että se tulee kenenkään muun kaa" Tom sanoi.
"Ei kun me sovittiin jo" Joonas sanoi.
"Anteeks mut mitä sä yrität?" Tom kysyi.
"Miten niin?" Joonas ihmetteli.
"Sä lirkuttelet Maylle kaikkialla" Tom sanoi hitaasti.
"Siis me ollaan kyl vaan kavereita" Joonas tarkensi.
"Noinhan kaikki suhteenrikkojat sanoo" Tom sanoi ja mulkaisi Joonasta.
"Mä en ole mikään suhteenrikkoja!" Joonas huudahti.
"Justhan sä yrität vietellä Mayn itselles. Mä en suostu siihen että sä viet sitä minnekkään" Tom sanoi.
"Mä vien Mayn elokuviin ihan kaverimielessä, sitä paitsi se pyys mua" Joonas sanoi.
"Eli sä oot saanu sen jo vieteltyy" Tom murahti.
"En kun..." Joonas aloitti mutta Tom keskeytti hänet.
"Älä selitä!" sitten Tom löi Joonasta nyrkillä. Joonas tönäisi Tomia, ja Tom tönäisi takaisin. Kouluun palannut Jennifer ja Niko tulivat lipastojen luokse.
"Parantumattomia pukkeja" Jennifer naurahti.
"Pojat,pojat,lopettakaas!" Rouva Kielo tuli käskemään. Tom päästi irti Joonaksesta, mutta mulkoili yhä poikaa.

Laila ja Kalervo olivat lähteneet kävelyllä puhuakseen menneistä.
"Mulla on nyt vaatekauppa, missä käy vaan läskejä ihmisiä tai kukkakeppejä" Laila kertoi.
"Olet aivan yhtä tempperammentinen kuin ennekin. Ja se on hyvä asia" Kalervo hymyili.
"Ja sen läskin, eli Tenhon kanssa meillä on ollut jo kauan avioliitto-ongelmia" Laila huokaisi.
"Tuntuuko että on itsesi kidutusta olla naimisissa hänen kanssaan?" Kalervo kysyi.
"Tuntuu. Mulle kelpaa vaan sivistynyt ja vaimoaan kunnioittava mies" Laila sanoi.
"Sellainen on yllättävän lähellä. Minä sivistyin Ranskassa entisestään" Kalervo sanoi.
"Tarkoitatko sä, että mä jättäisin Tenhon ja ottaisin sut?" Laila kysyi.
"Niin, saisimme lisäystä sukupuuhun" Kalervo hymyili.
"Toi on loistava idea. Mutta mä kaipaan jännitystä. Mitä jos ikään kuin mystisesti kadottaisiin Ranskaan? Mä jättäisin vaan sormuksen" Laila kysyi.
"Se on loistava idea,Bella Dame (kaunis neito,ranskaa)" Kalervo hymyili.
"Mä olen jo pitkään haaveillut tän kaiken taakse jättämistä. Mun elämä ei ole ollut mitään muuta kun läskien kanssa vehtaamista ja parkuvien kakarojen vahtimista sun tekokuolemas jälkeen" Laila hymyili.
"Ranska on upea maa. Viihdymme varmasti siellä. Pakkaisitko jo tänään, minä varaan lennot? Saatamme ehkä päästä lähtemään Suomesta jo ensi viikolla" Kalervo hymyili.
"Pakkaan" Laila hymyili. "Se läski ei ansaitse hyvästejä"
"Laila,sinä olet niin sage(viisas)" Kalervo puhui Lailalle.
"Jatka vaan. Mä rakastan kehuja" Laila hymyili.

Elisa tuli Valintatupaan.
"Moi" Serena tervehti ja jatkoi naistenlehtien selailua kassalla.
"Ihme ettei tää paikka oo yhtään muuttunut" Elisa ihmetteli.
"Oisko pitänyt?" Serena ihmetteli ja käänsi lehden sivua.
"No kun mä omistin tästä puolet ennen. Elisa Niemeläinen" Elisa tervehti.
"Serena Masula" sanoi Serena ja ojensi kätensä. He kättelivät, jonka jälkeen Elisa meni katselemaan naistenlehtiä.
Jyrki astui sisään, ja hymyili Serenalle, joka nousi ylös ja meni halaamaan Jyrkiä tiukasti.
"Upeaa nähdä sua" Serena hymyili. Hän ei olisi halannut Jyrkiä, ellei olisi nähnyt lasioven läpi Penan astuvan juuri sisään. Pena kurtisti kulmiaan nähdessään Serenan halailemassa Jyrkiä.
"Moi vaan teillekkin" Pena sanoi. Sitten Serena irrottautui Jyrkistä, ja meni takaisin kassan taakse kun Elisa tuli maksamaan lehtensä.
"Tasaraha" Serena ojensi. Elisa nyökkäsi ja lähti kaupasta.
"Ootko sä jo löytänyt asunnon?" Jyrki kysyi Serenalta.
"Mä menen huomenna katsomaan yhtä kaksiota. Kaksiota" Serena sanoi ja katsahti Jyrkiä hymyillen.
"Olisiko siellä tilaa mullekkin?" Jyrki hymyili.
"Totta kai" Serena hymyili.
"Anteeks,kun mä kysyn mut mahtuisiko mun tyttäret Milla ja Verna sinne? Ne on niin nuoria ettei niille tee hyvää asua hotellissa"
"Totta kai, mutta sä voit sitten nukkua mun kanssa parisängyssä, jos et halua nukkua sohvalla" Serena hymyili.
"Kyllähän se käy" Jyrki naurahti.

Seuraavana yönä taivas oli normaalia pimeämpi. Satoi ja ukkosti, sähköt olivat menneet Hattarakatulaisilta. Aiemmin taivas oli ollut täysin tyyni ja rauhallinen. Oli siis ollut tyyntä myrskyn edellä. Tämä kuvaa hyvin Hattarakadun tulevia tapahtumia. Osassa 38 tapahtuu jotain, joka jättää jälkensä kaikkiin Hattarakatulaisiin. Osan 38 jälkeen Hattarakatu päättyy - mutta vain pariksi viikoksi, jonka jälkeen tapahtumat jatkuvat.
JATKUU ENSI OSASSA

34.KOHTI HATTARAKATUA

Tein vähän kiireessä, nimittäin kohta lähden mummolaan jonne on viiden tunnin ajomatka. Ensi osa tulee Sunnuntaina tai Maanantaina. Tulen sieltä Lauantaina takaisin.

Aamu sarasti, ja oli viikonloppu mikä oli Hattarakadun teinien ja lapsien mielestä ihanaa.
Jotkut aikuisista joutuivat valitettavasti käymään töissä.
Joonas ja Sofia nukkuivat myöhään, mutta aamuvirkku Anne oli jo herännyt ja laitteli aamiaista kun ovikello soi. Anne meni avaamaan, ja huokaisi nähtyään ovella Samin.
"Pitääkö mun tästä lähtien aina laittaa varmuuslukko kun mä avaan oven?" Anne huokaisi.
"Ei tarvitse. Mä haluaisin vaan tavata vielä Joonaksen" Sami pyysi.
Anne huokaisi ja katseli Samia kuin toivotonta tapausta.
"Sä hakkasit lapsiasi. Arvaa haluaako ne enää tavata sua? Sofiallekin se oli järkytys!" Anne huudahti.
Silloin Sami nosti sormensa pystyyn ja osoitti sillä Annen leukaa uhkaavasti.
"Nyt sä kuuntelet. Mä en enää tekis pahaa kärpäsellekkään. Enkä varsinkaan sulle enkä lapsille. Ja nyt mä tuun sisään!"
Anne paukautti oven kiinni juuri kun Sara tuli huoneestaan nallensa kanssa.
"Kuka tiellä oli?" Sara kysyi.
"Joku kaupustelija vaan... Mees nyt nuppu vielä nukkumaan" Anne kehotti.

Laila oli hänen ja Tenhon makuuhuoneessaan, Tenho oli eilisen poissaolon vuoksi sillä hetkellä töissä. Laila katseli kädessään olevaa kaunista pientä Ranskasta ostettua patsasta, jonka Kalervo oli hänelle ostanut. Laila hymyili ja laittoi sen laukkuunsa. Laukku pursusi jo tavaraa, joten Laila sulki sen ja piilotti sängyn alle. Sitten hänen puhelimensa soi, ja Laila riensi vastaamaan. Koska soittaja oli Kalervo, tiesi Laila että hänen piti puhua Ranskaa jotteivat lapset kuulisi puhelua ja aavistaisi äitinsä ja Kalervon suunitelmia.
"Laila"
"Merveilleux matin! (Ihanaa aamua)" kuului toisesta päästä.
"Bonjour cher. J'ai déjà emballé (Hei rakas,olen jo pakkailut)"
"Brillant.L`aviation est une semaine aprés (Loistavaa.Lento on viikon kulttua)"
"J'aurais été prêt à partir immédiatement, mais dans l'attente (Olisin valmis lähtemään heti, mutta odotellaan)" Laila hymyili ja sulki puhelun. Sitten hän alkoi hyppelehtiä kohti makuuhuonetta laulellen samalla:
"Tenho est sur-kilo,Kalervo mais merveilleux (On Tenho liikakilonen,Kalervo vaan ihanainen)"
"Mitä laulat äiti?" Samuel kysyi.
"Ymmärät viikon kuluessa" Laila naurahti.
"Auttaisitko minua yhdessä jut..."
"Isä auttaa sinua, hänhän se perheen nero on" Laila naurahti.

Jyrki istui toimistossaan työpaikallaan, ja luki tärkeitä sähköposteja, kun Serena avasi oven ja astui sisään.
"Onpas kiva yllätys" Jyrki naurahti.
"Hyvä. Sä voit tänään tulla käymään siellä asunnolla, jonka mä ostin heti" Serena hymyili.
"Se ois mukavaa. Mut nyt mulla on kädet täynnä töitä" Jyrki sanoi.
"Mä arvasin, ja aattelin että eväskori ja Aamusanomat voisi piristää" Serena sanoi ja ojensi sanomalehden ja eväskorin Jyrkille.
"Sä olet kyllä kultainen" Jyrki hymyili Serenalle.
"Vaikka meillä onkin vähän ikäeroo?" Serena naurahti kysyvästi.
"Joo. Sä oot mulle kuin oma tytär"
"Oma tytär?" Serena hämääntyi.
"Ja tietenkin rakas" Jyrki sanoi. "Ja eihän meillä oo kun vähän päälle 30 vuotta ikäeroo" Jyrki hymyili.
"Niin,niin" Serena hymyili tekopirteästi. "Siinä korissa on muuten myös viinipullo ja lasit. Ihan vaan vinkiksi" Serena sanoi ja otti toisen laseista. Jyrki kaatoi viinipullosta viiniä molempiin laseihin.
"Kippis" hän sanoi ja joi hieman viiniä lasistaan.
"Heippa sitten" Serena sanoi juotuaan viinin. Sitten hän nousi ylös ja käveli ulos. Ovella hän vielä kääntyi vilkuttamaan Jyrkille.

Kalle,Emmi ja Niko istuivat sairaalan odotustilassa. Emmi oli nukahtanut,samoin Niko. Ainoastaan Kalle pysyi päättäväisesti hereillä, ja katseli ohi kulkevia hoitajia kysyvästi. Kukaan ei tullut puhumaan hänelle. Tunnin kuluttua yksi hoitajista tuli Kallen luo.
"Pääsette nyt katsomaan poikaanne" hoitaja ilmoitti. Kalle nousi, ja herätti Nikon ja Emmin.
"Siis pääseeks sinne nyt?" Emmi kysyi haukotellen mutta nähdessään Kallen ja Nikon jo astelevan huoneeseen, nousi hänkin ylös ja juoksi perässä. Mikko makasi rauhallisena sängyssä, ja hymyili nähdessään perheensä.
"Vähänkö mä oon väsynyt"
"Se on ihan normaalia leikkauksen jälkeen" Kalle sanoi ja istui Mikon vierelle.
"Millon sä pääset kotiin?" Niko kysyi.
"Pari päivää pitäs vielä levätä. Enköhän mä sitten" Mikko hymyili. "Mites sä ja Jennifer?"
"Ei me olla oltu kauheesti yhteydessä toisiimme" Niko sanoi. "On ollut paljon muuta, kuten tää sun leikkaus"
"Ei sun mun takii tarvii olla siitä erossa" Mikko naurahti. Silloin ovi aukeni ja Jennifer tuli sisään.
"Moi kaikki!" Jennifer sanoi ja istui sängyn äärelle kuin perheen jäsen
"Moi... Jennikö sun nimes oli?" Kalle kysyi.
"Mä oon Jennifer" naurahti Jennifer ja pussasi Nikoa poskelle.
Niko hymyili ja halasi Jenniferiä.
"Onks multa nyt mennyt jotain ohi?" Kalle kysyi ihmeissään.
"Ilmeisesti. Eiks Niko oo kertonut?" Jennifer naurahti.

Olivia leipoi kakkua ja lauleli samalla jotain. Aada tuli kylppäristä aamutakki yllään ja tohvelit jalassaan.
"Kenen synttärit multa on nyt mennyt ohi?" Aada kysyi ja otti jääkaapista maidon ja kananmunat.
"Elisalla on tänään synttärit, mä teen sille kakkua" Olivia sanoi.
"Eihän me olla Elisan kanssa väleissä" Aada hämmästyi.
"Sä et oo, mut mä oon. En mäkään ole Serenan kanssa väleissä, mutta nyt se on sun liikekumppanis. Avaatko oven?" Olivia kysyi kun ovikello soi. Aada nousi ja meni avaamaan, oven takana oli Jack jolla oli kädessään lahjapaketti.
"Moi. Mä tulin järjestämään Elisan synttäreitä"
"Siis mitä?" Aada kysyi järkyttyneenä.
"Unohdinko mainita että tänne on tulossa pari tyyppiä? Bileet pystyyn vaan!" Olivia hihkaisi. Hän ja Jack alkoivat heitellä serpentiiniä sinne tänne ja puhallella ilmapalloja.
"No jo on hilpeä meininki" Aada tuhahti.
"Puhallas tää" Jack sanoi ja heitti Aadalle yhden ilmapallon. Aada heitti sen takaisin Jackin naamaan.
"Toitko sä sen levyn missä on Elisan lempikappaleita?" Olivia kysyi. Jack nyökkäsi ja ojensi levyn.
"Loistavaa. Sähän tunnet Elisan paremmin kuin se itse!" Olivia naurahti.

Erkki katseli itseään peilistä, ja kampasi tukkaansa.
"Mites sä noin hienoks laittaudut?" Elisa kysyi.
"Valmistaudun miesten iltaan" Erkki valehteli.
"Montako naista ajattelit hurmata?" Elisa naurahti ja istahti sohvalle.
"Enpä tiedä" naurahti Erkki.

"Mä lähden käymään kaupassa. Jos joku soittaa ovikelloa, laittakaa ensin varmuuslukko koska täällä liikkuu sinnikäs kauppias" Anne valehteli.
"No ei kai nyt sentään varmuuslukkoo tarvii laittaa?" Joonas ihmetteli.
"Ei kun laittakaa vaan, niin se ei tee mitään" Anne sanoi pikaisesti ja meni ovesta ulos. Hetken kulttua ovikello soi. Joonas huokaisi.
"Mitä sä unohdit?" hän huudahti ja meni avaamaan oven. Hän näki Samin, isänsä.
"Faija, mitä sä täällä teet?" Joonas kysyi ensijärkytyksen jälkeen.
"Joonas..." Sami sanoi hiljaa. Kun Joonas koitti sulkea oven, laittoi Sami jalkansa väliin.
"Mä haluan puhua" Sami vaati.
"Mulla ei ole sulle mitään asiaa" Joonas tokaisi. "Sofiakaan ei varmasti halua nähdä sua"
"Se on nähnyt jo, mä haluan pyytää anteeksi!" Sami huudahti.
"Anteeks vaan, mut et saa. Sä löit mua kolme kertaa, ja äitii ja Sofiaa viel enemmän. Luuletko sä että me voitas antaa anteeks?" Joonas ärähti.
"Ainakin mä toivon niin. Mä rakastan teitä" Sami sanoi.
"Mulla ei ole isää!" Joonas huudahti. "Sä oot pelkkä sairas ukko joka pilas Sofian tulevaisuuden! Parempi olis jos sua ei ois!"
Järkyttyneenä Sami otti jalkansa pois oven välistä, ja Joonas paukautti oven kiinni.

Smithien perhe söi päivällistä.
"Siis jouduitko sä poika tappeluun?" kysyi Johny järkyttyneenä.
"Joo, ne tappeli musta" May sanoi halveksivaan sävyyn.
"Mä tiesin että toi teidän suhde..." Johny aloitti.
"Aiheuttaa vaan hankaluuksia, sun mielipitees nyt on kyllä jo selvä!" May huudahti.
"Mitä jos ei nyt riideltäisi ruokapöydässä?" July pyysi.
"Kun se Joonas vaan flirttaili Maylle ja kaikkee" Tom puolusteli.
"Se, että me käydään elokuvassa ei kuule ole flirttailua. Pidithän säkin hauskaa Jenniferin kanssa silloin ruokalassa! Olitte murusotaa" May tuhahti.
"Se ei oo sama asia" Tom hymähti.
"Sen sijaan Joonas ja mä vaan juotiin kahvia kahvilassa, ja sä olit jo sillon mustasukkanen" May sanoi.
"Kiitos ruuasta" Tom tokaisi ja lähti viemättä astioita pois.
"Loppuuko teidän suhde nyt?" Johny kysyi toiveikkaana. May vilkaisi häntä tuimasti eikä vaivautunut vastaamaan.
"Mitä jos annettaisiin nuorten ratkaista välinsä itse?" July ehdotti.
"Mä olen Tomin isä ja mun kuuluu..." Johny aloitti.
"Kiitos!" May sanoi ja nousi ylös. Hän vei tiskipöydälle sekä itsensä että Tomin asiat.
"Nyt voitte haukkuu meitä ihan vapaasti selän takana" May sanoi ja meni ovet paukkuen huoneeseensa.

Sami joi kaljaa lähibaarissa, ja mietti Joonaksen sanoja. Poika sanoi että olisi parempi, jos Samia ei olisi. Sami räväytti silmänsä auki. Hänen ei tarvinnut sietää tuollaista käytöstä omalta pojaltaan. Sami heitti kaljalasin seinään, ja sai erään naisen kirkaisemaan.
"Nyt sä lähdet ulos täältä!" huudahti tarjoilija.
"Mielelläni" Sami sanoi vaarallisella äänellä ja nousi ylös. Hän lähti ulos baarista, ja meni autolleen. Täynnä raivoa hän lähti ajamaan Hattarakatua kohti.

Sitten pieni kysely tähän loppuun, voisitte vastata kommentissanne jos kommentoitte :
Kuka/ketkä on/ovat lempihahmosi/hahmojasi
Entä ketä/keitä inhoat eniten?
JATKUU ENSI OSASSA

35.PAHA SAA PALKKANSA

"Yllätys!"
Elisa katsoi ympärilleen hämmästyneenä.
"Mä en osannut arvata tätä" Elisa naurahti.
"Hyvää syntymäpäivää" Jack hymyili.
"Kiitti" Elisa naurahti.
"Paljonko sä siis täytät?" Jack kysyi.
"No mä täytän 21" Elisa nyökkäsi ja hymyili.
Aada oli lähtenyt saluunaan juhlien ajaksi, sillä ei ollut hyvä että hän ja Elisa nyt kohtaisivat.
"Mulla olisi sulle lahja" Pena sanoi Elisalle "Sä voit itse päättää otatko sen vastaan"
"No?" Elisa kysyi hymyillen.
"Työtarjous. Sä voisit saada töitä saluunasta" Pena hymyili.
"Oi, se ois ihanaa!" Elisa henkäisi.
"Hyvä että tykkäät. Sä voisit aloittaa jo ens viikolla"
"Upeeta. Mä oonkin kaivannut uutta työpaikkaa Valintatuvan jälkeen" hymyili Elisa.
Illan edetessä Jack ja Elisa siirtyivät istuskelemaan sohvalle viinilasilliset käsissään.
"Miksi sä Jack alunperin tulit Helsinkiin?" Elisa kysyi.
"Mä tulin etsimään mun kaapattua siskoani. Etsinnät ei vaan oo tuottaneet tulosta" Jack huokaisi.
"Hei, ihan varmasti sä vielä löydät sen" Elisa hymyili.
"Puhutaan jostain ilosemmasta aiheesta. Miks sä tulit Helsinkiin?"
"Mä tulin pakoon mun adoptioperhettä. Mä sain vasta lakkiaisissa tietää että mut on adoptoitu. Enkä mä tiedä mun biologisista vanhemmista muuta kun sen, että ne asuu Espanjassa" Elisa huokaisi.
"Ai. Mä oon kotosin sieltä" Jack hymyili.

Sami ajoi autoaan täyttä vauhtia, reilusti ylinopeudella. Sami halusi nopeasti saada poikansa tilille rumista sanoistaan, sillä siihen sävyyn ei isälle puhuttaisi! Sami ajatteli entistä elämäänsä niin tiivisti, ettei nähnyt katua ylittävää Tenhoa. Hän jarruti, mutta liian myöhään. Auto osui Tenhon kylkeen, ja mies lensi kauemmas pitkän matkan. Sami nousi kyydistä, ja vilkaisi liikkumattomana makaavaa miestä.

May makoili sängyllään hiljaisena, kun July tuli sisään koputettuaan ensin kolmesti.
"Mun tyttökulta..." July sanoi ja istui Mayn vierelle. May nousi istumaan kyyneliä poskellaan.
"Mikä on? Tai unohda, kyllähän mä sen tiedän" July sanoi.
"Johny ja Tom" May nyyhkäisi. "Tuntuu että tän perheen miehet on idiootteja"
"Samalta multakin ton ikäsenä tuntu. Kaikki miehet oli typeriä. Mutta Tom vaan rakastaa sua niin kovasti, että se saa sen ajattelemaan typeriä" July sanoi.
"Kannattaako sellasta poikaa rakastaa, joka ei anna mun edes olla kaveri toisen pojan kanssa?" May kysyi.
"Tom on kieltämättä vähän yliherkkä" July sanoi.
"Vähän? Älä kuule vähättele" May tuhahti.
"Mä uskon että teidän asiat kääntyy vielä hyväksi. Teidän pitää vaan uskoo itseenne" July hymyili.
"Miten sä jaksat olla tollanen muumimamma?" May sanoi.
"Koska mulla on ihana perhe. Mulla on oma muumipappa, muumipeikko ja niiskuneiti" July sanoi hellästi.
"Peikko kuvaa Tomia hyvin" May sanoi jo hieman rauhoittuneena.
"Ehkä sun pitäisi selvittää asiat Tomin kanssa. Te ootte niin ihana pari että..."
"Johnyn mielestä ei olla" May keskeytti.
"Ettehän te anna sen estää teidän suhdetta?" July kysyi.
"No ei varmasti. Mä pelkään että Tom saa itse estettyä sen" May huokaisi.
"Usko muhun. Teidän suhde kestää" July sanoi ja silitti tyttärensä tukkaa.

Aamu sarasti. Sami ei ollut ehtinyt mennä lastensa luo, koska hänen piti hoitaa Tenho sairaalaan. Tenho oli koomassa.
Laila ja Kalervo joivat teetä ja juttelivat suunitelmistaan aivan normaalisti, sillä lapset olivat koulussa.
"Etkö ole huolissasi, kun Tenho ei tullut yöksi kotiin?" Kalervo kysyi.
"Hän on sellainen nolla, etten mä edes ole huomannut sitä" Laila sanoi.
Silloin puhelin pärähti soimaan, ja Laila meni vastaamaan.
"Kuka mua kehtaa häiritä?" Laila kysyi.
"Poliisi"
"Kissalan poika? Mistäs te mua nytten syytätte? Mä osaan kyllä puolustautua!" Laila kivahti. Kalervo katsoi häntä rauhoittavasti.
"Miehenne Tenho Goottinen on joutunut auto-onnettomuuteen ja makaa koomassa sairaalassa"
Luuri putosi Lailalta, ja hän lysähti sohvalle järkyttyneenä.
"Ikäviä uutisia?" Kalervo kysyi. "Liittyvätkö ne jotenkin ohjukseen, josta kerroit?"
"Ei... Ei liity" Laila sai sanottua.
"No mihin sitten?" Kalervo kysyi ja silitti Lailan kättä.
"Tenho on koomassa" Laila sanoi hiljaa.
"Sehän on hirveää!" Kalevo huudahti.
"Ei... Mä en välitä. Mä järkytyin pelkästään lasten vuoksi" Laila selitteli romahtamistaan.
"Kyllä minä ymmärän sinua,Laila. Sinulla saattaa olla vielä tunteita Tenho-herraa kohtaan" Kalervo nyökkäsi hyväksyvästi.
"Hmh! Ei varmasti ole. Miten nolla ja tälläinen täysi kymppi kun mä voidaan edes olla naimisissa?" Laila kysyi.
"Haluatko silti mennä katsomaan Tenhoa?" Kalervo kysyi.
"En" Laila ilmoitti tiukasti.

Jennifer ja May istuskelivat vierekkäin Äidinkielen tunnilla ja keskustelivat paperilappujen välityksellä. Yhtäkkiä kaikkien huomio kiinnittyi opettajaan, joka oli alkanut puhumaan ihan kiinnostavaa asiaa.
"Luokallemme tulee uusi oppilas, Martti Kuja. Mä haluan jo nyt sanoa, että Martti on hiukan omalaatuinen. Hänen vanhempansa ovat kuolleet, ja hän on ollut mielisairaalassakin sen takia" ilmoitti opettaja. Hän päästi sisään pulleahkon silmälasipäisen pojan.
"Meidän luokan jätkien taso sen kun laskee" Jennifer kuiskasi Maylle.
"Älä nyt. Toi on kokenut kovia" May sanoi.
"Noniin poika! Kerro jotain itsestäsi" opettaja hymyili.
Martti vilkaisi opettajaa vaivautuneena.
"Kuten?"
"Siviilisääty,ikä,minkälaisista tytöistä pidät?" opettaja uteli. "Vitsit vitsinä. Mene tuonne Mayn ja Jenniferin pulpettiryhmään"
Martti meni Jenniferin ja Mayn luo.
"Moi" May tervehti ja hymyili. Sitten hän kirjoitti lapun ja ojensi sen Jenniferille
"Onneks Tom ei oo samalla luokalla meidän kanssa. Se kuitenkin taas alkais epäillä mua"
Jennifer ei vaivautunut vastaamaan. Hänestä Tomilla oli täysi syy epäillä Mayta, joka hengasi liikaakin Joonaksen kanssa.
"Mitä te musta kirjotatte?!" Martti kysyi yhtäkkiä kalpeana.
"Kuule kun susta ei ole mitään kirjoittettavaa" Jennifer hymähti.
"Älä viittii" May varoitti Jenniferiä.
"Kyllä mä tiedän millaisia ihmisiä te olette! Pahoja! Kiusaajia!" Martti huusi.
"Täällähän onkin kiinnostava draama meneillään. Katsokaa tarkkaan, saatatte saada inspiraatiota ainekirjoitukseen!" opettaja huudahti ilahtuneena.

Välitunnilla Jennifer oli juoma-automaatin luona, kun joukko poikia ilmestyi hänen taakseen. Jennifer kääntyi ja katsoi poikia suoden heille flirttaavan hymyn.
"Sä oot paha tyttö,Jenni" yksi pojista naurahti.
"Ja sä oot paha poika,Topi" Jennifer naurahti ja laittoi rahaa automaattiin.
"Sä oot liian paha" Topi vastasi ja vasta silloin Jennifer huomasi Martin olevan poikien joukossa.
Jennifer otti limun, ja vilkaisi poikia säälivästi.
"Voi poikakullat, pahuushan on kiehtovaa. Paljon kiehtovampaa kuin jonkun nörtin kattominen" Jennifer naurahti.
"Mä sain tietää vähän enemmän susta" Martti ilmoitti.
"Jaa? Sepäs kiinnostavaa" Jennifer naurahti kylmästi.
"Sä olet seurustellut melkein jokasen koulun jätkän kanssa, h*ora" Martti sanoi voitonriemuisena.
Jennifer vain naurahti Martin yrityksille loukata häntä.
"Eikä kukaan oo saanut pidettyä mua" hän sanoi. Paikalle alkoi kerääntyä katselijoita.
"Mitä te pässit Jenniferii häiritsette?" Jenniferin ystävä Anastacia tuli kysymään.
"No tolla nörtillä on vähän vaikeuksia sopeutua normaaliin ympäristöön" Jennifer sanoi ja joi hieman kokiksestaan.
"Varmasti. Eihän se tiedä maailmasta mitään, kato nyt sen vaatteitakin" Anastacia naurahti.
Martti punastui.
"Taisitte pojat jäädä aika heikoille" Jennifer naurahti.
"No kukas on sun seuraava uhris? Marttia sä et oo vielä tainnut iskee, mistä vetoa että kohta sä leikit senkin tunteilla?" Pasi huudahti.
Jennifer tyrskähti.
"Ei pelkoa. Martin taso on niin surkea, että mua oksettaa olla sen lähelläkin" Jennifer naurahti.
Martti katsoi Jenniferiä vihaisena. Tyttö lähti seuraavalla tunnille.
"Toi lehmä saa vielä katua" Martti sanoi hiljaa ja siristi silmiään.

Elisa pakkasi laukkujaan, kun Pena katsahti häneen oudosti.
"Mihis sä meet? Löysitkö sä oman asunnon vai?"
"En" Elisa naurahti. "Mä lähen käymään Espanjassa"
"Miten pitkäks aikaa?" Pena kysyi.
"Viikoks korkeintaan. Jack tulee mun mukaan, se sai mut haluamaan etsimään mun biologisia vanhempia ja perhettä. Ajatelle, mulla saattaa jopa olla sisaruksia" Elisa vastasi.
"Hienoo että sä uskallat etsiä ihmiset jotka antoi sut pois" Pena hymyili.
"Niinpä. Mua kyllä ihmetyttää, että ne lähti Espanjaan heti annettuaan mut pois" Elisa sanoi hiljaisena.
Ovikello soi, ja Elisa riensi avaamaan. Oven takana oli Simo, joka ojensi Elisalle paketin.
"Sori, mä en ehtinyt eilen sun synttäreillesi. Onnea kuitenkin"
"Kiitos Simo!" Elisa hymyili ja halasi Simoa.
"Mä tulin myös puhumaan meistä. Meidän ero johtu ihan typeristä asioista" Simo aloitti.
"Joo, sori mut nyt mul on hirvittävä kiire" Elisa hymyili.
"Ootko sä lähössä johonkin?" Simo kysyi ja vilkaisi sisälle.
"Ylihuomenna Jackin kanssa Espanjaan" Elisa nyökkäsi.
"Ai" Simo nyökkäsi. "Että teillä on nyt suhde"
"No ei!" Elisa naurahti.

Serena rentoutui vaahtokylvyssä, kun hänen puhelimensa soi. Serena nousi, ja veti pyyhkeen ympärilleen. Sitten hän meni vastaamaan.
"Jyrki täs moi. Milla haluais tuoda tavaroitaan sinne, kai se onnistuu?" Jyrki kysyi.
"Totta kai se onnistuu" Serena hymyili.
"No mä tuun sen kaa sinne" Jyrki ilmoitti. Serena sulki puhelimen, ja meni nopeasti pukeutumaan parhaisiinsa. Kun hän oli saanut vaatteet ylleen, soi puhelin uudelleen.
"Serena!" Serena sanoi puhelimeen.
"Pena" Pena sanoi.
"Mä en nyt hirveästi ehdi jutella, Jyrki muuttaa mun luokse" Serena ilmoitti iloisesti.
"Viikko on kulunut, eli on sun aika hoitaa Niiloa. Etkö sä vois lähteä vaan takaisin Tampereelle?"
"Kuule, mulla on nyt elämä täällä. Eikö Niilo voi asua sun luona? Täällä mun kaksiossa asuu jo Jyrki ja sen kaks nuorinta lasta. Sen vanhin lapsi asuu jossain pikkukämpässä siellä Hattarakadulla" Serena ilmoitti.
"Mä en kyllä koko ajan ehdi hoitaa Niiloa! Sä saat tulla nyt hakemaan sen, ja jos ei oo tilaa niin häivy Tampereelle" Pena ilmoitti kylmästi.
"No mä tuun heti kun tää muuttorumba on ohi. Kyllä sä hyvä mies siellä hetken kestäs" Serena tuhahti. Sitten hän meni avaamaan oven Jyrkille ja Millalle.
"Ootko sä isän uus naisystävä?" Milla kysyi järkyttyneenä.
"Olen" Serena hymyili. "Sun isääs onnisti"
"Sähän oot ihan hirvittävän nuori! Isä on melekin viiskyt" Milla puuskahti.
"Milla, rakkaus ei katso ikää" Jyrki hymyili.
"Mä autan sua kantamaan niitä tavaroita" Serena hymyili Millalle.

Tenho makasi sairaalavuoteella liikkumattomana. Laila avasi oven, ja tuli sisään vilkaisten Tenhoa varovasti. Laila istahti Tenhon sängyän äärelle ja katsoi miestä hiljaa.
"Tenho..." Laila kuiskasi ja silitti miehen tukkaa.
"Mä en ole ikinä osannut arvostaa sua. Aina olen vain itseäni ajatellut. Oikeasti sä olet aina ollut mun elämäni valo, jota mä en ole vain osannut arvostaa. Vaikka mä koitan esittää kovaa, olen mä silti herkkä. Mä en kestä jos sä kuolet. En mä Kalervoa rakasta, vaan sua" sitten Lailan ääni särkyi, ja hän alkoi itkemään.
"Mutta jos sä nyt kuolet, niin susta tulee hyvä enkeli. Sä olet aina ollut mun suojelusenkeli, pitänyt mut aisoissa. Ilman sua mä olisin vieläkin kylmempi ja pahempi ihminen"
Tenho makasi liikkumattomana.
"Anteeksi että mä olen ollut niin paha" Laila kuiskasi. Silloin Jennifer tuli sisään.
"Mä tulin heti kun pääsin. Mikä isällä on?" Jennifer kysyi. Laila pyyhki heti kyyneleensä, ja koitti esittää kuin ei olisi itkenytkään.
"Joku pummi ajoi päältä" Laila sanoi, mutta hänen äänestään kuuli hänen itkeneen juuri.
"Äiti... Mikä sul on?" Jennifer kysyi ja istui Lailan vierelle.
"Ei mikään!" Laila sanoi ja kiirehti äkkiä pois huoneesta. Jennifer jäi katsomaan Laila perään. Hoitaja tuli sisään.
"Mikä isän tila on?" Jennifer kysyi.
"Kriittinen. Hän tuskin koskaan herää" hoitaja sanoi hiljaa.

Loppuun taas pieni kysely
Mikä on ollut mielestäsi tähän mennessä kiinnostavin juonikuvio?
Entä mikä tylsin?
JATKUU ENSI OSASSA

36.JÄLLEENNÄKEMISIÄ SEKÄ HYVÄSTEJÄ


Serena,Milla ja Jyrki söivät illallista.
"Tää on kyllä tosi hyvää" Jyrki hymyili. Serena nyökkäsi ja katsahti Millaan kysyvästi.
"Joo, ihan ok. Noin nuoren kokkaamaks" Milla sanoi.
"Mitä se haittaa että Serena on nuorempi kuin mä?" Jyrki kysyi.
"Missä te ees tapasitte? Sun ja äidin erosta on vasta vähän aikaa"
"Me tavattiin jo Johnyn luona ennen eroa" Jyrki sanoi.
"Mä lähen ulos" Milla sanoi ja paineli ulos omakotitalosta.
"Sori. Millan on vähän vaikee ymmärtää meidän suhdetta"
Serena nyökkäsi hymähtäen.
"Selvästi"
Silloin Serenan puhelin soi, ja nainen meni vastaamaan.
"Serena Masula" hän sanoi asiallisesti.
"Pena täällä taas, moi. Lähtisitkö sä viinilasilliselle?"
Serena oli varma, että Pena tahtoi puhua heidän suhteestaan. Vihdoinkin jotain edistystä!
"Totta kai. Mä tuun heti. Tavataan Afroditessa"
"Saluuna Afroditessa" Pena korjasi. Serena naurahti ja sulki puhelun. Sitten hän meni takaisin Jyrkin luo.
"Jyrki. Nyt tää leikki saa loppua" Serena sanoi hymyillen.
"Mikä leikki?" Jyrki kysyi.
"Pakkaa kamas ja häivy" Serena hymyili.
"Mut... Mehän seurustellaan? Ja mehän sovittiin et mä saan asua täällä Vernan ja Millan kanssa"
"Suunitelmiin tuli muutoksia. Mä lähden ulos, ja kun mä tulen takas on sun pitänyt lähteä" Serena sanoi.

Jennifer oli tulossa sairaalasta masentuneena, kun Martti tuli häntä vastaan kadulla.
"Lehmä" Martti sihahti. Jennifer laski katseensa.
"Sä kadut vielä että ryhdyit häiritsemään mua" Martti jatkoi.
"En ole edes häirinnyt" Jennifer sanoi heikolla äänellä.
"Ai et vai? Kirjoitat ikäviä lappuja ja haukut. Sun kaltasten lehmien kaulat pitäs poikkasta" Martti sanoi.
"Älä nyt jaksa" Jennifer sanoi.
"Kyllä mä jaksan. Häiritsithän säkin mua. Jatkuvasti!" Martti huudahti. Jennifer mulkaisi julmasti Marttia.
"Sä oletkin tyypillinen nörtti"
"Taas sä alotat! Etkö sä itse huomaa vikojasi?" Martti kysyi. Jennifer kiirehti Martin ohitse.

Elisa oli lentokentällä Jackin kanssa, he odottelivat lentokoneeseen pääsyä.
"Jännittääkö?" Jack kysyi.
"Arvaa" Elisa naurahti.
"Varmasti. Saatathan sä löytää biologiset vanhempas" Jack hymyili.
"Mä otin mukaan tälläsen vihkon minkä mun vanhemmat lähetti mulle. Siinä on tietoja mun Espanjalaisista vanhemmista" Elisa sanoi ja avasi vihkon. Luettueen hetken hänen hymynsä hyytyi.
"Mitä nyt?" Jack kysyi.
"Me ollaan nousemassa väärään koneeseen. Nykyään mun vanhemmat asuu Ranskassa" Elisa sanoi.
"Ai? No hyvä että saatiin tietää nyt eikä vasta konees"
"Ei kai auta muu kun palata kotiin" Elisa sanoi. Hän oli jo menossa ulos hallista, kun Kalervo tuli häntä vastaan.
"Elisa!" Kalervo henkäisi.
"Kuka sä oot?" Elisa kysyi varautuneena.
"Mitä sinä täällä teet, voisi kysyä" Kalervo sanoi ilahtuneena.
"Anteeks, mut mä en edes tunne sua" Elisa puuskahti.
"Elisa, sä olet mun tytär!" Kalervo sanoi ilahtuneena.
Ensijärkytyksen jälkeen Elisa kysyi kysymyksen.
"Kui sä tunsit mut?"
"Mä muistan sun ulkonäkösi hyvin. Sut annettiin adoptoitavaks kaksivuotiaana" Kalervo sanoi.
Elisa vilkaisi Jackia ja sitten taas Kalervoa.
"Voitko sä todistaa olevasi mun biologinen isä?"

Joonas oli yksin kotona ja katseli kauhuelokuvaa.
"Kenties joku soittaa ovikelloasi myöhään illalla..." elokuvassa näyttelevä nainen kuiskasi vastanäyttelijälleen. Silloin Nurmisten ovikello soi. Häkissään istuva Porkkana kohotti katsettaan, ja joutui keskeyttämään juonensa johon liittyi Nurmisten kaurakeksipaketti.
Joonas meni avaamaan, ja huomasi oven takana seisovan Samin.
"Joonas. Sä alat kunnioittamaan mua, koska mä olen sun isäsi"
"Sä olet surkea isä" Joonas tuhahti. Sami tunki väkipakolla sisään.
"Toi on väärä puhetapa. Puhu kunnioittavaan sävyyn!"
"Mee ulos" Joonas vaati.
"Noin ei isälle puhuta!" Sami huudahti.
"Mulla ei ole isää!" Joonas huusi takaisin, jolloin Samin pinna paloi. Hän otti lasivadin ja heitti sen seinään. Joonas kavahti taaemmas.
"Toi oli liian pahasti sanottu. Ihan liian pahasti" Sami sanoi uhkaavasti.
"Mä soitan kohta poliisit" Joonas sanoi. Porkkana tarkkaili tilannetta iloisena.
"Mä rakastan sua, mutta sua pitää vaan vähän ojentaa" Sami kuiskasi. "Mä teen just oikein"
"Narsisti" Joonakselta lipsahti. Se oli liikaa. Samin nyrkki osui kipeästi Joonaksen poskeen. Joonas parahti.

Laila joi viiniä masentuneena, kun Jennifer tuli sisään.
"Moi mutsi" Jennifer sanoi vaisusti. Laila ei vastannut.
"Mä en haluaisi sanoa tätä, mutta isä ei ehkä koskaan herää" Jennifer kertoi.
"Ei koskaan" Laila toisti ilmeettömänä.
"Mutta toivotaan parasta. Ehkä ihme vielä tapahtuu" Jennifer kannusti.
"Tuskin. Tenho ei pysty hengittymään. Se on koneissa" Laila huokaisi.
"Mä en tiennytkään että koomassa ei pysty hengittämään" Jennifer sanoi ja istui sohvalle äitinsä viereen.
"Joskus voi. Lisäksi Tenho lopulta joko kuolee tai herää. Ja jos se puhuu, niin ei kannatta alkaa juhlimaan. Sekin on mahdollista koomassa"
"Mutsi. Älä maalaa piruja seinille" Jennifer sanoi.
"Kuule tyttö, mä koitan pysyä totuudessa. Paras vain luopua Tenhosta, ja unohtaa koko mies jo nyt. Ei sitten satu niin paljon"
Samuel tuli huoneeseen.
"Pitääkö mun unohtaa isä?" hän kysyi kyyneleitä silmillään.
"Ehkä" Jennifer huokaisi.
Samuel purskahti itkuun ja meni huoneeseensa.
"Mä en kestä. Isä aina kannusti ja auttoi meitä. Se oli tukena ja turvana. Miten me selvitään jos se kuolee?" Jenniferkin murtui itkuun.
"Sitten ei voi mitään" Laila sanoi hiljaa. Hän nousi ja oli menossa hakemaan lisää viiniä, kun lentoliput tippuivat naisen taskusta.
"Lento Ranskaan? Mitä tää on?" Jennifer kysyi ja katsoi äitiään hämmästyneenä.

Serena ja Pena joivat viiniä Afroditessa.
"On jo korkea aika saada keskustella meidän suhteesta" Serena hymyili flirttaavasti.
"Aivan" Pena nyökkäsi vakavana.
"Ilmeisesti sä oot tehnyt päätöksen mistä mä haaveilen" Serena sanoi.
"Mä oon tehnyt päätöksen, joka on parhaaksi kaikille" Pena sanoi vakavana.
"Sä näytät aika vakavalta. Kyllä mä ymmärän että sulla kesti ennenkun sä tajusit että kannattaa olla ennemin mun kun sen hauk...siis Olivian kaa"
"Olenko mä sanonut niin? Neiti-hyvä, sä saat nyt luvan lähteä Helsingistä. Sä et kuitenkaan halua asua täällä. Sä haluat vaan juonia mut itselles" Pena sanoi.
"En varmasti. Musta on järkevää että Niilon vanhemmat asuu lähekkäin" Serena vakuutti.
"Miks sä sitten heitit Jyrkin ulos heti kun mä soitin sulle?" Pena kysyi.
"No ku-" Serena yritti mutta Pena keskeytti hänet.
"Mä toivon syvään, että sä muutat takaisin Tampereelle heti. Mulla on uusi elämä, eikä paluuta entiseen oo. Eveliinakin lähti jo eilen"
"Jos se on sun toivees" Serena huokaisi.
"Ja ota Niilo mukaan. Mä hoidan sitä taas jonkin ajan kulttua. Sitten nähdään. Nähdään joskus"
Sitten Pena nousi ja lähti saluunasta. Serena jäi katselemaan miehen perään vihaisena.
"Turha luulo. Sä ehkä luulet mun lähtevän, mutta mä en luovuta ennenkun sä oo mun" Serena sanoi hiljaa.


May oli tulossa oman perheensä asunnon luota kolmannesta kerroksesta toiseen kerrokseen, jossa sijaitsi Nurmisten asunto. Nurmisten asunnon ovesta tuli Joonas joka työnsi Samia ulos.
"Omaa isääs tälleen kohtelet!" Sami huudahti.
"Ja sä löit omaa poikaas että voitko häipyä!" Joonas huudahti.
"Siis mitä tääl on meneillään?" May kysyi hämmentyneenä.
"Kukas sä olet? Tän klopin tyttöystäväkö?" Sami kysyi kasvot valkeina.
"Ystävä vaan" Mau tuhahti.
"Tää on mun isä, joka lähtee nyt" Joonas sanoi raivoissaan.
"Mä luulin et sun isäs on kuollut tai asuu muualla" May ihmetteli.
"Niin se asuukin. Ja nyt se ei enää oo mun isä" Joonas sanoi.
"Sä poika et mua komentele!"
Anne tuli hissistä Sofian ja Saran kanssa.
"Sami! Mitä sä täällä teet?"
"Iti!" Sara sanoi iloisena.
"Tää poika ei kunnioita mua ollenkaan!" Sami huudahti.
"Sä et olekkaan mikään maailman paras roolimalli" Anne sanoi ja järkyttyi nähdessään Joonaksen poskessa olevan mustelman.
"Sika!" Anne kirkaisi.
"Sori että sä joudut tän kaiken keskelle" Sofia sanoi Maylle kasvot vaalenneina.
"Tää on viimenen tikki. Mä soitan poliisit!" Anne huudahti.
"Mitäköhän ne tykkää siitä etten mä saa tavata lapsiani?" Sami kysyi uhkaavasti.
"Entä siitä että sä hakkaat niitä?" Anne kysyi rauhallisena.

Olivia pyyhki Saluuna Afroditen tiskejä, kun Mari tuli tiskille.
"Yks kalja. Tai laita samantien kolme, mähän kuitenkin tilaan niitä lopulta sitäkin enemmän" Mari sanoi ja naurahti.
"Täällä on sitten sellaiset kivat pikku rajoitukset, paljon saa juoda. Ne tuli sen takia kun Pena näki miten sä ryyppäsit avajaisissa"
"Laita nyt ne kolme kaljaa. Enköhän mä itse osaa arvioida omat tarpeeni" Mari sanoi ja naputteli sormillaan pöytää. Olivia huokaisi ja meni hakemaan kaljoja. Kun hän tuli takaisin, oli myös Sami tiskillä, joka oli onnistunut livahtamaan vastuun ottamisesta.
"Laitas pari kaljaa" hän sanoi Olivialle.
"Monta tarkalleen? Kolmeko niinkun tää toinen?"
"Tarjooksä mulle yhden?" Sami kysyi ja otti yhden Marin laseista.
"Älä koske!" Mari sanoi ja heitti kaljat Samin kasvoille. Sitten hän meni lasien kanssa pöytään ja alkoi ryypätä.
"Kaks" Sami sanoi hetken mietinnän jälkeen.
"Älä sit alota mitään tappeluu ton kanssa. Vaikka tapeltiinhan entisaikojen saluunoissakin" Olivia naurahti.
"Tää ei kyllä vaikuta saluunalta" Sami sanoi.
"Miten niin?" Olivia ihmetteli.
"Eihän täällä oo yöpymismahdollisuutta" Sami tokaisi.
"Semmonen ois kyl mahdollista rakentaa. Yläkerrassa on tyhjä tila" Olivia sanoi pohtivaan sävyyn.

Pena tuli kotiin ja lysähti sohvalle.
"Elisa soitti. Se on tavannu biologisen isänsä ja niillä on välienselvittely meneillään" Erkki sanoi.
"Okei" Pena nyökkäsi. "Heti kun Serena lupas lähteä, mun mieleeni tulvi ideoita Afroditea varten"
"Saluuna Afroditea" Erkki muistutti naurahtaen.
"Sinne pitää saada viihdettä ja majoitus niin kun entisaikojen saluunoihin" Pena hymyili tyytyväisenä.

Sitten jälleen pieni kysely
Mitä mieltä olet, pitäisikö Serenan jo lähteä? Entä pitäisikö Tenhon kuolla?
JATKUU ENSI OSASSA