OUTO VANHUS RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ

Aada räväytti silmänsä auki sängyssään. Hän nousi ylös ja katsoi itseään kauhistuneena peilistä. Aadan tukka oli sotkussa ja hän oli valvoneen näköinen. Joku koputti hänen huoneensa ovelle.
"Sisään" Aada sai vaivoin sanottua. Ovi aukeni ja sisään astui Olivia, Aadan sisko.
"Muistatko kun kiljuit yöllä?" Olivia kysyi. Aada vilkaisi häntä.
"Anteeks jos herätin. Mä taisin nähdä unta meidän siskosta..." Aada kuiskasi väsyneenä.
"Siis sä et ole vieläkään päässyt sen yli?" Olivia kysyi katsoen siskoaan oudoksuen. Heidän siskonsa oli ollut kuollut jo syntyessään.
"Pitäiskö muka? Me menetimme siskon!" Aada kivahti. Siskon kuolema oli aina ollut hänelle kova paikka, vaikka vauva oli kuollutkin jo syntyessään.
"Meidän siskomme kuoli syntyessään jo kaksitoista vuotta sitten! Kyllä suru minustakin tuntui aluks kauheelta mutta et voi elää näin!" Olivia melkein huusi. Siskoksilla oli tästä aiheesta usein riitaa.
"En kai. Siitä vaan jäi jälki. Ikunen jälki"

Goottisten perhe istui aamiaispöydässä. Samuli voiteli itselleen näkkileipää.
"Saitkos unta,Samuel?" Tenho kysyi ja haukkasi palan monikerroksisesta leivästään.
"En kun joku kiljui seinän takana" Samuel sanoi. Laila tuli makuuhuoneesta hieno aamutakki päällään.
"Tämän talon muilla asukkailla on jotain vikaa yläkamarissa" hän sanoi ja istui pöytään.
"Niin,rakkaani" Tenho sanoi. "Vaikka voivathan he olla ihan mukavia ihmisiä"
"Usko pois, me olemme ainoat täysjärkiset tässä talossa"
Tenho katsoi parhaaksi vaihtaa puheenaihetta.
"Jennifer on kyllä harvinaisen sikeäuninen. Eihän hän ole vieläkään tullut pois huoneestaan" Tenho totesi.
"Vietkö minut kouluun isi?" Samuli kysyi ja nousi pöydästä.
"Minä vien" Laila sanoi ja nousi ylös. Hän otti autonavaimet pöydältä. Juuri kun Laila ja Samuli olivat poistuneet, tuli Jennifer esiin. Hänellä oli paljon kajaalia ja lyhyt punainen hame.
"Taisit tehdä jotain muuta kuin nukkua. Siis äsken" Tenho päätteli.
"Vaikea nukkua kun joku idiootti kirkuu" Jennifer sanoi.
"Minä voisin mennä kysymään,oliko siellä jokin hätänä..." Tenho sanoi ja nousi ylös.
"Ruuvit siellä vaan on löysällä" Jennifer sanoi. Sitten hän otti reppunsa ja riensi ulos, kohti ensimmäistä koulupäiväänsä.

Rapussa Jenniferiä vastaan tuli Erkki. Erkki katsoi tytön tyyliä hieman oudoksuen, mutta käänsi katseensa muualle kun Jennifer mulkaisi häntä pahasti. Erkki meni kotiovelleen, ja oli juuri työntämässä avaimia lukkoon kun Jennifer puhui hänelle.
"Satutko sä tietämään että kuka ja miksi kiljui eilen yöllä?" Erkki kääntyi katsomaan Jenniferiä.
"Aadalla on tapana kiljua unissaan" Erkki vastasi.
"Aadalla?" Jennifer kysyi. Sitten hän meni soittamaan Tikkojen ovikelloa.
"Älä nyt" Erkki yritti mutta Jennifer hymyili hänelle itsetyytyväisesti. Olivia avasi oven ja katsoi Jenniferiä päästä varpaisiin.
"Saisinko mä puhua Aada Tikan kanssa?" Jennifer kysyi.
"Aada!" Olivia huusi ja Aada tuli ovelle.
"Niin?" Aada kysyi ja katsoi Jenniferiä päästä varpaisiin parikin kertaa.
"Voisitkö sä lopettaa sen öisen meluamisen ennenkun susta pitää tehä valitus? Jotkut eivät sitten ajattele muita ihmisiä ollenkaan!"
"Anteeks, en mä voi sille mitään. Kun mun..."
"Ihan sama. Kunhan lopetat sen" Jennifer sanoi ja asteli pois.
Erkki katsoi Jenniferin perään.
"Kuka toi oli?" Aada kysyi.
"Jennifer Goottinen. Sun naapurista" Erkki sanoi ja asteli sisään taloonsa.

"Huomenta. Missä sä olit yön?" Pena kysyi kun hänen kämppiksensä tuli sisään.
"Juhlimassa. Mä nukuin yhen kaverin luona" Erkki sanoi.
"Yleensä juhlitaan viikonloppusin, eikä keskellä viikkoa" Pena sanoi.
"Mulla vaan oli eilen niin tylsä päivä et aattelin vähän piristää sitä. En kyl juonu paljoo" Erkki vastasi.
"No susta kyllä huomaisi, jos olisit juonut. Joku vanhus muuten kävi kyselemässä suo" Pena sanoi.
"Heh, muo kyseleekin niin usein vanhukset. Kuka se oli?" Erkki kysyi.
"Mistä minä tietäisin. Se sano tulevansa myöhemmin" Pena vastasi. Penan makuuhuoneesta tuli erittäin kaunis, vaaleatukkainen nainen.
"Sulla on ollu yöseuraa" totesi Erkki.
"Mä olen Piia Aho" nainen esittäytyi ja ojensi kätensä Erkkiä kohti. Erkki kätteli tyttöä.
"Jää aamupalalle" Pena pyysi.
"Ei kiitti. Mä syön mieluiten kotona. Miehet on surkeita kokkeja. Varsinkin tollaset, jollaset on hyviä jossain muussa" Piia sanoi ja käveli ulos asunnosta. Hän jätti Penan ja Erkin katsomaan peräänsä.

"Milla,pois suihkusta! Sulla on kiire kouluun!" Mari huusi kylpyhuoneen ovella.
"Mä tuun kohta. Älä hoputa" Milla huusi ja sulki suihkun. Hän puki nopeasti vaatteet päälleen ja tuli ulos kylppäristä.
"Me heitetään sut" Jyrki sanoi tultuaan makuuhuoneesta työvaatteissaan.
"Kiitos" Milla sanoi ja otti reppunsa. "Mut kuka vahtii Vernaa?"
Verna oli Kortesluomien nuorimmainen, sievä pieni tyttövauva.
"Simo vahtii" Mari sanoi. "Kuulit kyllä Simo!"
Simo tuli väsyneen näköisenä huoneestaan.
"Mistä te sit hommatte lapsenvahdin kun mä lähen armeijaan? Sitten mä en oo täällä vahtimassa Vernaa kun teillä on muita menoja" Simo sanoi.
"Lapsenvahti on hankinnassa" Jyrki sanoi. "Tuus nyt Milla"
"Miksei Milla voi joskus vahtii Vernaa?" Simo protestoi.
"Sori. Mul on kouluu" Milla sanoi ja käveli ulos vanhempansa perässään. Simo katsoi ahdistuneena peiliin. Oli enää muutama päivä että hän alottaisi armeijassa. Hänen tukkansakkin oli ajeltu kaljuksi. Armeijan jälkeen hän muuttaisi pois kotoa. Vernan itku keskeytti Simon mietinnät. Hän riensi lohduttamaan vauvaa.

Vanha nainen liikkui rappukäytävässä. Hän näytti erittäin hauraalta, siltä että saattaisi vaikka murtua palasiksi hetkenä minä tahansa. Aada oli menossa lenkille, kun hän näki vanhuksen.
"Moi" Aada sanoi ja käveli hissiä kohti.
"Odotas..." vanhus sanoi ja alkoi penkoa laukkuaan.
"Joo?" Aada kysyi ja kääntyi vanhusta kohti.
"Tunnetteko te tämän miehen?" vanhus kysyi ja näytti kuvaa Erkistä.
"Erkki... Asuu mua vastapäätä" Aada vastasi. Vanhus nyökkäsi.
"Tossa asunossa" Aada sanoi ja osoitti Masuloiden ovea.
"Tiedän" vanhus sanoi ja lähti lähestymään ovea.

May Smith istui luokassa ja katseli hajamielisenä ikkunasta ulos, ei liitutaulua niin kuin opettaja käsi.
"Smith, olet ollut jo kauan muissa maailmoissa. Koulussa opiskellaan eikä haaveilla!" opettaja tiuskaisi.
"Sori..." May sanoi ja jatkoi ikkunasta ulos tuijottelua.
"Toi haaveilee sen velipuolesta. Siis voittekste kuvitella, ne seurustelee!" Jennifer nauroi. May vilkaisi takanaan istuvaa tyttöä. Suurin osa luokasta tiesi jo että hän seurusteli velipuolensa kanssa. Mutta aina oli niitä, jotka eivät sitä tieneet.
"Sulle on varmaan ilo kertoa kaikille muiden asioista. Ei ihme kun et ite löydä ketään" May sanoi. Hän oli tyytyväinen itseensä: kerrankin Jennifer Goottinen oli saatu hiljaiseksi.
"Niin, olinkin juuri kertomassa ryhmätyöstä. Teette kahden hengen ryhmässä esitelmän sikainfluessasta. Ja sinä May saat olla Jenniferin pari. Kun näytätte tulevan niin hyvin toimeen!" hymyili opettaja itsetyytyväisenä.
Rouva Lilja oli ankara ja inhottava opettaja. Kaikki koululaiset inhosivat yksissä tuumin, mutta se ei näyttänyt naista häirinneen.
"Mä en tee ton kaa mitään" Jennifer sanoi kun oli saannut koottua itsensä.
"Minä määrään täällä" opettaja hymyili. May ei sanonut mitään, mutta mietti kiivaasti tekikö opettaja tämän kaiken tahallaan.

Johny tuli aikaisin töistä sinä päivänä. Hänen kasvoillaan oli hymy. Samanlainen hymy milläinen hänen kasvoillaan oli ollut silloin kun hän oli kosinut Julya.
"Mikäs hymyilyttää?" July kysyi.
"Meidän perhe on pian taas aivan normaali" Johny sanoi.
"Onhan se nytkin"
"Niin, mutta aivan tavallinen suomalainen perhe. Onhan se nyt outoa kun sisarukset seurustelee keskenään" Johny sanoi.
"Taasko sä yrität estää Mayn ja Tomin suhteen?" kysyi July avatessaan vaaleanpunaista kirjekuorta.
"Kyllä ne nuoret tajuaa, että niin on parempi" hymyili Johny.
"Rohkenen epäillä..." July sanoi ottaesaan kirjeen käteensä. Hän alkoi lukea sitä. Jo puolessavälissä hänen huulensa levisivat kauhistuneeseen ilmeeseen.
"Näytä" Johny sanoi ja otti kirjeen Julylta.
"Lue" July sanoi järkyttyneenä. Myös Johnyn ilme muuttui vakavaksi, ja vielä vakavammaksi, jos mahdollista, kun Tom tuli sisään.

Emmi makoili sohvalla, vaikka koulu oli alkanut jo kauan aikaa sitten. Pöydällä oli tyhjä kaljapullo ja tupakka-aski.
"Emmi, sunhan pitäis jo olla koulussa!" Kalle sanoi.
"Kuka niin sanoo?" Emmi tuhahti.
"Nyt mä vien sut koul-" Kalle sanoi mutta hänen lauseensa katkesi kun hän näki tyhjän kaljapullon ja tupakka-askin.
"Taasko sä olet ryypännyt? Älä pilaa elämääs tolleen!"
Emmi nousi ylös ja heitti kaljapullon seinään. Se särkyi.
"Älä sä äijä tule muo määräilemään! Mä teen mitä mä haluan!" Emmi huusi.
"Et todellakaan tee, niin kauan kun oot ala-ikänen" Kalle sanoi.
"Haista p****! Sä pilaat meidän kaikkien elämän!"
Mikko ja Niko tulivat sisään. Heillä oli hyppytunti.
"Emmi. Sulle voi käydä mitä vain, jos sä et lopeta tollasta. Sä voit vaikka kuolla!" Kalle huusi.
"Ihan sama. Sit ainakin pääsis pois sun luotas!" Emmi huusi ja juoksi huoneeseensa.
"Taasko Emmi oli ryypänny?" Mikko kysyi.
"Joo" Kalle vastasi surullisena.
"Mitä pahaa siinä on?" Niko kysyi. Hän itsekkin oli samoilla teillä.
"Emmillä on koko elämä edessä. Jos se lopettaa ton" Kalle sanoi surullisena.

PIMPOM
Masuloiden asunnon ovikello soi, ja Erkki nousi sohvalta, erittäin mukavasta asennosta ja kirosi mielessään sen joka oli keskeyttänyt hänen lempiohjelmansa. Hän käveli ovelle, ja avasi sen juuri kun ovikello soi vaativammin. Ovella seisoi vanha nainen, joka katsoi Erkkiä hymyillen.
"Hei Erkki"
"Moi. Anteeks, mutta mistä sä tiedät mun nimen ja mistä tunnet mut?" Erkki kysyi hämmentyneenä. Hän ei varmasti ollut koskaan nähnyt naista.
Vanhus käveli sisään ja katseli ympärilleen asunnossa.
"Kaunis asunto" hän sanoi.
"Vastaisitko sä?" Erkki kysyi. Hän ei pitänyt siitä, että tuntematon ihminen tunki sisään.
"Kyllä minä sinut tunnen Erkki. Ja sinäkin minut. Et vain muista minua" hymyili nainen.
"Onhan siitä jo kaksikymmentäseitsemän vuotta, kun näimme viimeksi" vanhus jatkoi.
JATKUU ENSI OSASSA

2.SALAISUUDET JA RIIDAT

Erkki katsoi vanhusta pitkään. Nainen oli juuri sanonut tuntevansa hänet. Silloin kun Erkki oli vauva. Vanhus katseli yhä ympärilleen asunossa. Erkki tunsi pientä nolostumista. Kämppä ei ollut mitenkään kehuttavassa kunnossa.
"Täällä on vähän sotkusta..." Erkki sanoi.
"Ei se haittaa" nainen hymyili.
"Mistä me tunnettaan?" Erkki kysyi suoraan.
"Olen äitisi hyvä ystävä, ja lääkäri joka auttoi sinut maailmaan. Hoidin sinua silloin kuin äitisi ei ehtinyt, kunnes muutitte suomeen. Minä tulin tänne seitsemän vuotta sitten" vanhus hymyili Erkille.
"Tulitko sen takia että me olemme täällä?" Erkki kysyi suoraan.
"En. Olen aina pitänyt Suomesta. Unelmoinut asuvani siellä" hymyili vanhus.
"Minun pitää varmasti vielä sanoa nimeni. Natalie Laukkanen. Olen muuttanut nimeni suomalaiseksi" hän jatkoi.
Erkki nyökkäsi.
"Mitä asiaa sulla sit on mulle?"
Naisen hymy hyytyi välittömästi. Hän huokaisi.
"Se on se syy, miksi häiritsen sinua"

"Tepäs näytätte riemukkailta. Mitäs tänään juhlitaan?" Tom kysyi kun hän näki isänsä ja äitipuolensa vakavat ilmeet.
"Miten sä näin aikasin tulit?" Johny kysyi.
"Hyppytunti. Mä tulin syömään" Tom sanoi ja meni jääkaapille.
"Etkö sä vois syödä jossain muualla?" Johny kysyi. "Meillä on Julyn kanssa juuri-" Johny yritti sanoa kun July repi kirjeen.
"Mikä toi oli?" Tom kysyi.
"Ei mikään" July sanoi tylysti. Se ei todellakaan ollut hänen tapaistaan. July oli usein hyvin rauhallinen, eikä huutanut usein.
"Jos teillä jäi jokin kesken, niin mä syön ulkona" Tom sanoi ja käveli ulos asunnosta.
July katsoi Tomin perään, ja oven sulkeuduttua Johniin.
"Mitä me nyt tehdään?" July sanoi heikolla äänellä.
"Joku selvästi yrittää uhkailla meitä" Johny sanoi.
"Mä en aio alistua minkään uhkailijan edessä" July sanoi päättäväisesti.
"Toi kirje olisi voinut olla todiste poliisille" Johny sanoi.
"Ajattele jos Tom tai May näkisi sen. Mitä sä sitten sanoisit?" July tiuskaisi.
Johny nyökkäsi alistuneena.

Jennifer avasi kotiovensa, ja huomasi heti sisäänastuttuaan että talo oli tyhjä. Silloin kun siellä oli väkeä, Laila valitti kovaan ääneen naapureista ja Tenho myötäili häntä. Jennifer lysähti sohvalla ja heitti repun lattialle. Hän avasi television ja alkoi huudattaa sitä. Eipä aikaakaan kun ovikello jo soi raivokkaasti. Jennifer nousi ylös ja meni avaamaan oven. Oven takana seisoi Simo Kortesluoma.
"Onks sun pakko huudattaa tota? Verna ei saa unta, enkä mä jaksa kuunella koko ajan sen itkua" Simo sanoi vihaisena.
"Voi kuule" Jennifer aloitti "Vauvojen kuuluukin itkeä.Säkin itkit pienenä ja-" hän yritti mutta Simo keskeytti hänet. Hän käveli sisään asuntoon ja sammutti television. Sitten hän käveli ulos. Jennifer yritti vielä huutaa hänen peräänsä, mutta Simo ei kuunnellut. Melkein heti Simon lähdettyä May tuli sisään.
"Mistä säkin siihen tipahit. Ala vetää" Jennifer sanoi tylysti.
"Mä tulin sanomaan, että mä en aio todellakaan tehdä sun kanssa mitään esitelmää. Näkemiin" May sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
"No hyvä. Mä olin just tulossa sanomaan samaa, että kiva kun kävit" Jennifer sanoi. May paukautti oven kiinni poistuessaan.

Emmi työnsi avaimen kaappinsa oveen, ja avasi kaapin. Kaappi oli täynnä kaljapulloa ja tupakka-askeja. Emmi otti yhden kaljapullon, ja joi sen kerralla tyhjäksi. Se ei tuntunut riittävän alkuunkaan, vaan hän tyhjensi suuhunsa toisenkin. Pian Emmi oli jo viidenessä, eikä jano senkään jälkeen vielä hellittänyt. Joku koputti ovelle, ja Emmi riensi lukitsemaan sen.
"Emmi, avaa ovi!" hänen isänsä huusi. Emmi ei vastannut mitään, vaan alkoi juoda kuudetta pulloa. Sen jälkeen hän sytytti tupakankin, ja alkoi polttaa sitä sängyllään.
Kalle meni koputtelemaan Mikon huoneen ovelle. Mikko avasi.
"Saisitkohan sä puhuttua Emmille järkeä?" Kalle kysyi.
"Tuskin. Emmi on ihan mahdoton" Mikko sanoi.
Sillä aikaa Emmi pakkaili täysiä kaljapulloja ja tupakka-askeja toiseen suureen laukkuun, ja toiseen hän työnsi vaatteitansa ja tärkeimpiä tavaroitansa. Saatuaan molemmat laukut täyteen työnsi hän ne sängyn alle, ja istahti sitten sängylleen väsyneenä. Pian Emmi nukahtikin, ja sai nähdä unia kaljapulloista ja tupakka-askeista.

Erkki oli tarjonnut Natalielle teetä.
"Kiitos" Natalie hymyili.
"Nyt sä voitkin kertoa" Erkki sanoi ja joi hieman omasta kupistaan.
"Sun äitisi on kuolemansairas eikä elä kauaa" Natalie sanoi suoraan. Erkki jäi tuijottamaan häntä äimän käkenä. Hän ei ollut aikoihin nähnyt äitiään, joka asui suomen toisella puolella.
"Hän pyysi minua tulemaan kertomaan, kun ei itse pystynyt" Natalie sanoi. Erkki tunsi kalpenevansa.
"Ymmärän, että tämä on varmasti järkytys. Me voisimme lähteä yhdessä katsomaan äitiäsi" Natalie ehdotti.
"Niin...kai" Erkki vastasi yhä järkyttyneenä.
"Lähdetäänkö jo huomenna?" Natalie kysyi ja nousi ylös.
"Okei..." Erkki sanoi ja nousi myös ylös. Vasta nyt yksi kyynel vierähti hänen poskelleen. Natalie halasi häntä, ja Erkki tunsi kovaa halua tyrkätä vanhus pois. Eihän hän ollut nähnyt naista vuosiin!

Aada pesi hampaitaan, jotka olivatkin harvinaisen huonosti pestyt. Hän pesi harvoin hampaitaan, ja reikiä oli varmasti jo useampi.
"Ihme juttu" sanoi Olivia, joka oli tullut vessan ovelle.
"Mikä?" Aada kysyi ja sylkäisi vedet suustaan lavuaariin.
"Sä pesemässä hampaita" Olivia naurahti.
"Mun pitäis varmaan käydä hammaslääkärissäkin" Aada totesi.
"Suosittelen..." Olivia sanoi ja otti esiin oman hammasharjansa ja hammastahnansa.
"Olivia, me ei varmaan enää kauaa voida asua yhdessä..." Aada otti kauan miettimänsä asian esille.
"Mä oon miettiny just samaa. Millon sä aattelit muuttaa pois?" Olivia kysyi.
"Mä aattelin että sä muuttasit. Sulla on kuitenkin enemmän rahaa" Aada vastasi.
"Mut ota huomioon, et mä ostin tän asunnon ja otin sut eikä sun tarvii ees maksaa vuokraa. Eli toi on aika törkeetä" Olivia töksäytti ja alkoi pestä hampaitaan.
"Se oli vaan ehdotus" Aada sanoi ja käveli olkkarin puolelle. Hän otti lehden käteensä ja alkoi selata sitä etsien palstaa jolla myytäisiin asuntoja.
Olivia tuli pian myös olohuoneen puolelle, ja vilkaisi tyytyväisenä lehteä jota Aada selaili.

Simo huokaisi helpotuksesta avattuaan oven vanhemmilleen. Hän ei olisi jaksanut hoitaa Vernaa enää hetkeäkään.
"Miten teillä meni?" Jyrki kysyi ja laittoi laukkunsa lattialle.
"Aika huonosti, mut kun Milla tuli koulusta niin alko mennä paremmin. Se osas auttaa" Simo vastasi ja avasi television.
"On meillä kyllä fiksu tyttö" hymyili Mari.
"Mitä ruokaa tänään on?" huoneestaan tullut Milla kysyi. Tytön huulilla oli iloinen hymy.
"Mikäs nyt hymyilyttää? Onko sulla kenties joku siellä koulussa?" Jyrki kysyi, mutta Millan hymyn hyytyessä hän huomasi loukanneensa tyttöä.
"Anteeksi. En mä tarkoittanut" Jyrki kiirehti sanomaan. Milla nyökkäsi ja istahti pöydälle.
Jose tuli makuuhuoneesta ja meni nuolaisemaan Jyrkin jalkaa. Jyrki silitti Josea, ja istahti sohvalle.
"Jännittääkö armeija?" hän kysyi Simolta.
"Ei nyt hirveesti" Simo hymyili. Sillon ovikello soi. Jyrki lähti ovea kohti, mutta Milla juoksi hänen ohi ja avasi oven. Oven takana seisoi osapuilleen Millan ikäinen poika, joka hymyili nähdessään tytön.
"Mennään mun huoneeseen" Milla kuiskasi ja veti pojan omaan huoneeseensa.
"Millahan vetää poikaa kuin pässiä narusta. Kunnon tyttö" Jyrki hymyili.
"Tota sun ei kannatta sanoa Millalle. Se suuttuu niin helposti" hymähti Simo.

Goottiset söivät päivällistä, spagettia ja jauhelihakastiketta.
"Miten sulla meni koulupäivä?" Tenho kysyi Jenniferiltä.
"Surkeeta skeidaa niinku aina. Ja opettaja on vanha kurppa" Jennifer sanoi.
"Entäs sulla, Samuel?" Tenho kysyi vuorostaan pojaltaan.
"Hyvin" Samuel sanoi hiljaa, ja söi annoksensa nopeasti loppuun. Sitten hän riensi huoneeseensa.
"Samuelin pitäisi saada uusia kavereita. Vaikka niistä tämän rapun 13-vuotiaista" Tenho sanoi.
"Älä edes harkitse. Toisella on tietäkseeni jotain ongelmia" Laila sanoi.
"Entäs se toinen, se Milla?" ehdotti Tenho.
"Ehkäpä Samuel ei tarvitse ystäviä" Laila sanoi ja alkoi tiskata.
"Niin, rakkaani" huokaisi Tenho.
"Faija, sä olet pahasti tossun alla" Jennifer sanoi ja nousi pöydästä. Laila ei välittänyt Jenniferin kommentista.
"Tenho, harjoitteleme ruuan jälkeen sitä mistä puhuin aiemmin" Laila sanoi. Jennifer katsoi vanhempiaan. Laila ja Tenho Goottinen olivat pari päivää sitten kuiskineet keskenään, ja sitten sulkeutuneet aina tunniksi päivässä harjoittelemaan jotain. Jennifer oli päättänyt selvittää, mitä se oli.

Tom suuteli Mayta pitkään omassa huoneessaan.
"Mun huulet turpoo kohta" May naurahti kun Tom viimein päästi hänet irti.
Tom hymyili hänelle.
"Mutsi ja John vaikutti jotenkin oudoilta" May sanoi ja ihaili samalla Tomia katseellaan.
"Huomasin. Sun äitis repi jonkun kirjeen kun mä tulin sisään" Tom sanoi. "Muistatko sä onko se ennen saanut mitään kirjeitä?" hän jatkoi.
"Hmm..." May näytti miettivän. "No kun mä olin neljä niin kyl se luki jotain kirjettä hermostuneena. Mut siitä mä en muista sen enempää" May vastasi.
"Jaa. No mut meidän ei tarvii välittää siitä" Tom sanoi ja suuteli taas Mayta. Silloin John tuli sisään.
"Näpit irti!" hän sanoi ja Tom päästi nopeasti Maysta irti. May mulkaisi Johnia. Hän inhosi sillä hetkellä Tomin isää, eikä käsittänyt miten July oli saattanut naida sellaisen miehen. Vaikka ilman Johnia May ei olisi tavannut Tomiakaan.
"Mulla ja Julylla on teille vähän asiaa" John sanoi.
"Niin tai sitten vaan sulla on!" May tiuskaisi ja käveli ulos huoneesta. Tom lähti Mayn perässä, katsoen samalla isäänsä synkästi.

Kun ilta hämärtyi, valmistautui Emmi suunitelmaansa tyhjentäen pari kaljaa suuhunsa. Kun hän vihdoin kuuli isänsä kuorsauksen ja veljiensä tuhinan, nousi hän ylös ja otti laukkunsa. Hän alkoi hipsiä niiden kanssa ulko-ovea kohti. Kun hän vihdoin pääsi sen luo, kääntyi hän vielä katsomaan asuntoa.
"Hyvästi" hän sanoi ja avasi oven. Emmi hipsi pimeään rappuun, ja sulki oven varovasti. Hän lähti laskeutumaan portaita raskaiden laukkujen kanssa.
"Emmi?" kuului ääni. Emmi vilkaisi taakseen, ja näki Aadan.
"Moi Aada..." Emmi sanoi. Hän oli joskus jutellut Aadan kanssa rapussa.
"Eiks sun pitäs olla nukkumassa?" Aada kysyi. Emmi alkoi laskeutua portaita nopeammin, ja huokaisi helpotuksesta kun Aada ei lähtenyt hänen peräänsä. Pian Emmi poistuikin pimeään yöhön, täysin tietoisena siitä että tulisi aiheuttamaan vielä huolta isälleen ja veljilleen.
JATKUU ENSI OSASSA
_________________

3.SÄRKYNEET PULLOT

Tyhjä kaljapullo tippui maahan ja särkyi.

Aamu sarasti. Kalle heräsi aikaisin, jotta voisi puhua Emmille ennenkuin tyttö lähtisi kouluun. Hän käveli Emmin huoneen ovelle, ja koputti. Ei vastausta.
"Emmi! Meidän pitäö puhua" Kalle yritti, mutta kun hän ei taaskaan saanut vastausta avasi hän oven ja käveli sisään. Näky oli karmea, ainakin Kallen mielestä. Kaikki yleensä Emmin pöydällä olevat kauniit pikku koriste-esineet olivat kadonneet. Kalle kurkisti Emmin vaatekaappiin, ja huomasi vaatteidenkin olevan poissa. Kauhistuneena Kalle istui Emmin sängylle, ja huomasi kyyneleen vierähtävän hänen poskelleen.

Toinenkin tyhjä kaljapullo särkyi osuessaan maahan.

Emmin katoamisen takia Niko ja Mikko eivät menneet kouluun.
"Mun pitää soittaa poliiseille" Kalle päätti lopulta.
"Sä sanoit just ite, et ne ei tee mitään ennenkun Emmi on ollu viikon kadoksissa" Mikko sanoi.
"Viikon päästä Emmi voi olla vaikka missä! Tälläkin hetkellä se varmaan on sammunut johonkin ojaan!" Kalle panikoi.
"Onkohan se ottanu esimerkkii musta" Niko heitti keventääkseen tunnelmaa. Kalle katsoi häntä synkästi.
"En yhtään ihmettelisi"

"Mitäs te olette saaneet aikaan"
Rouva Lilja lähestyi uhkavaasti Jenniferiä ja Mayta.
"Riita ainakin" May mutisi.
"Mä voisin siirtyy johonkin toiseen ryhmään" Jennifer ehdotti.
"Ettekö te ole tehneet mitään? Ja minä kun niin luotin teihin! Jäätte tänään tekemään koulun jälkeen!" Rouva Lilja vaati.
"Mul on muuta menoo" Jennifer yritti.
"Olisit miettinyt sitä aiemmin" Rouva Lilja tokaisi ja käveli takaisin opettajapöydän ääreen.
"Teette sitä myös nyt" hän vielä lisäsi.
Jennifer katsoi Mayta odottavasti.
"No mitä?" May kysyi.
"Millon sä oikein alat kirjottaa?"
May katsoi tyttöä uskomatta korviaan.
"En mä tätä yksin tee!" hän melkein huusi.
"Tytöt tytöt. Kukaan täällä ei tee ainetta kissatappelusta. Parasta että siirrytte kirjastoon jotta muut voivat tehdä aineensa rauhassa" Rouva Lilja ehdotti. Jennifer ja May nousivat ylös, ja poistuivat luokasta. Käytävällä heitä vastaan tuli Tom.
"Mitä tytöt?" hän kysyi.
"Tehdään ainetta" May sanoi kyllästyneenä. Tom nyökkäsi ja käveli sisään omaan luokkaansa. Jennifer jäi katselemaan hymy kasvoillaan Tomin perään.

"Lähdin äidin luo. Viivyn jonkin aikaa"
Pena luki Erkin jättämän lapun, ja hymyili. Oli mukavaa saada kämppä vähäksi aikaa ihan omaan käyttöön. Erkki valitti usein Penan kovaäänisistä yövieraista. Ovikello soi ja Pena meni avaamaan. Sisään astui Olivia Tikka.
"Moi Olivia" Pena sanoi.
"Onko Erkki?" Olivia kysyi.
"Se lähti äitinsä luo" Pena sanoi ja pyysi Olivian sisään.
"Mä voin kyl antaa sen puhelinnumeron" Pena ehdotti.
"Mulla on jo. Mä vaan oisin tuonu piirakoita" Olivia sanoi.
"Ai että oikein piirakoita..." Pena hymyili.
"Niin, piirakoita"
Pena nyökkäsi ja seurasi pieni vaivaantunut hiljaisuus.
"No, syö sä sit nää piirakat" Olivia lopulta hymyili ja ojensi korinsa Penalle.
"Kiitti" Pena hymyili ja laittoi korin pöydälle.
"Säästä Erkillekkin pari!" Olivia vaati ja lähti ulos asunnosta. Hänen taskustaan tippui kännykkä. Pena otti kännykkän ja yritti lähteä Olivian perään, mutta uteliaisuus vei voiton. Hän huomasi, että Olivia oli saanut viisiä puhelua. Hän tarkisti keneltä puhelut olivat, ja ne olivat Erkiltä. Silloin Olivia tuli takaisin sisään, ja huomasi kännykkänsä Penan kädessä.
"Kiitti" hän sanoi ja nappasi sen. Olivia huomasi että Pena oli selaillut hänen puhelintietojaan.
"Miten sä kehtaat. Nää on yksityisiä!" Olivia tiuskaisi ja lähti ovia paiskoen pois.

Emmi avasi silmänsä. Hän oli tuntemattomalla alueella makaamassa puistonpenkillä. Emmi hytisi kylmästä. Hän oli viettänyt yönsä sillä puistonpenkillä. Vai olikohan se sittenkään sama...

Päivän posti tippui postilaatikosta. July meni hakemaan sitä, ja kauhistui nähdessään kirjeen samalla käsialalla kuin viimeksi. Hän meinasi jo ripeä kirjekuoren, kun Johny tuli.
"Luetaan se ensin" Johny sanoi.
"Minä en halua lukea enempää uhkauksia!" July tiuskaisi.
"Se on todistusaineisto poliisille. Pidän sen hyvässä säilössä, niin ettei May eikä Tom saa sitä" Johny lupasi.
"No jos lupaat etteivät he saa sitä käsiinsä" July myöntyi. Johny avasi kirjeen, ja he alkoivat lukea. Kirjekuoren hän heitti lattialle.
"Tää menee jo yli" July sanoi kalpeana.
"Niin menee" Johny vastasi. "Mä laitan tän roskiin..."
Roskis oli kuitenkin aivan täynnä, joten Johny lähti roskapussin ja kirjeen kanssa kohti Hattarakadun pihan roskalaatikkoja. Päästessään ulos asunnon ovesta hän muisti että roska-auto tulee pian, joten hän lähti juoksemaan. Hän törmäsi Laila Goottiseen, jolla oli iso kasa joitain ikivanhoja papereita. Molempien paperit lensivät maahan.
"Tunari!" tuhahti Laila Goottinen ja poimi paperinsa. Häneltä jäi maahan vain kirje, jossa luki jotain. Johnyn ja Julyn kirje oli lentänyt vähän kauemmas, niin ettei kumpikaan huomannut sitä. Johny luuli Lailan kirjettä omakseen, kun kuorta ei enää ollut ja otti sen.
"Anteeksi..." hän sanoi ja lähti ovesta ulko-ovea kohti.

Simo valmistautui peilin edessä illalla oleviin läksiäisbileisiinsä. Milla tuli sisään vessaan iloinen hymy kasvoillaan.
"Ootko sä noin ilonen kun pääset musta eroon" Simo vitsaili.
"En tietenkään oo. Yhestä toisesta syystä" Milla hymyili ja alkoi peilailla itseään Simon vieressä.
"Mihin sä oot menos illalla, kun on mun läksiäisbileet?" Simo kysyi.
"Äh, äidin ja isän kaa jonkun sukulaisen luo. Onks myös bileet perheen kesken?"
"Ihan vaan pullakahvit tänään myöhemmin" Simo naurahti.
"Okei. Ihanaa kun alkaa viikonloppu. Mä oon ihan väsyny" Milla sanoi ja lähti sitten vessasta. Simo ei muistanut milloin oli viimeksi nähnyt siskonsa noin iloisena. Kortesluomien perheellä oli vähän aikaa sitten ollut hymy hyvin tiukassa. Mutta niitä aikoja Simo ei halunnut muistella. Nyt hän haluisi vain keskittyä tulevaan, eli armeijaan.
"Alokas Kortesluoma..." Simo kuiskasi. Hän halusi kokeilla miltä nimi tuntui. Ja se tuntui hyvältä.

"Ootteko te nähnyt tän näköistä tyttöä?"
Kalle näytti Emmin kuvaa. Kuvassa Emmillä oli vakava ilme, niin kuin usein valokuvissa. Ohikulkija pudisti päätään. Kalle huokaisi masentuneena. Hän alkoi jo pelätä pahinta.
Mikko etsi toisesta paikasta. Niko oli jäänyt kotiin.
Kalle päätti etsiä puistoista. Hän etsi pitkään, kunnes löysi yhden puiston penkin luota lasinsirpaleita. Ne olivat selvästi tulleet kaljapullosta. Kalle tiesi sen olevan varma vihje, vaikkei edes voinut olla varma, olivatko lasinsirpaleet Emmin jäljiltä.
Kalle lähti juoksemaan puiston toisien porttien luo. Hän uskoi että Emmi oli lähtenyt eteenpäin, eikä takaisinpäin.
Kalle juoksi erään roskiksen ohi. Jos hän olisi kurkistanut sinne, olisi hän löytänyt tyttärensä. Emmi makasi roskiksessa sammuneena, kaksi kaljapulloa kanssaan. Hän heräsi isänsä huutoon, muttei vastannut siihen. Kun Kallen askeleet kuuluivat kauempana, nousi hän pois roskiksesta.
Emmi otti taskustaan lompakkonsa, jossa oli paljon hänen varastamaansa rahaa. Emmi laskeskeli rahoja, ja kun hän oli saanut ne laskettua levisi hymy hänen kasvoilleen.

Samuel oli tulossa koulusta, kun joku yritti heittää häntä kivellä. Samuel kääntyi ja näki koulun inhottavimman pojan,Petterin olevan asialla. Petteri juoksi Samuelin luo.
"Mitä nörtti!" Petteri huusi ja tönäisi Samuelin maahan. Samuel katsoi Petteriä kauhuissaan. Hän inhosi kiusaamista, muttei koskaan uskaltanut sanoa vastaan Petterin kaltaisille kiusaajille. Petteri nappasi Samuelin silmälasit, ja astui niiden päälle.
Samuel nousi ylös, ja lähti juoksemaan pakoon mutta kompastui ja kaatui maahan. Petteri tuli hänen luokseen, ja alkoi potkia Samuelia.
"Nörtti,nörtti,nörtti!" Petteri huusi. Samuelin poskelle vierähti kyynel. Häntä sattui. Juuri kun Samuel oli alkamassa parkua ääneen, joku tarttui Petteriä niskasta ja veti hänet kauemmas Samuelista. Se oli Jennifer.
"Minun pikkuveljeäni eivät sinun kaltaisesi luuserit kiusaa. Äitisi varmaan häpeää sinua, tai ainakin minä häpeäisin! Menes nyt siitä syömään vaikka omenoita!" Jennifer tiuskaisi ja lähti Samuelin kanssa kotia kohti.

Tom ja May olivat tulossa kotiin. He kävelivät rappukäytävässä käsi kädessä Smithien asuntoa kohti.
"Miten teillä menee sen esitelmän teko?" Tom kysyi.
"Hyvin. Jenniferissä kyllä on sietämistä" May naurahti.
"Mutta muuten hyvin?"
"Niin, paitsi että joku koputteli kirjaston seinään"
"Kukakohan se ois voinu olla" naurahti Tom.
"Tom!" May sanoi toruvalla äänensävyllä mutta hymy kasvoillaan.
"Mennäänkö hissillä?" Tom kysyi. May nyökkäsi. Kun he menivät hissin luo, huomasivat he kirjepaperin.
"Luetaanko?" Tom kysyi ja otti kirjepaperin.
"Ei toisten kirjeitä saa lukea..." May sanoi.
"Paitsi jos se toinen jättää sen rappukäytävään kaikkien poimittavaksi" Tom sanoi ja alkoi lukea ääneen.

"Rakkaat Johny ja July Smith,
Tiedän kaiken mitä asunnossane tapahtuu. Myös sen että revitte edellisen kirjeen. July ja John, tiedätte että rakastan teitä ja lapsianne. Tapahtui mitä tahansa. En kuitenkaan siedä, että revitte kirjeitäni. Vaadin että saavutte huomenna puoliseitsemältä Ravintola Hanheen. Muuten minä tulen luoksenne. On ikävää, ettemme ole väleissä ja meidän on selvittetävä asia nopeasti. Muistakaakin, huomenna Ravintola Hanhessa illalla.
PS.Tiedätte kuka olen."
JATKUU ENSI OSASSA