7.KIDNAPPAUS

Osa on sitten lyhyempi kuin yleensä, koulun takia. Huomenna tuskin tulee osaa, kun on seitsemän tunnin päivä. Saattaa tulla. Anteeksi lyhyys, jossain vaiheessa alkaa taas tulemaan pitempää materiaalia.

Mikko halasu siskoaan, ja huomasi vasta sitten veret tämän vaatteilla.
"Emmi, missä sä oot oikein ollu?" kauhistui Mikko ja irrotti otteensa tytöstä. Emmi pyyhki kyyneliä silmäkulmistaan.
"Selitä!" Mikko vaati. Myös Niko tuli eteiseen, ja kauhistui nähdessään veret siskonsa päällä.
"N-no kun..." Emmi nyyhkytti ja lyyhistyi sitten maahan itkusta.
"Ei kai suhun satu?" Mikko kysyi.
"E-ei... Mulle ei käyny mitään" Emmi itki.
"Kelle sitten?" Mikko kysyi. "Yrittikö joku satuttaa sua?"
"M-mä olin vaan s-sivusta katsoja" nyyhkytti Emmi.
"Nyt ei oo enää mitään hätää" Mikko rauhoitteli ja talutti siskonsa keittiöön. Emmi istui ruokapöydän ääreen yhä itkuisena.
"Missä se tapahtu?" Mikko kysyi.
"En mä haluis ny puhua siitä" Emmi nyyhkytti.
"Myöhemmin sitten" Mikko sanoi ja meni tekemään Emmille kaakaota.
Niko istui pöydän ääreen ja katsoi Emmiä silmiin.
"Kerro mulle" Niko sanoi.
Emmi katsoi veljeään silmiin, ja nousi sitten ylös. Hän meni huoneeseensa. Mikko tuli kaakaolasin kanssa, ja katsoi siskonsa perään.

Veri oli kuivunut vanhan miehen alle. Ovikelloa oli soitettu useaan kertaan, mutta kertaakaan vanha mies ei ollut noussut avaamaan. Vanha mies oli kuollut.

Aada ja Elisa joivat viiniä iloisen tietoisina siitä, että pian he saisivat pyörittää ikiomaa kulmakauppaa. Olivia oli luvannut auttaa kiireisinä aikoina, mutta muuten hän ei ollut mukana projektissa mitenkään.
"Mulla on mielessä aivan loistava nimi" Aada sanoi lievässä humalassa. "Promillevalinta!"
Elisa tyrskähti ja joi oman lasinsa tyhjäksi.
'"Ota lisää!" kehotti Aada ja työnsi pulloa Elisaa kohti.
"Mä taidan ottaa nyt korkeintaan muumilimsaa" hymyili Elisa ja nousi ylös.
"Mä ainakin otan viiniä" Aada sanoi ja kaatoi itselleen uuden lasillisen.
"No jos mä sit yhen lasillisen" Elisa sanoi ja istui takaisin alas. Aada kaatoi hänelle lasillisen.
Aada joi lasin tyhjäksi ja meni sitten makaamaan sohvalle.
"Nukahat sä?" Elisa naurahti.
"Lepään vaan hetken" Aada vastasi, mutta lopulta uni otti ylivallan. Aada näki vanhan miehen, eli Herra Uunosen makaavan verilammikossa. Pian kuva kuitenkin haihtui, ja tilalle tuli miehen käsi jossa oli pistooli. Kuvassa näkyi myös Herra Uunonen. Kuului laukaus, ja Herra Uunonen kaatui maahan verta valuen. Aada hätkähti hereille.
"Taisit sittenkin nukahtaa" Elisa hymyili. Hän oli Aadan unen aikana saanut oman lasinsa tyhjäksi.
"Mä käyn rapussa" Aada sanoi ja juoksi ulos asunnosta. Hän oli varma,että unen piti tarkoittaa jotain sillä tuskin hän muuten vain näkisi unen jossa Herra Uunosta ammuttiin. Aada kun ei kunnolla tuntenut koko miestä. Hän pimpotti vaativasti Herra Uunosen ovikelloa.
"Onks siellä ketään?" Aada huusi. Silloin joku tukki hänen suunsa jollain, ja kolkkasi hänet.

Tenho ja Laila istuivat sängyllään. Laila lueskeli dekkaria aivan rauhassa. kuin yhtäkkiä Tenho nappasi sen häneltä ja suuteli Lailaa suoraan suulle. Laila työnsi Tenhon kauemmas.
"Mä yritin lukea" hän tiuskaisi ja nappasi dekkarin takaisin.
"Selvä,rakkaani" Tenho huokaisi ja veti peiton päänsä yli. Laila jatkoi lukemista ärsyyntyneenä häiriöstä. Silloin Tenho päätti kokeilla uudestaan, ja kiskaisi Lailan peittonsa alle suudellen tätä kaulaan. Laila luovutti, ja suuteli Tenhoa suulle. He alkoivat kiskoa vaatteita toistensa päältä, kun Samuel tuli huoneeseen tyyny kainalossaan.
"Mitä te teette?" Samuel kysyi. Laila työnsi äkkiä Tenhon pois päältään.
"Me vaan harjoiteltiin suusta-suuhun hengitystä. Tärkeä taito" Tenho änkytti.
"Saanko tulla mukaan?" Samuel kysyi. Laila oli vaivaantunut.
"Samuel, jos lupaat ettet hämmenny niin saat kuulla yhden asian" Tenho sanoi ja nousi ylös.
"No?"
"Katsos, äiti ja isä..."
"Älä kerro sitä pojalle Tenho" Laila vaati.
"Selvä,rakkaani" Tenho sanoi. "Menes nyt nukkumaan Samuel"
"En saa unta. Saanko tulla tänne?"
"Ei mahdu" Laila sanoi samantien. "Tai mahtuu kun minä menen sohvalle" hän jatkoi ja riensi ulos huoneesta. Tenho huokaisi. Siihen tyssäsi sekin niin hienolta vaikuttava suunitelma.

Pena ja Erkki olivat tulossa iltasaunaan. Talon yhteisten tilojen kylpylässä he näkivät oudon tyypin. He nyökkäsivät miehelle ja menivät pukutiloihin.
"Kukakohan toi oli?" Erkki mietti.
"En tiiä. Mennäänkö poreammeeseenkin? Se tekis terää" Pena sanoi. Erkki nyökkäsi ja meni saunan puolelle saatuaan vaatteet pois päältään. Lauteella he näkivät valkoisen korkokengän, jonka korko oli katkennut ja pudonnut lattialle. Pena otti korkokengän.
"Aada Tikka. Mitä Aada on saunassa tehny, vaatteet päällä?" Pena mietti.
"En tiedä eikä kyllä oikeestaan kiinostakkaan" Erkki sanoi ja istui lauteille.
"No mä palautan tän myöhemmin. Löysitkö sä ketään kiinnostavaa sieltä pohjoisesta?" kysyi Pena.
"Mä olin vaan äidin kaa siel, en ehtiny katella" Erkki sanoi.
"Hyvä että olit äitis seurana. Mäkin oisin tehny niin" Pena sanoi.
"Niin varmaan" Erkki hymähti. Hän kyllä tiesi, että Pena olisi vain lasketellut rinteissä. Se oli Penan harrastus.
Outo mies oli poistunut kylpylästä köyden kanssa, joka oli ollut pyykkinaruna.

July oli iltakävelyllä. Outo mies tuli häntä vastaan köyden kanssa. July käveli miehen ohi, ja ajatteli että mies näytti epäilyttävältä. Mies pysähtyi autonsa luo katselemaan Julya. July meni nopeasti sisälle, ja asuntoonsa. Kaikki olivat kotona.
"Olipas pitkä kävely" John sanoi. July ilahtui huomatessaan miehensä ja lapsien kokanneen.
"Nakkikastiketta ala John" John sanoi ja otti kattilankannen pois. Nakkikastike tuoksui ja näytti herkulliselta.
Aada oli vieläkin tajuttomana oudon miehen autossa. Mies köytti Aadan hyvin tiukasti. Hän oli katkaissut köyden veitsellä ja näin köyttänyt Aadan sekä jaloista että käsistä. Sitten hän meni ajajan penkille, ja lähti ajamaan, pois Hattarakadulta...
Smithien perhe söi jo hyvällä halulla nakkikeittoa, täysin tietämättömänä siitä missä heidän naapurinsa sillä hetkellä oli.
"Sun pitää tehdä tätä toistekkin" kehui July. "Täähän on ihanaa"
"No, Tom ja May autto" Johny sanoi vaatimattomana. July pussasi miestään huulille.
"Tehdään joskus myös jotain kaikki yhdessä" hän sanoi ja halasi vielä Johnya.

Mari oli katsomassa televisiota karkkipussin kanssa, kun puhelin soi. Mari meni vastaamaan.
"Mari Kortesluoma"
"Senkin tyhmä lehmä, miten kehtaat esiintyä niin pokkana Jyrkin kanssa? Jyrkin pitäisi kuulla totuus siitä millainen vaimo sillä on!"
Sitten puhelin sulkeutui, ja Mari jäi katsomaan sittä hämmentyneenä. Jyrki tuli sisään, ja huomasi Marin katsovan puhelinta.
"Kenen sä ootit soittavan?" Jyrki kysyi hymyillen.
"Een yhtään kenenkään" Mari sanoi ja istui sohvalle. "Toi puhelin vaan meinas tippuu..."
Jyrki nyökkäsi ja suuteli vaimoaan. Mari suuteli takaisin, ja he alkoivat riisua vatteita toistensa päältä. Silloin puhelin soi uudelleen. Mari riensi vastaamaan, mutta Jyrki ehti ensin.
"Jyrki Kortesluoma"
"Sano sille vaimolles että se kärsii ellei lopeta sitä mitä tekee!"
Sitten henkilö löi luuri Jyrkin korvaan. Jyrki kääntyi katsomaan Maria hämmentyneenä.

"Rakas päiväkirja,
Palasin kotiin, mutta en ole vielä tavannut isää. Palasin koska kohtasin kauheita kauhuja kaduilla ja jopa tässä rapussa. Tunkeuduin ryöstöaikeissa yhden vanhan harpun asuntoon, mutta menin heti piiloon kaappiin koska siellä oli ammuskelija. Se vanha mies sai osuman. Kun ampuja oli lähtenyt, yritin elvyttää miestä mutten onnistunut. Minua hirvittää ja kauhistuttaa"

Emmi sulki päiväkirjansa, ja purskahti äänettömään itkuun. Joku koputti ovelle, ja Mikko tuli sisään. Hän istui siskonsa viereen, ja halasi Emmiä tiukasti. Hän huomasi Emmin päiväkirjan, ja päätti myöhemmin tehdä erittäin ruman, mutta välttämättömän tempun. Hänen oli pakko saada tietää, mitä Emmille oli käynyt. Muuten hän ei osaisi auttaa.
"Kyllä se siitä" Mikko sanoi ja halaili siskoaan.
"Mä oon kokenut ihan kauheita" Emmi itki. Sitten hän yritti saada äänensä tasaantumaan.
"Mä olen nähnyt kuoleman" hän jatkoi. Mikko kauhistui.
"Eihän sulle varmasti käyny mitään? Kun sä oot veressä" Mikko kysyi kauhistuneena. Ei ihme että Emmi oli ollut kauhuissaan.
"Mä yritin pelastaa sen Herra Uunosen..." Emmi itki.
"Saiko se sydänkohtauksen? Vai miten se oli veressä?" Mikko kyseli.
"S-se ammuttiin. Ampuja on tän talon asukas..." Emmi henkäisi.
"Kuka? Nainen vai mies?"
"N-nainen..."
"Kuka se on?" Mikko kysyi. Hän toivoi syvään, että Emmi kertoisi sen.
Emmi henkäisi ja päästi sitten suustaan totuuden.

8.LOHDUTUSSUUDELMA

Emmi oli päästämässä suustaan totuuden, mutta joku esti häntä. Hän purskahti uudelleen itkuun.
"Rauhoitu" Mikko sanoi.
"Mitä jos se murhaaja tekee mulle jotain?" Emmi itki.
"Se saadaan kiinni, jos sä kerrot kuka se on" Mikko vakuutteli. Emmi katsoi veljeään silmät kostuneina.
"Lupaatko?"
"Lupaan"
Kun Emmi oli kertomassa surmaajan nimen, Niko tuli sisään.
"Häiritsenkö mä?" hän kysyi.
"Et..." Emmi sanoi ja lähti huoneesta.
"Emmi meinas just kertoo kuka surmas sen vanhuksen!" huusi Mikko.
"Nyt se ei näköjään enää haluu kertoo sitä" Niko sanoi lyhyesti.
"Me tiedetään vaan, että se surmaaja oli nainen" Mikko vastasi.
"Mennäänkö me koputtelemaan ja kyselemään joka ovelle? Ei kuulosta kovin järkevältä" Niko tuhahti.
"Meidän pitää saada Emmi kertomaan. Mut se on vaikeeta. Se pelkää kertomista" Mikko sanoi.
"Kyllä se sen tiedon jossain vaiheessa paljastaa, ja nähdäänhän me jos se säikähtää jotain naapuria.
"Sä oot oikeessa. Me saadaan tää vielä selville. Toivottavasti pian, ettei se murhaaja ehi tappaa koko rappua" Mikko sanoi. Niko nyökkäsi.
"Ja me jutellaan siitä Jennifer jutusta sitten myöhemmin, muista se"

Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Aada avasi silmänsä pimeässä autossa, jonka ikkunat oli peitetty täysin. Aada huomasi olevansa köytetty, ja hänen mieleensä palasi edellisilta. Hänet oli kolkattu jollain kovalla esineellä ja ilmeisesti sen jälkeen tuotu tänne. Aadalla ei ollut mitään tietoa siitä, missä hän oli. Köydet olivat niin tiukat, ettei niistä päässyt irti. Hän näki kuitenkin lattialla ison veitsen. Veitsellä mies oli edellisiltana katkonut pyykkinarun kahteen osaan. Aada tiputtautui penkiltä auton lattialle, ja työnsi köytetyt kätensä veistä kohti. Hän sai käsien köydet katkaistua, ja katkaisi itse jalkoihinsa sidotut köydet.

Olivia soitti Masuloiden ovikelloa. Pena tuli avaamaan. Hän huomasi heti Olivian olevan aivan paniikissa.
"Aada on kadonnut. Tiedätkö sä mitään, tai ootko nähny sitä?" Olivia kysyi hädissään. Pena pudisti päätään. Olivia purskahti itkuun. Pena antoi hänelle lohtua halaamalla tyttöä.
"Millon se katos?"
"Eilen illalla... Elisan mukaan se lähti ettimään jotain" Olivia itki.
"Älä itke" Pena sanoi. Muuta hän ei tässä tilanteessa keksinyt.
"Mä en kestä jos Aadalle on sattunut jotain..." Olivia sanoi ja huomasi sitten että Penan paita oli aivan kyynelistä märkä.
"Anteeks" Olivia sanoi hiljaa ja katsoi Penaa silmiin. Pena huomasi, että Olivian silmät olivat hyvin kauniit. Hän oli tuntenut Olivian jo pari vuotta, ja tyttö oli hänen hyvä ystävänsä. Silloin Pena suuteli Oliviaa suoraan suulle. Olivia vastasi suudelmaan. Elisa seisoi Masuloiden oven takana, ja kuuli suutelun ääntä. Hän oli ollut menossa alakuloisena kotiin.
Olivia avasi silmänsä kesken suudelman, ja työnsi Penan sohvalle. Itse hän jäi seisomaan sohvan viereen.
"Mitä nyt?" Pena kysyi ja nousi ylös. Hän ainakin oli nauttinut suudelmasta.
"Minä en nauttinut siitä" Olivia sanoi. "Pysytään ystävinä"
"Mistä sä tollasta sait päähäs? Mä oon rakastunut suhun, mut tajusin sen vasta nytten" Pena sanoi.
"Mä tajusin sen äsken. Tosta suudelmasta. Mulle on nyt tärkeintä että Aada löytyy" Olivia sanoi ja riensi ulos.

May oli menossa kouluun Tomin kanssa, kun Jennifer juoksi heidät kiinni. Tänään he esittelisivät esitelmänsä.
"Moi May! Sovitaanko sitten että sä hoidat puhumisen? Mä en aio vaivautuu" Jennifer sanoi ja meni heidän ohitseen.
"Sopii se!" May huusi Jenniferin perään. Hän ei nyt jaksanut alkamaan kinastelemaan Jenniferin kanssa.
"Aika hurjaa että rapussa liikkuu hullu tappaja" Tom sanoi. Laila kulki heidän ohitseen sateenvarjo kädessään.
"Se voi olla vaikka toi" May kuiskasi. Ovilla heitä vastaan tuli Jyrki.
"Tai toi" Tom naurahti.
"Tuskin se Jyrki on" May naurahti.
Elisa käveli heidän ohitseen alakuloisena.
"Onks Aadasta kuulunu mitään?" Tom kysyi.
"Ei" Elisa huokaisi. "Mä meen pitämään nyt kauppaa. Harmi kun Aada ei oo paikalla ekana päivänä"
"Mikä sen nimeks muuten tuli?" May kysyi uteliaana.
"Valintamaja" hymyili Elisa. "Se kuulostaa kotoisalta" hän jatkoi ja lähti sitten ulos.
"Elisa-parka" May sanoi. "Sitä varmasti pelottaa kamalasti Aadan puolesta.
"Varmasti" Tom sanoi ja laittoi kätensä Mayn olalle.
"Mutta ei me murehdita sitä"

Poliisi murtautui Uunosten asuntoon. Hän näki vanhuksen lattialla kasvot kalpeana, ja veriläikkiä maassa.
"Kuollut" toinen poliisi totesi kumarruttuaan herra Uunosen puoleen.
"Meidän pitää saada selvittää surmaajan henkilöllisyys. Selvästi tämä on surmattu" toinen poliiseista sanoi.
"Ellei mies sitten ole tappannut itseään.
"Se on murhattu" kuului ääni. Poliisit kääntyivät, ja näkivät takanaan Emmin.
"Ja mä tiedän, kuka murhaaja on"

Jyrki ja Mari söivät aamiaista. Heillä alkaisi vasta myöhään työt.
"Mikä se haukkumapuhelu oli eilen?" Jyrki kysyi. Mari pudisti päätään.
"En mä tiedä"
"Joku vaati mua jättämään sut. Oletko sä tehnyt jotain?"
"En varmasti. Mä en tajua, kuka tekee tuollaista" Mari huokaisi.
"Joku sekopää varmaan" Jyrki naurahti. Posti tuli, ja Mari meni hakemaan. Hänelle oli tullut vaaleanpunainen kirjekuori. Hän avasi sen. Kirjekuoresta paljastui kirje, missä oli ainakin sata eri haukkumasanaa, ja mutaa.
"Kuka tekee tällästä" Mari kauhistui.
"Meidän pitää valittaa jollekkin. Tällänen häiriköinti ei oo normaalii" Jyrki sanoi ja halasi vaimoaan tiukasti. Silloin ovikello soi. Mari meni avaamaan. Natalia tuli sisään.
"Lehmä!" hän kirkaisi nähtyään Marin. "Teet jatkuvasti syntiä!!!" Sitten Natalia läimäytti Maria,ja asteli ulos. Jyrki lähti Natalian perään.
"Mummo! Mun vaimoani ei lyödä ilman seurauksia!"
Natalia kääntyi.
"Et ole tuon naisen arvoinen" hän sanoi lyhyesti ja käveli pois.
Jyrki ei enää yrittänyt lähteä perään, koska July tuli hänen luokseen.
"Tunnetsä ton?" Jyrki kysyi vaimoltaan.
"En tunne" Mari sanoi lyhyesti ja meni sisään.

Laila ja Tenho istuivat poreammeessa viinilasilliset kädessä. Oli heidän perheensä vuoro käyttää talon tilojen kylpylää.
"Pidätkö viinistä?" Tenho kysyi.
"Tää on ihanaa" Laila hymyili.
"Mun mielestä meidän ei pitäisi tehdä sitä ohjusta" Tenho sanoi suoraan.
"Me tehdään se" Laila sanoi.
"Selvä,rakkaanni" Tenho huokaisi. Hän tunsi olevan erittäin pahasti Lailan vallan alla.
"Mutta miksi sä haluat tehdä sen?" hän jatkoi.
"Sun ei tarvitse tietää sitä" Laila sanoi ja nousi ylös. "Ja mä lähden, ellet sä lopeta tota ainaista valitusta"
"Älä mee. Mä lopetan valituksen" Tenho lupasi. Laila istui takaisin ja hymyili Tenholle.
"No hyvä. Mä nimittäin aion tehdä sen ohjuksen."
Tenho nyökkäsi, ja keskittyi sitten rentoutumaan poreammeessa. Hän ajatteli menneittä aikoja. Kun Jennifer syntyi, oli Laila vasta kahdenkymmenenyhden ja Tenho kahdenkymmenenneljän.
"Tenho. Mennään saunaan" keskeytti Laila miehensä ajatukset.

Elisa istui kassan takana. Jennifer oli asiakkaana, koska hänellä oli hyppytunti. Hän selaili jotain lehteä kiinnostuneena.
"Tää ei sit oo mikään kirjasto" Elisa sanoi.
"Tiietään" Jennifer mutisi ja työnsi lehden takaisin hyllyyn. Kun hän oli lähtenyt, alkoi Elisa taas nyyhkyttämään hiljaa. Juuri kun nyyhkytys oli kehkeytymässä vollotukseksi, ovi avautui ja Aada tuli sisään.
"Aada!" Elisa sanoi. Hän nousi ja ylös ja riensi halaamaan ystäväänsä. Aada halasi takaisin.
"Mihin sä oikein katosit?" Elisa kysyi heti kysymyksen, joka oli painanut hänen mieltään kaikista eniten.
"Mut kaapattiin ja tainnuttettiin" Aada sanoi. "Mä heräsin vasta aamulla, ja sain köydet irti"
"Mihin sut oli viety?" Elisa kysyi.
"Ihan Helsingin toiseen päähän" Aada sanoi.
"Mee nyt istumaan rauhassa tonne takahuoneeseen, mä keitän sulle kahvia" Elisa sanoi. Kun Aada oli mennyt takahuoneeseen, sisään tuli sama outo mies joka oli kidnapannut Aadan. Elisa ei tietenkään tiennyt että se oli tämä mies, eihän sitä tiennyt Aadakaan.
"Moi" Elisa sanoi. Mies meni lehtihyllyjen luo.
"Oikeestaan mä voisin mennä kotiin" sanoi kaupan puolelle tullut Aada. Silloin mies nosti katsettaan, ja hämmästyi silminnähden huomatessaan Aadan.

Herra Uunosen asunnon ovi tiirikoitiin auki. Sisään astui joku nainen, mutta kuka?
Nainen käveli peilin eteen, ja katsoi itseään.

Jennifer oli tulossa koulusta, kun hän kuuli kolinaa Herra Uunosen asunnosta. Hän työnsi oven hiljaa auki, ja hipsi sisään. Olohuoneessa hän ei nähnyt ketään, mutta makuuhuoneesta kuului kolinaa. Jennifer raotti makuuhuoneen ovea, ja kurkisti sisään. Hän ei nähnyt ketään.
"Ja kukas sinä olet?"
Jennifer kääntyi, ja huomasi poliisin.
"Älä hätäile. Sinua ei epäillä mistään. Me kuulimme jo murhaajan nimen. Mutta se meitä kiinostaa, mitä sinä teet täällä"
"Mä kuulin kolinaa" Jennifer yritti selittää.
Poliisi otti pistoolin esiin, ja meni makuuhuoneeseen.
"Jos siellä on joku, niin tule esiin!" poliisi käski. Hän kurkisti pistoolin kanssa sängyn alle. Jennifer yritti hipsiä pois, mutta komerosta tuli esiin nainen, joka melkein törmäsi Jenniferiin.
JATKUU ENSI OSASSA
_________________

9.AUTOKOLARI

"Tänään on päästävä juhlimaan!"
huutaja oli May, joka oli istunut aivan rauhassa Tomin sylissä. Tom hätkähti yllättyneenä.
"Mistä sä yhtäkkiä sait tollasta päähäs?"
"Me ei olla juhlittu pitkään aikaan. Ja meillä on muutenkin ollut rankkkaa. Meillä on välillä oikeus irrotella" May valisti poikaystäväänsä.
"Niinhän meillä on" Tom naurahti ja suuteli Mayta. "On tosiaan vaikeaa, kun eräs yrittää kokoajan pilata meidän suhteen"
John oli nimittäin ollut salakuuntelemassa oven takana, ja Tom oli huomannut sen. John tuli suosiolla esiin.
"Mä vaan jäin kuuntelemaan, kun kävelin oven ohitse" hän yritti selittää. May naurahti. Hän ei uskonut Tomin isää, joka oli aina yrittänyt pilata hänen ja Tomin niin hyvin alkaneen suhteen.

Aada käveli miehen ohi, ja mies jäi katsomaan Aadan perään. Sitten hän otti vaivihkaa yhden lehden, ja työnsi sen takkinsa sisään. Tarkkasilmäiseltä Elisalta tämä ei jäänyt kuitenkaan huomaamatta.
"Mitäs sä yrität viedä?" Elisa kysyi otsa rypyssä ja käveli miehen luo.
"En mitään. Mä en ostakkaan mitään" mies mutisi ja laahusti pois päin.
"Stop tykkänään" Elisa sanoi ja käveli miehen luo. Hän nappasi lehden miehen kädestä.
"Ulos. Heti" Elisa sanoi ja meni avaamaan oven. Milla tuli sisään ja meni katselemaan karkkipusseja. Mies käveli ulos kädet taskussa ja mulkaisi vielä Elisaa.
"Idiootti" Elisa kuiskasi vielä miehen perään. Sitten hän sulki oven ja meni kassalle, jonne Milla oli tullut Marianne-pussin kanssa.
"2,70" Elisa sanoi. Milla alkoi kaivella lompakkoaan, ja otti viiden euron setelin esille.
"Tossa" Milla sanoi ja iski sen pöytään. Ovesta tuli sisään Erkki, ja Milla meni ulos.
"Toi Milla on kyllä tutun näköinen" hän sanoi ja otti suklaarasian.
"Kai kun se asuu samassa rapussa" Elisa naurahti.
"Mä aattelin kyllä että jostain muusta" Erkki naurahti ja ojensi tarvittavat rahat suklaarasiaan.
Kun Elisa ojensi kätensä, tunsi hän pistävää kipua. Hän päästi kiljaisun.
"Onks kaikki hyvin?" Erkki säikähti.
"Ihan hyvin... Tää menee varmasti ohi" Elisa sanoi.

"Illalla on tanssiaiset"
Johny vilkaisi Julya lehden yli.
"Mennään sinne" ehdotti July.
"Sitä mäkin ajattelin" John hymyili ja joi kahvikupistaan huikan.
"Se varmasti piristää. Kun ei ole viime aikoina ihan helppoa ollut" July hymyili. Ovikello soi, ja Johny nousi avaamaan. Oven takana seisoi Mari Kortesluoma.
"Moi. Anteeksi että mä häiritsen, mutta tunnetteko te tätä naista?"
Mari näytti pikaisesti räpsäistyä kuvaa Nataliasta. July otti kuvan ja järkyttyi nähtyään naisen kuvassa.
"En tunne" July sanoi ja paukautti oven kiinni. July koitti vielä soittaa ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan.
Johny meni Julyn luo.
"Mitä nyt? Miksi sä paiskot ovia tolla tavalla?"
"Joku ärsyttävä lehtimyyjä" July yritti.
"Sä et pysty valehtelemaan mulle" Johny sanoi lyhyesti.
"Okei, Mari Kortesluoma esitteli kuvaa Nataliasta" July sanoi ja yritti paeta makuuhuoneesen.
"Miks ihmeessä?"
"En mä tiiä. Kai se yrittää jotenkin uhkailla. Mut mä en tajuu miks" July sanoi ja istui nojatuolille.
"Tuskin se sellasta tekis" Johny sanoi.
"Paitsi jos sillä on jotain meitä vastaan. Mä menen kysymään" July lähti rappuun, muttei nähnyt Maria enää.

Mari meni sisään asuntoonsa, ja istui sohvalle. Milla tuli huoneestaan.
"Mikä on?" Milla kysyi.
"Joku nainen kävi syyttelemässä mua jostain mitä mä en edes ole tehnyt" Mari kertoi.
"Oletko sä varma ettet ole tehnyt mitään?" Milla kysyi.
"Tietenkin olen!" Mari melkein huusi ja nousi ylös.
"Aattelin vaan et jos sä oot tehny jotain mitä et oo kehdannut kertoa isälle" Milla sanoi ja katsoi Maria syyttävästi.
"Se joka menneitä muistelee sitä tikulla silmään" Mari töksäytti.
"Sun pitää kertoo jos sä oot taas alkanu uhkapelaamaan" Milla sanoi ja istui sohvalle.
"No kun en ole niin en ole" Mari sanoi ja tuijotti Millaa jo hiukan uhkaavana.
"Onko varma?" Milla kysyi.
"ON!!" Mari kiljaisi ja hyppäsi Millaa kohti. "Eikä kuulu sulle vaikka olisinkin!"
"No ihme jos joku käy sua ilman syytä haukkuu"
"Se varmaan vaan halus purkaa tunteitaan johonkin. Nyt sä uskot mua!" Mari sanoi kädet nyrkissä.
"Viimeksikin kun uhkapelasit niin suutuit" Milla sanoi.
LÄISKIS
LÄISKIS
Mari oli iskenyt Millaa kasvoihin, josta Milla oli toipunut nopeasti ja lyönyt takaisin. Millan lyönti oli sattunut enemmän, ja Mari hieroi turvonnutta poskeaan silmät selällään. Koskaan ennen hän ei ollut lyönyt lapsiaan. Ja Milla oli lyönyt takaisin, vielä kovempaa.
"Milla...Anteeksi" Mari sai vaivoin sanottua.
"Hankkiudu hoitoon" Milla sanoi.
"Sä ärsytit mua ja mun pinna katkes" Mari selitti.
"Mitä mä sanoin? Hankkiudu hoitoon!" Milla kiljaisi. Sitten hän otti lasisen koristeruukun pöydältä, ja heitti sen seinään. Lasinsirpaleita tippui lattialle, ja Mari lysähti sohvalle purskahtaen itkuun.

Erkki lukitsi huoneensa oven, ja meni lukitulle kaapilleen.Hän työnsi avaimen lukkoon, ja avasi kaapin. Hän otti kaapista ruskean salkun, ja avasi sen. Salkku oli täynnä väärenettyjä tuhatlappusia. Hän kosketteli niitä hetken, ja sulki sitten salkun lukiten sen. Hän nosti salkun, ja lähti huoneestaan.
"Mä käyn Tikkojen luona" Erkki sanoi jugurttia syövälle Penalle ja meni ulos asunnosta. Hän soitti Tikkojen ovikelloa, laittoi salkun oven eteen ja riensi ulos. Olivia avasi oven, katseli ympärilleen varmistaen ettei kukaan katsoisi. Sitten hän nappasi salkun ja paukautti oven kiinni.
Erkki avasi kotiovensa, ja meni sisään.
"Sepäs oli nopea käynti" Pena naurahti.
"Niin oli" Erkki mutisi ja meni takaisin huoneeseensa. Hän näppäili kännykkäänsä Natalian numeron.
"Tehtävä on suoritettu. Olivia keksii varmasti käyttöä niille" Erkki sanoi ja sulki kännykän.
Sitten hän nousi ylös ja meni katselemaan ulos ikkunasta. Erkki mietti, mitä tapatuisi jos hän jäisi kiinni rahan väärentämisestä ja väärennetyn rahan välittämisestä. Mutta siinä oli vain käynyt niin, että Olivia oli maksanut hänelle suuren summan jotta saisi osat Erkin ystävän väärentämistä rahoista. Koko rumba oli alkanut kun Erkki oli ollut Lapissa. Siellä hän oli saanut mahdollisudeeden lähteä rikollisuuden tielle. Ja Erkki oli ottanut sen vastaan. Tällä tavalla elämästä ainakin tuli jännitävämpää.

Ukot söivät päivällistä hyvällä halulla. Kalle oli ollut uskomattoman iloinen tyttärensä paluusta.
"Oletko sä jo toipunut siitä mikä kävi?" Kalle kysyi Emmiltä.
"Johan mä kerroin sille poliisillekin mitä kävi" Emmi sanoi ehkä aavistuksen verran töykeästi ja nousi ylös.
"Minne sä nyt meet?" Kalle hätäili.
"Kuule ihan vessaan olin menossa" Emmi sanoi ja menikin sinne.
"Mä en ymmärrä miksi Emmi vihaa mua" huokaisi Kalle.
"Se sun pitää selvittää ite" Niko sanoi ja nousi ylös.
"Minne sä meet?" Kalle kysyi.
"Kuule ihan Jenniferin luo ajattelin mennä" Niko matki Emmiä sujuvasti.
"Onko se sun tyttöystäväs?" Kalle kysyi kiinnostuneena.
"Ei. Ei ihan vielä" Niko sanoi ja lähti ulos asunnosta.
"Ja tuskin tuleekaan olemaan" Mikko kuiskasi lähes kuulumattomasti.
"Mitäs sä tarkoitat?" Kalle kysyi.
"En mitään" Mikko sanoi nopeasti ja nousi ylös. "Mä menen käymään kirjastossa"
Kalle nyökkäsi, ja kun ovi sulkeutui alkoi hän miettiä elämäänsä. Ei kauaa, että pojat olisivat täysi-ikäisiä ja muuttaisivat omaan asuntoon. Sitten Kalle jäisi yksin Emmin kanssa. Mutta hän uskoi selviävänsä siitä. Emmi tuli vessasta.
"Katotaanko vaikka jotain leffaa yhdessä?" Kalle kysyi.
"Katso" Emmi tuhahti ja meni omaan huoneeseensa. Kalle lähti hänen peräänsä.
"Sovitaan kaikki vanhat asiat!" Kalle pyysi.
"Jätä mut rauhaan!" Emmi huusi.
"Mä haluan sopia, tajuatko sä!" Kalle huusi.
"Mä en" tuhahti Emmi.

Mari ja Milla istuivat pöydän ääressä.
"Mä olen todella pahoillani! Sä tiedät että mä olen äkkipikainen..." Mari sanoi hiljaa.
"Selitä lorus sossuille" Milla tuhahti.
"Älä viittii" Mari sanoi.
"Mitäköhän isäkin sanoo tästä? Ilahtuu varmasti!" Milla huusi ja nousi ylös.
"Rauhoitu. Mä pyysin jo anteeksi" Mari sanoi. "Ja löithän säkin mua"
Milla tyrskähti.
"Sä aloitit! Ja sä olet sentään jo aikuinen nainen. Ja mä olen sun tyttäresi! Mä en yhtään ihmettele vaikka sulla ois taas peliongelma!"
"Milla..." Mari aloitti.
"Ai mitä? Nytkö sä taas lyöt mua vai?!" Milla kirkui.
"En lyö, mut..." Mari sanoi. Silloin kuului avaimen kääntyminen lukossa.
"Isä tulee. Mitäköhän se sanoo tästä?" Milla sanoi ja meni ovelle. Ovi avautui, mutta sisään ei astunut Jyrki vaan Simo.
"Päiviä taloon" Simo sanoi ja halasi Millaa.
"Simo! Mitä sä teet täällä. Sunhan pitäis olla armeijassa. Ei sieltä pääse noin nopeasti lomille" Mari ihmetteli.
"Tulin katsomaan miten te voitte" Simo sanoi.
"Ihan hyvinhän me... Karkasitko sä?"
"Hei, mä tulin katsomaan miten voitte sen onnettomudeen jälkeen" Simo sanoi.
"Minkä onnettomudeen?" Milla kysyi. Ei kai Simo voinut mitenkään tietää vielä siitä että Mari oli lyönyt häntä?
"No sen ajo-onnettomuuden. Jyrkikö on sairaalassa?" Simo kysyi jo huolestuneena.
"Jyrki on töissä. Ei täällä oo juuri mitään sattunu" Milla sanoi.
"Äiti, mulle ilmotettiin että sä olit soittanu ja kertonu että isä on ajanu autokolarin" Simo sanoi hämmentyneenä.
"No en ole soittanut" Mari sanoi.
"Selvitetään tää asia nyt" Simo sanoi ja istui sohvalle.

Niko soitti Goottisten ovikelloa. Jennifer tuli avaamaan. Niko huomasi heti että tyttö oli kalpeampi kuin ennen.
"Mitä on tapahtunut?" Niko kysyi huolestuneena.
"Pitkä juttu. Tuu sisään" Jennifer sanoi ja veti Nikon mukanaan sisään.
"Mä tulin oikeastaan sanomaan yhden jutun" Niko sanoi ja tarttui Jenniferiä kädestä.
"Joo?" Jennifer sanoi ja kääntyi katsomaan Nikoa silmiin.
"Sä oot tosi kiva tyttö ja sun kanssas oli kivaa siellä bileissä..." Niko aloitti.
"Ja sä olet kiva tyyppi ja sunkin kanssas oli kivaa" Jennifer sanoi ja hymyili pienesti.
"Eli säkin olet...Siis säkin tykkäät..." Niko aloitti mutta lopetti sitten puhumisen ja yritti suudella Jenniferiä suulle. Silloin Jennifer tönäisi Nikon kauemmas itsestään.
"Näpit irti" Jennifer sanoi hiljaa. Laila tuli eteiseen.
"Mitäs sinä kloppi minun tyttärestäni haluat? Lapsen vai? Ulos täältä!" Laila huusi ja työnsi Nikoa ovea kohti.
"Mutsi" Jennifer sanoi varoittavaan sävyyn.
"Älä tee sitä virhettä että alat vehtailemaan juopon kanssa" Laila sanoi.
"Anteeks mitä?" Niko sanoi ja katsoi Lailaa.
"Kyllä mä tiedän susta ja siitä mitä sä aina teet. Sä olet ala-ikäinen!" Laila huusi.
"Niko, lähe nyt" Jennifer sanoi ja tuuppasi pojan ulos. Kun ovi oli kiinni, ja Laila oli varmistanut sen alkoi kuulustelu.
"Oletko sä ton kanssa?"
"En varmana" Jennifer tuhahti.
"Etkä haluaisi?"
"Jos mä haluaisin sen, niin mä oisin sen kanssa. Omillakin aivoilla saa ajatella mutsi!" Jennifer huusi.
"Anteeksi vain. Mä haluan että mun tyttäreni seurustelee sivistyneen ja mukavan nuoren miehen kanssa, jos seurustelee ollenkaan!" Laila sanoi ja meni makkariinsa.

Jyrki ajoi autoaan kotia kohti väsyneenä työpäivästä. (Huom. Kukaan ei ollut koulussa, koska opettajat olivat koulutuksessa)
Jyrkillä oli ollut erityisen rankka päivä, ja hän oli saanut kuunella tylsää puhetta. Jyrki teki toimistotöitä työkseen.
Radiosta tuli uutisia, joita Jyrki kuunteli tarkkaavaisena.
"Perheväkivalta on lisääntynyt paljolti koko maassa. Juuri tehdyn tutkimuksen mukaan nykyään naiset lyövät tai käyttävät väkivaltaa perheessä enemmän kuin miehet." uutistenlukija luki.
Jyrki oli erittäin tyytyväinen, että heidän perheessään ei ollut tälläistä. Mari kyllä oli luonteeltaan äkkipikainen, mutta Jyrki ei uskonut että nainen koskaan löisi ketään, varsinkaan perhettään. Uutisten jälkeen alkoi soida yksi Jyrkin lempikappaleista. Hän hyräili mukana, eikä huomannut että pian hän keskittyi enemmän hyräilyyn kuin ajamiseen. Ajatuksissaan hän painoi kaasua. Auto alkoi mennä erittäin kovaa vauhtia tietä ylittävää Mikkoa kohti. Mikko ehti vain nähdä silmäkulmassaan vilahduksen, kun hän tunsi hirveää kipua. Sitten kaikki pimeni.
JATKUU ENSI OSASSA