OSA 19.SYYLLINEN SELVILLÄ

Jennifer,Niko,May ja Tom söivät ruokaa koulussa samassa pöydässä.
"Miten kukaan voi syödä tällästä moskaa? Onko koululla joku suunitelma myrkyttää oppilaat?" Jennifer marisi.
"Ei tää nyt niin pahaa oo" May sanoi.
"Hei, jos tätä voi syödä niin on alien" Jennifer sanoi.
"Mä sitten vissiin olen alien" May huokaisi.
Niko nousi pöydästä vaikkei ollut edes syönyt, ja lähti. Mielenosoituksellisesti hän ei vilkaissutkaan Jenniferiä.
"Jennifer, sun pitäis pyytää anteeks Nikolta" Tom sanoi.
"Äh, naama umpeen" Jennifer sanoi.
"Se tais oikeesti pahottaa mielensä" May sanoi.
"Jos ei kestä vähän kritiikkiä niin ei kannata näyttäytyy ihmisten ilmoilla" Jennifer töksäytti.
"Se ei ollutkaan vaan pientä kritiikkiä, vaan sä haukuit sen lyttyyn" May sanoi. Silloin Jennifer nousi, ja siirtyi ystäviensä pöytään.
"Noi sen kaverit palvoo sitä" May kuiskasi Tomille.
"Miten joku ihminen voi olla tollanen?" Tom kysyi Maylta.
"Sitä mäkin ihmettelen" May huokaisi.

Niko käveli Hattarakadun rapussa kaljapullo kädessä. Hän asteli talon yhteisiin tiloihin. Talon yhteisissä tiloissa oli aluksi melko tyhjä huone, jossa oli vain laatikoita. Sitten oli ovet pukuhuoneeseen,pesutupaan ja kylpylään. Niko asteli epäröimättä sisään kylpylän ovesta, ja joi samalla huikan. Hän näki Lailan pelkissä alusvaatteissa. Laila kauhistui nähdessään Nikon.
"Pysy kaukana,saastainen kännikala!" Laila kirkui. Nikon päätä alkoi särkeä ja häntä alkoi pyörryttää. Hän nappasi Lailasta tukea, mutta Laila astui taaemmas ja tippui porealtaaseen. Hänen hieno kampauksensa meni aivan pilalle.
"Sorge" Niko sanoi humalaisena ja hoippui pois kylpylästä. Laila nousi porealtaasta.
"Hieno kampaukseni. Pilalla." Laila mutisi.

Erkki ja Birgitta söivät Limestä tilaamiaan pizzoja.
"Äiti, mä oon pahoillani mutta mä en edes olisi osannut pyörittää pizzeeriaa" Erkki sanoi.
"Olisit voinut edes ilmoittaa minulle" Birgitta sähähti.
"Anteeks" Erkki sanoi nöyrästi. "Mut kerta mä perin sen, se on mun oma asia"
"Luulin kasvattaneeni sinut kohteliaaksi" Birgitta sanoi.
"Äiti, mä en ees osaa tehdä pizzaa"
"Osaako se sinun kaverisi sitten?"
"Osaa, se on käyny jotain kursseja" Pena sanoi.
"No ehkä minä hieman ylireagoin" Birgitta myönsi.
"Ei se mitään" Erkki huokaisi. "Kauan sä ajattelit olla täällä?"
"Lähden heti Natalien hautajaisten jälkeen" Birgitta sanoi.
"Selvä. Ei sillä että olis mitenkään kiire" Erkki sanoi.
"Kyllä sen ymmärän" Birgitta hymyili.
Pena tuli sisään.
"Moi!" hän huudahti ja istui uupuneena sohvalle.
"Miten sä jo tähän aikaan tulit?" Erkki ihmetteli.
"Siellä on pari muuta tyyppii. En kai mä keskeyttänyt mitään?"
"Ei, et" Birgitta sanoi lyhyesti.

Laila tuli kiukkuisena sisään Goottisten asuntoon.
"Mitä nyt?" paikalle tullut Tenho kysyi.
"Kännikala tuuppasi mut veteen" Laila sanoi kiukkuisesti.
"Siis kuka?" Tenho ihmetteli.
"Se kaljupää" Laila sanoi tarkoittaen Nikoa.
"Et kai sä ärsyttänyt sitä?"
"En taatusti! Minähän en alennu juttelemaan kännikaloille" Laila tuhahti.
"Jaahas" Tenho sanoi ja meni keittiöön Laila perässään. Laila otti paperin johon kirjoitti jotain erittäin isoin kirjaimin.
"Mitä sä kirjoitit?" Tenho tiedusteli.
"Mä liimaan tän meidän oveen. Tässä lukee: KAUPUSTELIJAT,KÄNNIKALAT,HOMPPELIT JA LEPAKOT, PÄÄSY KIELETTY.
"Eiks toi oo aika rasistista?" Tenho kysyi.
"Ei, vaan juuri oikea ratkaisu tässä tilanteessa" hymyili Laila.

Elisa oli pysähtynyt sairaalan ovelle. Häntä oli sen kohdalla taas alkanut sattumaan. Hetken mietinnän jälkeen Elisa astui sisään. Hän pääsi odotushuoneeseen odottamaan, ja vähän ajan kulttua lääkärin ovi avautui.
"Niemeläinen"
Elisa nousi ylös, ja meni sisään lääkärin huoneeseen.
"Mikäs teitä vaivaa?"
"Mua on jo vähän aikaa sattunut rintaan ja oksettanut" Elisa sanoi.
"Kuinka usein tätä tapahtuu?"
"Melkein joka päivä" Elisa sanoi.
"Kyse voi olla jostain sairauksesta. Sun kannattaa mennä testeihin" lääkäri neuvoi.
"Ei kai tää mitään hirveen vakavaa voi olla?" Elisa kysyi.
"Sitä ei vielä tiedetä" lääkäri sanoi.
"Selvä" Elisa nyökkäsi. "Miten niihin testeihin voi varata ajan?"
"Soita tänne ja pyydä että sut yhdistetään testeistä vastaaville" lääkäri neuvoi.
"Okei. Kiitos neuvoista" Elisa sanoi. Kun hän oli menossa ovelle, alkoi häntä taas sattua.
"Mun vaimollani oli samanlaisia oireita. Hän oli raskaana" lääkäri sanoi vielä. Elisa säikähti.
"Siis... Voiko olla että mä...?"
"Parhaassa tapauksessa" lääkäri hymyili.
"Ei vaan pahimassa!" Elisa sanoi ja meni äkkiä ulos.

Olivia astui sisään Pizzeeria Limeen. Pena oli tullut takaisin, ja istuskeli tiskin takana. Kiinalainen nuoripari teki juuri tilausta, ja kun he olivat menneet pöytään meni Olivia tiskille.
"Tulitko sä vielä keskustelemaan niistä työvuoroista?" Pena kysyi.
"En tullut" Olivia sanoi.
"Mistä?" Pena kysyi.
"Tää ei oikein tunnukkaan mun alalta. Mä eroan"
Pena katsoi Oliviaa hämmästyneenä.
"Mä luulin että sä tykkäät tästä"
"Luule mitä haluat" Olivia sanoi lyhyesti.
"Ei kai tää johdu siitä mitä tapahtu?" Pena kuiskasi.
"Mä en ole niin lapsellinen" Olivia valehteli. "Mä vaan haluun kokeilla jotain muuta"
"Mieti nyt vielä..." Pena pyysi.
"Mun ei tarvitse" Olivia töksäytti ja asteli ulos. Pena huokaisi ja meni pyyhkimään pöytiä vanhalla tiskirätillä. Olivia oli ihan nätti, muttei aivan Penan makuun.
"Erosiko Olivia?"
Tarkkasilmäinen työntekijä oli tullut tiedustelemaan asiaa Penalta. Penasta tuntui että Oskulla (työntekijän nimi) oli jotain tunteita Oliviaa kohtaan.
"Joo"
"Miksi?"
"En mä tiedä. Kai se halus kokeilla jotain uutta" Pena sanoi.

Aada seisokeli Valintatuvan kassalla, kun Olivia tuli sisään.
"Noniin, nyt mä en enää oo Limessä töissä"
"Nopeaa toimintaa" Aada sanoi.
"Nyt mä etsin itselleni mieluisen työn" Olivia hymyili.
"Täältä löytyy aina töitä" Aada sanoi.
"Ei kiitos, mä ajattelin jotain muuta" Olivia sanoi. Elisa tuli sisään.
"Hyvä että tulit, kokoajan ramppaa joku sisään" Aada sanoi helpottuneena. "Mikä on?" hän lisäsi huomattuaan Elisan itkuiset kasvot.
"Mä oon ehkä raskaana" Elisa huokaisi.
"Onnee!" Aada ja Olivia sanoivat yhteen ääneen.
"En mä haluis näin nuorena. Tää on ihan hirveetä" Elisa sanoi hiljaa.
"Siis mistä sä tiiät ton, vai epäiletkö vaan?"
"Lääkäri epäilee."
"Ja jos sä oot raskaana niin sä oot raskaana..." Olivia aloitti, mutta Elisa päätti hänen lauseensa.
"Simolle, tiedetään"
"Kannattaa kertoa Simolle" Aada sanoi.
"En mä nyt vielä, ennenkun oon käyny testeissä" Elisa vastusti.
"Kannattaa kuitenkin. Tää on ystävän neuvo" Aada sanoi. Elisa meni takahuoneeseen laittamaan työpuvun päälleen, ja tuli pian takaisin. Hän alkoi täyttämään hyllyä.
"Simo saa tietää heti kun mäkin oon varma. Sen mä lupaan"

Jack soitti Piparminttutiellä Lindan ovikelloa. Linda avasi.
"Hei Jack" Linda hymyili.
"Moi Linda. Täs on mun tarjous siitä asunnosta" Jack ojensi Lindalle rypistyneen paperilapun.
"Onhan tää ihan hyvä. Pitää tosin odotella Kortesluomen ja Niemeläisen tarjouksia"
"Tuskin ne tätä pystyy ylittämään" Jack sanoi itsevarmana.
"Sitähän ei koskaan tiedä" Linda sanoi. "Haluatko sä kahvia?"
"Voisin mä ottaa, kiitos" Jack sanoi. Hän meni sisään ja näki Irmelin.
"Päevöö" Irmeli sanoi.
"Moi Irmeli" Jack hymyili.
"Kylhä mää vähä ihmettelihin, ko koleme ihmeistä tahtoo sammaa talloo ostaa" Irmeli sanoi.
"Tosiaan" Jack sanoi vaivautuneena.
Silloin ovikello soi. Linda meni avaamaan. Sisään astui poliisi.
"Anteeksi että me häiritsemme, mutta meillä olisi asiaa Irmeli Maikkilalle.
"Päevöö. No mitä?" Irmeli sanoi.
"Sua epäillään Herra Uunosen murhaajaksi" poliisi sanoi suoraan.
"Mitä?" Linda kysyi. Jack katsoi tilannetta.
"Se o valhe! Se o valhe! Se seniili vanhoo ukko on hullu!"
"Meillä on vahvat näytöt sinua vastaan" poliiseista pitempi totesi.
"Rauhoitutaan. Miten se voi olla Irmeli? Mun tietojen mukaan sen pitäisi olla talon asukas?"
"Tiedot ovat selvästi virheellisiä. Herra Uunosen videokamera nimittäin videoi koko tapahtuman" poliiseista lyhyempi sanoi.
JATKUU ENSI OSASSA

OSA 20. JÄNNITYS TIIVISTYY...

"Siis miten Herra Uunosen kamera muka tallensi kun Irmeli teki sen?" Linda kysyi.
"Viimeisinä hetkinään Herra Uunonen oli juuri videoimassa testamenttiaan. Hän oli juuri laittanut kameran pöydälle, ja se oli jo päällä kun Irmeli soitti ovikelloa"
"Työ valehteletto!" Irmeli huusi.
"Meillä on todiste" pitempi poliisi sanoi rauhallisesti.
"Miten te löysitte sen nauhoituksen?" Linda kysyi rauhallisesti.
"Me tutkimme asuntoa, kun huomasimme kameran pöydällä" lyhyempi poliisi sanoi.
Irmeli meni pyörätuolillaan huoneeseensa, ja tuli kohta takaisin pienen puurasian kanssa.
"Ei mitään metkuja" pitempi poliisi varoitti.
"Irmeli" Linda varoitti, mutta Irmeli avasi rasian ja veti esiin pistoolin.
"Tällä mie sen papan tapoin! Työ kualette seuraavaks!" Irmeli huusi ja osoitti poliiseja. Poliisitkin vetivät pistoolinsa esiin. Linda kirkaisi ja hyppäsi Jackin syliin. Jack piti hämmentyneenä Lindaa hellästi sylissään.
"Sivulliset, paetkaa" poliisi sanoi. Linda ja Jack menivät vessaan ja lukitsivat oven.
"Mie varootan! Ykski painasu nii te ootte vainoo!" Irmeli sanoi mielipuolisella äänellä.Sitten hän ampui oveen juuri poliisin ohi. Irmeli ei huomannut, että Linda hipsi vessasta Irmelin taakse, ja nappasi pistoolin.
"Anno takasi!" Irmeli huusi.
"Irmeli, rauhoitu!" Linda vaati. Irmeli alkoi huutamaan ja yritti vetää pistoolin Lindan kädestä. Silloin kuului laukaisu, ja Linda oli maassa.

Kortesluomien ovikello soi. Herrasmieheksi pukeutunut Simo meni avaamaan. Ja aivan kuin hän oli odottanutkin, oven takana seisoi Elisa. Mutta Elisa ei hymyillyt, vaan naisen kauniilla kasvoilla oli vakava ilme.
"Mitä nyt?" Simo ihmetteli. Elisa vilkaisi Simon olan yli, ja Simo tajusi että Mari ja Jyrki kuuntelivat korvat höröllä.
"Joo, mennään ulos" Simo sanoi ja astui Elisan kanssa ulos ovesta. Rapussa hän katsoi Elisaa silmiin.
"Mitä nyt on tapahtunut?"
"Miten niin?" Elisa kysyi hämmästyneenä. "Ei kai mitään"
"Kyllä mä nyt nään" Simo sanoi.
"Ei oo mitään!" Elisa kivahti.
"Elisa, sä et todellakaan oo mikään paras valehtelemaan" Simo sanoi vakavana. Elisa huokaisi, ja alkoi miettiä miten sanoisi että olisi ehkä raskaana Simolle. Silloin hän päätti ettei kertoisi sitä, vaan jonkin muun asian.
"Mä haluan erota" Elisan suusta pääsi.
"Miks ihmeessä?" Simo kauhistui. "En mä aio jäädä sinne armeijaan"
"Säkö oot lähdössä kohta?"
"Ihan kohta" Simo sanoi. "Mut kerro nyt. Miks sä haluut erota?"
"Sä et vaikuta oikeelta tyypiltä mulle... Tai siis unohda. En mä haluakkaan erota" Elisa sanoi ja alkoi nyyhkyttää.
"Mitä sä nyt oikein sekoilet? Siis mikä sulla on?" Simo huolestui.
"Simo... Mä oon ehkä raskaana. Sulle"

Jennifer oli tulossa kotiin, ja huomasi ovessa kyltin jonka Laila oli juuri ripustanut. Jennifer tunsi äitinsä käsialan ja meni heti sisään.
"Mutsi! Menee jo yli!" Jennifer huusi. Laila tuli paikalle.
"Mikä niin?"
"No toi sun käsittämätön homo ja lesbofobias" Jennifer töksäytti.
"Pidätkö sä sitten homoista ja lesboista?" Laila kysyis.
"Pidän. Nehän on tosi kiinnostavia ihmisiä" Jennifer sanoi vain ärsyttääkseen äitiään. Sitten hän lähti ovet paukkuen pois. Jennifer laskeutui laukku heiluen portaita. Kun hän pääsi Hattarakadun pihalle, näki hän upean mustan ja kiiltävän auton. Jennifer meni katsomaan autoa lähempää, ja hetken kulttua joku hengitti hänen niskaansa. Jennifer kääntyi ja näki erittäin komean, vaikka Jenniferiä reilusti vanhemman miehen.
"Hieno auto" Jennifer sanoi kun ei muutakaan keksinyt.
"Kiitos neiti. Mun nimeni on Juhani ja mä omistan sen. Haluaisitko sä lähteä ajelulle?" mies kysyi selvästi flirttaavaan sävyyn.
"Tottakai" Jennifer hymyili, vaikka hän tiesi varsin hyvin että vieraiden kyytiin lähtemisestä seurasi vain harmia.
"No tule sitten" mies hymyili ja avasi oven Jenniferille.

Irmelin kädet oli kahlittu ja toinen poliiseista piti hänen pyörätuolistaan kiinni. Ambulanssimiehet kantoivat Lindan paareilla pois.
"Himskutan koppalakkiset" Irmeli sanoi kiukkuisesti. Jack oli mennyt Lindan mukaan sairaalaan.
"Onneksi tässä talossa on hissi, että saadaan sut alas" lyhyempi poliisi sanoi.
"Leipäläpi umpee, kyttä" Irmeli sanoi.
"Tollasta käytöstä ei sitten sellissä hyväksytä, että yritä päästä siitä eroon" pitempi poliisi neuvoi.
"Saakos siel ees kaorapuuroo?" Irmeli kysyi.
"Kysy vain kuinka paljon. Toivottavasti Linda ei nyt kuole" lyhyempi poliisi sanoi ja alkoi työntää Irmeliä pois asunnosta.
"Kylläpä tullookin kakkuu lusittavaks" Irmeli sanoi.
"Muista sitten käyttäytyä hyvin kuulusteluissa. Ja varsinkin puhua totta" neuvoi pitempi poliisi.
"Himskuta vie!" Irmeli sanoi kun poliisit veivät hänet hissiin.
"Just tollanen käytös pitää kitkeä pois" poliisit neuvoivat Irmeliä yhteen ääneen.
"Mie murhasin sen ukon pakon ees!" Irmeli väitti.
"Kaiken voit kertoa tuomarille, sua kyllä kuunellaan" poliiseista pitempi sanoi.
"No hyvvöö et on tämmönen järjetelmöö" Irmeli hymyili.

Juhani ajeli autoa pimeässä metsässä sijaitsevaa hiekkatietä pitkin.
"Siis minkä ikänen sä olitkaan?" Juhani kysyi.
"Kolmannen kerran; naisen ikää ei sais kysyä" Jennifer naurahti.
"No sori" naurahti Juhani "Mut mä voin kertoa omani. 23"
Jennifer hymyili.
"Sulla on todella kaunis hymy" Juhani sanoi ja pysäytti auton. Hän kääntyi katsomaan Jenniferiä.
"Tiedän" Jennifer hymyili, ja hivuttautui turvavyön pois otettuaan lähemmäs Juhania.
"Arvaa mitä?" Juhani kysyi ja otti Jenniferiä hellästi kädestä.
"Kerro" Jennifer hymyili.
"Kukaan ei kuule sun huutojas täällä" Juhani sanoi. Sitten hän suuteli Jenniferiä suoraan suulle. Jennifer sai kun saikin kiskaistua itsensä irti. Sitten hän läpsäytti Juhania poskelle, ja avasi auton oven. Hän hyppäsi kyydistä, ja lähti juoksemaan pois auton luota. Hänen helpotuksekseen Juhani ei seurannut. Mutta oli eräs toinen ongelma. Jennifer ei osannut pois metsästä.

Niko istui huoneessaan ja tyhjensi kaljapullon sisällystä suuhunsa. Hän oli aivan humalassa, ja lukinnut huoneensa oven. Kaikki johtui Jenniferistä. Joku koputti ovelle.
"Sisään" Niko sai vaivoin sanottua. Sitten hän muisti oven olevan lukossa, ja hoipersi avaamaan sen. Oven takana seisoi Kalle.
"Miten sä olet voinut päästää itsesti tollaiseen kuntoon?" Kalle kysyi heti.

Irmeli istui kuulustehuoneessa. Vihdoinkin poliisi tuli sisään, ja istui vakavana pöydän toiselle puolelle.
"Päivää"
"Päevöö"
"Mä kysyn nyt suoraan. Murhasitko sä Kalervo Uunosen?"
"Kylhän työ sen tiedätte jo" Irmeli sanoi.
"Niin tiedämme. Sun pitää vain itse tajuta tunnustaa se" poliisi sanoi.
"No sehän käypi. Kyl mie tapoin"
"Miksi teit sen? Onko sulla jotain kaunoja herra Uunosta vastaan?"
"Mie vaan halusin auttaa! Miun äiteellä on asumisongelmii, me asutaan tälki hetkel Lindan siskon talos väliaikasest. Se talo on halpa, ja mie halusin saada sen meille!"
"Joten päätit teilata asukkaan sen sijaan että olisit voinut tehdä asunnosta tarjouksen? Oliko se nyt niin järkevää?"
"Mie en tiiä!" Irmeli huusi.
"Toi ei taida ees olla totuus" poliisi sanoi rauhallisesti. "Sun tuomiota lyhentää kun kerrot totuuden"
"No oke! Tapoin sen rahojen toivos!"
"Eikö tosiaan ollut mitään muuta syytä? Videokamera tallensi kaiken, jopa sen kun Kalervo Uunonen pyysi sua unohtamaan kaiken ja säästämään hänet"
"Mie en siit tiiä mitään! En mitään!" Irmeli kirkui.
"Mä jätän sut tänne hetkeksi. Katsotaan alatko sä sitten puhua"

Laila oli verstaalla, ja rakensi pöydällä olevaa ohjusta. Ohjusta, joka tulisi lopettamaan kaiken. Joku koputti ovelle.
"Sisään" Laila sanoi. Tenhoa astui sisään.
"Laila..." Tenho sanoi hiljaa.
"Tenho, tää on ihan kohta valmis" Laila hymyili.
"Älä tee sitä" Tenho pyysi.
"Teenpäs. Tää laukaistaan jo huomenna"
"Mä en halua menettää sua!" Tenho huusi.
"Me tavataan toisessa maailmassa. Mä oon kyllästynyt tähän! Huomenna katoaa kaikki, mukaanlukien lepakot ja homppelit"
"Laila, sä et voi tehdä sitä! Mä vaadin!"
"Mä teen sen. Ja sähän olet samaa mieltä..." Laila sanoi uhkaavasti.
"En,rakkaani. En ole!" Tenho melkein huusi.
"Mitä sä sanoit?!" Laila kirkui.
"Mä olen kyllästynyt elämään sun oikkujes mukaan, senkin typerä akka! Sulla ei oo mitään oikeutta haukkua muita ihmisiä!" Tenho karjui.
"Ole sinä hiljaa!" Laila huusi.
"Ei, vaan ole sä kerrankin hiljaa niin koko maailma on tyytyväinen!"
"Kuule, kohta koko maailma on hiljainen senkin typerys!"
Tenho astui lähemmäs Lailaa.
"Älä tuu lähemmäs, tai mä ammun ohjuksen nyt" Laila sanoi hiljaa.
"Tee se, jos todella haluat. Mä en enää tunne sua" Tenho sanoi hiljaa.
JATKUU ENSI OSASSA

21.VÄÄRINKÄSITYS

Tenho oli lähtenyt. Laila katseli ohjusta vakavana. Kyllä hän nyt laukaisisi sen. Se asia ei saisi viivästyä enää hetkeäkään. Yhtäkkiä Lailaa alkoi heikottaa. Hän ajatteli kokoajan Tenhoa, eikä olisi varmasti pystynyt keskittymään laukaisuun, jonka piti olla hyvin tarkka. Kaatuessaan Laila vahingossa pudotti ohjuksen lattialle. Jostain syystä se roihahti tuleen. Tuli alkoi levitä, ja Laila makasi sen keskellä...

Jyrki työnsi avaimia asuntonsa lukkoon, kun Tenho tuli rappuun.
"Moi" Jyrki tervehti. Tenho nyökkäsi vaisuna.
"Mitä nyt?"
"Lailan kanssa taas riidellään" Tenho huokaisi.
"Pikku riidat on ihan normaaleja välillä" Jyrki rauhoitteli.
"Nyt kun ei ookkaan mistään pikkuriidasta kyse" Tenho huokaisi.
"No mitäs tää riita koskee?" Jyrki kysyi.
"Sä et kyllä usko, mutta maailman tuhoamista" Tenho sanoi suoraan. Jyrki katsoi Tenhoa järkyttyneen kysyvänä.
"Laila puuhaa parhaillaan sellasta ohjusta. Se taitaakin olla valmis. Itse asiassa mä ihmettelen, miten me vielä ollaan elossa" Tenho sanoi.
"Toi on vakavaa. Ootko sä siinä hankkeessa mukana?"
"En täydestä sydämmestäni" Tenho sanoi.
"Meidän pitää ilmiantaa Laila poliiseille. Nyt kun vielä ehtii"
"Ei!" Tenho sanoi.
"No sitten sun pitää itse estää sen hullun naisen suunnitelmat" Jyrki vaati.
"Mä en voi vastustaa Lailaa" Tenho vinkui.
"Kyllä sä nyt yhden naisen saat estettyä" Jyrki sanoi ja meni asuntoonsa.

Olivia söi sohvalla Limen jauhelipizzaa, ja tuijotti jotain saippuasarjaa. Aada istui siskonsa viereen.
"Mitä sä katsot?"
"Televisiota" Olivia letkautti. "No eikun Kielarii. Tää on mun lempisarja" Olivia sanoi.
"Voisit sä vähän selostaa juonta?"
"No toi mies niinkun on sellasten neljän siskon kaa samaan aikaan, eikä ne siskot tajuu mitään" Olivia selitti.
"Mm" Aada nyökkäsi. Ovikello soi, ja Olivia meni avaamaan. Siellä seisoi Pena.
"Olivia, oo kiltti ja tuu takas Limeen" Pena pyysi.
"Joo en tuu" Olivia töksäytti.
"Mikset?" Pena kysyi.
"Mua ei sun pizzeerias vois vähempää kiinnostaa! Syö loput!" Olivia huusi ja paiskasi jauhelihapizzan Penan naamaan.
"Mistäs sä olet suuttunut?" Pena kysyi ja kavahti taaemmas.
"Mä en kestä kun sä ramppaat täällä kerjäämässä mua" Olivia sanoi.
"Johtuuks tää siitä kun mä torjuin sut?" Pena kysyi.
"Kuule mieti sitä pienessä päässäs" Olivia sanoi ja paiskasi oven kiinni.

May istui Limen nurkkapöydässä ja söi kinkkupizzaa. Mari istui hänen pöytäänsä.
"Moi May. Miten sulla on sujunut?"
"Ihan hyvin" May hymyili. He olivat Marin kanssa moikkausasteella.
"No hyvä. Mä tulin hakemaan Jyrkille,mulle,Millalle ja Simolle pizzat. Verna on vielä vähän liian pieni" Mari naurahti.
"Joo" hymyili May. Marin pizzat tuotiin, ja nainen lähti. May jäi syömään pizzaansa vaitonaisena. Pian Tom tuli sisään, ja meni samantien Mayn pöytään.
"Anteeks kun mä myöhästyin vähän" Tom sanoi.
"Ei se mitään" May sanoi hiljaa ja otti Tomia kädestä.
"May.. Kun me ollaan puolisisaruksia ja isä ja sun äitis ei tykkää meidän suhteesta, niin mulla on idea" Tom sanoi.
"Mikään idea tuskin saa niitä muuttamaan mieltään" May sanoi.
"Ei saakkaan, mutta jos meidän suhde etenee, ei ne enää voi estää sitä" Tom sanoi. "Sen takia mä olenkin myöhässä"
"Mä tajusin jo" May sanoi lyhyesti.
"Eli jos me kihlauduttaisiin..." Tom aloitti.
"Ei" May sanoi.
"Miks? Mä rakastan sua ja sä mua" Tom hätäili.
"Ja paljon. Mutta me ollaan nuoria, koko elämä edessä" May sanoi.
"Eli sä et suostu" Tom varmisti synkkänä.
"En. Sori" May sanoi ja otti Tomia kädestä.

"Vastaa" Kalle pyysi.
"Ulosh" Niko örvelsi.
"Mä en halua että mun poikani on juoppo" Kalle sanoi.
"Sithenhän mää en enää sunh poikash oo" Niko örvelsi ja nousi ylös hakemaan kaapistaan seuraavaa kaljapulloa.
"Ei!" Kalle huusi.
"Miksh?" Niko örvelsi.
"Sä poika olet mennyt liian pitkälle. Sä et taida tietää miltä tuntuu katsoa kun läheinen tappaa itseään" Kalle sanoi. Sitten hän meni kaapille ja alkoi juomaan Nikon kaljavarastoa tyhjäksi.
"Hei lopetaa!" Niko vaati.
"Ai? Tajusitko sä että tällänen on väärin?" Kalle kysyi toiveikkaana.
"Ei kun mulle ei jää mitään" Niko korjasi.
"Sitten mulla ei oo muuta vaihtoehtoa kun juoda kaikki tyhjäks" Kalle sanoi ja joi hetkessä loput kaljapullot tyhjäksi. Sitten hän kaatui Nikon sängylle.
"Ootkos sääkin nyt humalas?" Niko kysyi.
"Poika minkä teit!" Kalle sai vaivoin sanottua.
"Pitää saada lisää kaljaa..." Niko sanoi kuin robotti.
"Niin, mulle" Kalle sanoi. "Ei sulle. Mä en ole juoppo, sä olet"
"Mä ostan ite..." Niko mutisi.
"Sitten...Sitten mä takavarikoin sun rahas!" Kalle sanoi voitonriemuisesti.

Jennifer harhaili pimeässä metsässä ilman päämäärää.
"Kuuleeks joku?!" hän yritti huutaa, mutta ei saanut vastausta. Jennifer käveli eteenpäin. Hän näki puiden takana paljon savua. Jennifer tajusi heti, että jossain paloi, ja juoksi puiden läpi palavan vajan luo.
"Onks siel joku?!" Jennifer huusi. Hän ei saanut vastausta, joten hän riensi liekkeihin. Kaiken keskellä makasi Laila Goottinen.
"Äiti" Jennifer sanoi hiljaa ja kiskoi Lailan pois liekeistä. Laila availi hetken kulttua silmiään.
"Jen-Jennifer" Laila sai vaivoin sanottua.
"Äiti... Mitä sä teit siellä verstaalla?" Jennifer tivasi.
"Mä en nyt jaksa kertoa..." Laila sanoi hiljaa ja sulki silmänsä.
"Soitanko mä jonkun?" Jennifer kysyi.
"Älä... Kyllä mä tästä selviän..." Laila sanoi ja nousi ylös. Jenniferin tukemana hän lähti nilkuttamaan pois vajalta. Kun he olivat pienen matkan päässä, vaja räjähti. Niin lähellä Lailan kuolema oli ollut...

Vähän ajan kulttua Tenho ja Jyrki tulivat vajan luo. Tenho lyyhistyi maahan kauhistuneena huomatessaan vajan rauniot.
"Voi ei..." Jyrki sanoi järkyttyneenä.
"Laila oli sisällä..." Tenho sanoi silmät lasittuneina.
"Aika pahaa jälkeä teki, kun ruumiista ei oo jälkeäkään" Jyrki sanoi hiljaa. Maassa oli paljon tuhkaa.
"Onkohan tässä Lailan tuhkat..." Tenho sanoi hiljaa ja otti käteensä kourallisen tuhkaa.
"Mä olen todella pahoillani" Jyrki sanoi hiljaa.
"Laila ei ollut paha ihminen..." Tenho sanoi. Hän oli niin järkyttynyt, ettei edes itkenyt.
"Niin no..." Jyrki ajatteli, mutta sanoi jotain muuta. "Voihan olla, että Laila on vielä hengissä, ehtinyt paeta...Ja eiks tän räjäytteen pitäny tuhota koko maapallo?" Jyrki ihmetteli.
"Tässä on selvästi tapahtunu jotain mitä Laila ei ennakoinut..." Tenho sanoi. Sitten hän alkoi nyyhkyttää.
"Pitäskö sun soittaa lapsilles?" Jyrki ehdotti.
"Kyllä mä kerron tän suru-uutisen niille kasvokkain" Tenho sanoi.
"Koita jaksaa" Jyrki sanoi ja taputti Tenhoa selkään.

Elisa pyyhki kyyneliä kasvoiltaan puistossa. Vähän aikaa sitten elämä oli sujunut upeasti. Nyt hänen vatsassaan kasvoi uhka. Elisa ei ollut valmis äidiksi. Heti kun tulokset tulisivat, ja jos ne olisivat myönteiset niin Elisa tekisi abortin. Jack oli kävelyllä puistossa, ja huomasi Elisan. Hän istahti naisen viereen.
"Mikä on?" Jack kysyi.
"Ei mikään..." Elisa sanoi ja vetäytyi kauemmas Jackista.
"Kyllä sä mulle voit kertoo" Jack sanoi.
"En" Elisa itki.
"Liittyykstää Simoon jotenkin?"
"Liittyy... Siihen ja muhun" Elisa sanoi.
"Ootteko te eroomassa?" Jack sanoi.
"No en tiedä, ei varmaan. Mut mä on raskaana sille" Elisa nyyhkytti.
"No sehän on hyvä asia" Jack sanoi.
"Etkö sä käsitä, että mä oon liian nuori..." Elisa nyyhkäisi.
"Aiotko sä tehdä abortin?"
Elisa nyyhkäisi.
"Ei se oo ees varmaa vielä, oonko mä raskaana. Mut kaikki viittaa siihen"

Irmeli oli istunut kuulusteluhuoneessa jo hyvän aikaa, kun poliisi viimein tuli.
"Oletko sä valmis kertomaan totuuden?"
"Kyl oon" Irmeli tokaisi. Hän ei vaikuttanut juuri ollenkaan hermostuneelta.
"Hyvä että tulit järkiisi" poliisi sanoi haudanvakavana.
"Niino kyseles nyt" Irmeli sanoi.
"Mitä Kalervo Uunonen viimeisellä pyynöllään tarkoitti"
"Se halus et unohan sen et se huijas minnuu!" Irmeli sanoi.
"Millä tavalla?"
"Se ukko vei minnuun viimosetkin rahat" Irmeli selitti.
"Selittäisitkö sä tarkemmin,sillä tavalla millä oikeudessa aiot"
"Meil oli vedonlyönti, sit siin kävi silleen et kun hävisin, se veikin kaiken!" Irmeli selitti.
"Kuinka isoista summista oli kyse?"
"Satasesta, mutta se vei kaiken!" Irmeli huusi.
"Jaahas" poliisi nyökkäsi.
"Mut kyl sit muustakin on kyse!" Irmeli sanoi.
"Onko sulla vielä jotain kerrottavaa?"
"On miul! Nimittäin totuus miks mie oon pyörätuolis!"
JATKUU ENSI OSASSA