37.LÄHTEEKÖ SERENA?

Elisa ja Kalervo tulivat Saluuna Afroditeen, ja istahtivat nurkkapöytään. Olivia tuli heidän luokseen paperilappu kädessään.
"Haluutteko te tilata?"
"Otamme punaviiniä" Kalervo tilasi. Olivia nyökkäsi, vilkaisi Elisaa ihmeissään, ja lähti tiskille hakemaan viiniä.
"Mä olen vieläkin ihan sekaisin siitä että sun pitäs asua Ranskassa ja sä ootkin täällä" Elisa sanoi.
"Olen syntyjäni suomalainen" Kalervo hymyili.
"Sen mä tiesinkin" Elisa nyökkäsi ja hymyili. "Asuuko äiti Ranskassa?"
"En muista äitiäsi. Hän vain synnytti sinut, meillä oli ollut yhden illan juttu. Sen jälkeen hän katosi mystisesti ja minä hoidin sinua kunnes annoin sinut adoptoitavaksi"
"Hurja kuvio" Elisa sanoi. Laila astui sisään, ja katsoi hurjistuneena Kalervoa ja Elisaa. Hän käveli pöydän luo, ja löi Elisaa laukullaan päähän.
"H*lvetti!" Elisa parahti.
"Laila-kulta,mitä nyt?" Kalervo kysyi.
"Täällä sä vaan vehkeilet toisten kanssa, vaikka me ollaan lähdössä Ranskaan!" Laila kirkaisi.

May ja Joonas olivat kävelyllä illan pimeydessä.
"Sun isäs siis on väkivaltanen?" May kysyi.
"Joo, sen takia me muutettiinkin Helsinkiin" Joonas sanoi.
"Voi sua..." May kuiskasi hiljaa.
"Mä olen jo päässyt yli siitä. Sofia vaan ei" Joonas huokaisi.

Mari joi kaljaa tukka sotkuisena Afroditessa, ja katseli ympärilleen. Yhdessä pöydässä istui Jennifer, joka joi kokista kyllästyneen näköisenä. Martti astui sisään, ja meni Jenniferin pöytään.
"Mitäs l*tka?" Martti kysyi.
"No hei nörtti, sain tietää että äiti on lähdössä Ranskaan toisen miehen matkaan, kun meidän isä makaa sairaalassa koomassa ja nyt se toinen mies flirttaa toiselle naiselle" Jennifer selitti ja osoitti nurkkaan, johon Olivia oli mennyt työntämään kirkuvaa Lailaa pihalle.
"Sopii just sun kaltaselles h*oralle. Ota tästä" Martti sanoi ja ojensi Jenniferille pussin, jossa oli pieniä valkoisia pillereitä.
"Huumeita" Martti tarkensi huomattuaan Jenniferin hämmentyneen ilmeen.
"Mä en ota sulta mitään,nörtti" Jennifer sanoi ja koitti nousta ylös, mutta tunsi veitsen koskettavan jalkaansa pöydän alla.
"On aika siivota sut" Martti kuiskasi ja nousi ylös ja otti taskustaan tulitikkuaskin.
"Ootko sä todellakin noin hullu?!" Jennifer kysyi ja nousi nopeasti ylös.
"Mä teen mitä vain poistaakseni vääryyttä maailmasta" Martti sanoi ja sytytti yhden tulitikun.
"Mitä sä puuhaat?" Olivia tuli kysymään. Jennifer katseli Marttia halveksuvasti.
"Poltan koko p*skan" Martti ilmoitti. Mari katseli tapahtumaa hiljaisena.
Olivia kiirehti soittamaan poliiseja. Martti otti suuresta repustaan myös räjäytteittä. Ihmiset alkoivat lähteä kiireesti paikalta kirkuen.
"Poliisit on tulossa" takahuoneesta tullut Olivia ilmoitti. Hän järkyttyi pahasti nähdessään Martin räjäytteet.

Pena leikitti Niiloa, kun puhelin soi. Pena nappasi sen, ja vastasi.
"Moi Olivia"
"Pena, täällä Afroditessa on tilanne meneillään. Joku teinipoika sytyttelee räjäytteitä"
"Mitä?" Pena kysyi uskomatta korviaan.
"Tuu ite kattoo. Poliisit on ihan kohta paikalla. Jennifer kerto että tää tyyppi on ollut mielisairaalassa"
"Mä tuun heti" Pena lupasi. Hän sulki puhelun, ja kutsui Erkin paikalle.
"Afroditessa on vakava tilanne meneillään. Jotain räjähdepelleillyä, hoida hetki Niiloa!" Pena huikkasi ovelta ja lähti sitten ulos. Oli hetken hiljaista, kun Niilo nosti katseensa.
"Mitä talkoittaa läjähdepelleily?" Niilo kysyi.
"Niilo,se tarkottaa sitä että joku koittaa hetkessä tuhota kokonaisen saluunan" Erkki sanoi ja istui järkyttyneenä Niilon vierelle sohvalle.
"Mikti kukaan sellaista haluaiti?" Niilo kysyi.
"Sitä mä en tiedä. Kysytyään Penalta kun se tulee takaisin" Erkki nyökkäsi.
Pena riensi rapussa portaita alas. Elisa tuli häntä vastaan.
"Oot sä menossa saluunaan?" hengästynyt Elisa arvasi.
"Joo. Poliisitkin on menossa sinne"
"Hyvä. Mä olin siellä äsken" Elisa sanoi ja avasi avaimilla koti-ovensa.

Kalervo seurasi Lailaa kadulla.
"Laila! Odota!"
"Mene lirkuttelemaan sen nuoren pissaliisasi kanssa!" Laila sanoi kylmästi.
"Laila, Elisa ja minä emme ole yhdessä!" Kalervo huudahti.
"Ei pettäessä välttämättä tarvitse olla yhdessä" Laila sanoi kylmästi.
"Elisa on tyttäreni" Kalervo tunnusti. Laila kääntyi ja katsoi Kalervoa hämmentyneenä.
"Ai että sulla on sellainenkin! Et ole mulle vaan kertonut!"
"Minä annoin Elisan yhdeksäntoistavuotta sitten adoptoitavaksi!" huudahti Kalervo.
"Ei kiinnosta. Sun ja mun juttu on ohi" Laila sanoi ja käveli eteenpäin.
"Miksi ihmeessä? Olemmehan kuin luodut toisillemme!" Kalervo yritti.
"Ei olla. Mä rakastan Tenhoa. Oikean rakkauden tajuaa vasta, kun sen on vaarassa menettää" Laila sanoi hiljaa.
"Tenhohan on mielestäsi typerä luuseri!" Kalervo puuskahti.
"Hyvästi" Laila tyytyi sanomaan.
"Lähdenkö minä sitten Ranskaan?" Kalervo kysyi hiljaa.
"Jos sun tyttäres asuu täällä, niin ole vain rauhassa" Laila sanoi ja asteli pois illan pimeyteen.
Kun Laila oli perillä, istahti hän Tenhon sängyn vierelle.
"Jos sä kuolet,niin kuolen mäkin" Laila sanoi ja silitteli Tenhon poskea.
"Thähthäh..." Tenho mutisi, ja Laila katsoi miestä jo toiveikkaana. Silloin hän muisti, että koomassa oleva puhuva saattoi puhua unissaan.

Poliisit raahasivat Marttia autoon.
"Toivottavasti tolle tulee pitkä kakku" Jennifer sanoi Olivialle.
"Se nähdään sitten" Olivia nyökkäsi.
Martti ei vastustellut ollenkaan, hän vain piti silmiään tiukasti kiinni ja suunsa supussa. Pena tuli paikalle.
"Ootteks te kunnossa?" hän kysyi Jenniferiltä ja Olivialta.
"Ihan joo" Jennifer nyökkäsi.
"Jenniferiä se uhkas" Olivia nyökkäsi.
"Hirveetä,että saluunassa tapahtuu tällästä" Pena sanoi hiljaa.
"Toivottavasti tää ei vie mainetta" Olivia sanoi.
"Ehkä vie. Miltä kuulostas, tuu toki salunaamme, joka viime viikolla meinattiin räjäyttää ja polttaa" Pena hymähti.
"Ei kaikkien edes tarttee tätä tietää" Olivia sanoi.
"Lehdistö ainakin saa varmasti tietää" Pena sanoi ja vilkaisi valokuvia ottavia ja lehtiseen kirjoittavia henkilöitä.
"Mutta mitäänhän ei lopulta käynyt" Olivia rauhoitteli.
"Mitäköhän Serena sanoo kun kuulee tästä" Pena hymähti.
"Se on varmaan jo lähdössä" Olivia huokaisi.

Erkki leikitteli Niiloa, kun ovikello soi. Erkki riensi avaamaan. Oven takana seisoi raskaita laukkuja kantava Serena.
"Onks Pena kotona?" Serena kysyi.
"Ei oo. Afroditessa" Erkki sanoi.
"Ai" Serena sanoi.
"Mä tulin hakemaan Niiloa. On aika lähteä kotiin" Serena sanoi.
"Niilo, sun äitis haluu nyt et te lähette kotiin" Erkki sanoi.
"Telvä te" Niilo sanoi ja meni äitinsä luo.
"Säkö nyt oikeasti lähdet ihan lopullisesti?" Erkki tiedusteli.
"Mä en aio enää palata, koska mua ei kaivata" Serena sanoi ja nyrpisti nenäänsä.
"Varmasti Penan tulee sua hieman ikävä" Erkki lohdutti.
"Se ei välitä musta tippakaan" Serena hymähti.
"Sähän oletkin vaan sen ex-vaimo" Erkki sanoi.
"Mä olen viehättävä ja upea nainen. Toisin kuin se haukka" Serena tuhahti ja avasi ulko-oven.
"Pena saataa loukkaantuu just tollasista sanoista" Erkki sanoi.
"Ihan sama. Se on totuus" Serena sanoi ja lähti ulos. Erkki tuli vielä ovelle.
"Jätänkö mä Penalle viestin? Se on hoitamassa vakavaa asiaa Afroditessa"
Serena kääntyi.
"Älä jätä"
Kun Erkki sulki oven, sulkeutuivat myös Serenan mahdollisuudet suhteeseen Penan kanssa.

Serena odotteli taksia Hattarakadun ulkopuolella, kun Pena ja Olivia tulivat.
"Ootko sä lähdössä?" Pena kysyi.
"Ihan niin kun sä halusit" Serena sanoi vilkaisten Oliviaa inhoten.
"Entäs Valintatupa? Sähän oot siellä osakkaana" Olivia ihmetteli.
"Sun siskos saa nyt valitettavasti ettii uuden liikekumppanin"
"Ei kannetta kaunaa" Pena pyysi ja yritti halata Serenaa, joka kavahti taaemmas.
"Älä koske senkin limanäppi"
"Heippa sit Niilo" Olivia sanoi pienelle pojalle.
"Serena, sä et voi loukkaantua" Pena huomautti. Hän ja Olivia menivät sisään Hattarakadulle.
"Onko tinulla ja itillä liita?" Niilo kysyi.
"Aikuisten juttuja" Serena sanoi. Taksi tuli, ja Serena avasi oven.
Kuskin paikalla istuva nainen hymyili Serenalle.
"Mihin mennään?"
"Tamp-" Serena aloitti mutta silloin hänen mieleensä muistui Penan petollisuus hääjuhlissa, ja tämän sanat.
"Mä jäänkin tähän. Sori että sä jouduit ajamaan turhaan" Serena pahoitteli.
Hän nousi kyydistä ja nosti Niilon syliinsä.
"Vielä on yks keino saada isä ja äiti takaisin yhteen" Serena kuiskasi Niilolle.

May ja Joonas istuskelivat Nurmisten sohvalla katselemassa Talentia.
"Ihme tulennielijä" May naurahti nähdessään ruudussa pelleilävän miehen.
"Niinpä" Joonas naurahti ja katsoi Mayta hymyssä suin.
"Jos mä menisin tonne, ois mun turha toivoo jatkopaikkaa. Enhän mä ees osaa mitään" May naurahti.
"Kyllä sä jotain osaat" Joonas sanoi.
"Kuten?" May kysyi hymyilleen.
"Saada pojat ihastumaan" Joonas hymyili ja otti Mayta kädestä. May muuttui vaivaantuneeksi, ja veti kätensä irti.
"Mä seurustelen Tomin kanssa" May sanoi anteeksipyytävästi.
"Mä tiedän. Ja mä en halua rikkoo teidän suhdetta. Mutta mä rakastan sua" Joonas kertoi. May katsoi hetken Joonasta, ja antoi sitten tälle kevyen suukon - poskelle.

Osa oli hieman normaalia lyhyempi. Ensi osa on osa 38, jonka jälkeen tarina jää kahden viikon tauolle. Osa jää erittäin jännittävään kohtaan.
Gallup,
Mikä olisi jännitävä juonikuvio viimeiseen osaan ennen taukoa mielestänne?
JATKUU ENSI OSASSA

38.JÄRKYTTÄVÄ KOHTAUS

Joonas katsoi Mayta ja hymyili.
"Toi oli ihanaa, vaikka se olikin vaan poskelle"
"Enempää mä en voi antaa. Toikin oli vaan ystävälle" May sanoi hiljaa.
"Mä ymmärän. Sä seurustelet Tomin kaa" Joonas nyökkäsi.
"Mutta jos mä en seurustelisi" May aloitti. "Olisit sä ykkönen"
Porkkana mulkaisi Mayta pahasti, ja alkoi punomaan juonia johon liittyi suuri silppuri sekä May ja Joonas...

Kalervo soitti Goottisten ovikelloa. Laila tuli avaamaan.
"Laila. Minä vai Tenho?"
"Et ainakaan sinä, senkin lirkutteleva ja valehteleva shemeikka" Laila tuhahti.
"Ymmärän kyllä jos valitset miehesi. Mutta tahdon selkeän vastauksen ilman haukkumasanoja" Kalervo pyysi.
"Onks se niin vaikea ymmärtää? Mä elän nykyhetkessä, sä voisit painua Ranskaan spagettia syömään ja patonkia tunkemaan kurkustas alas" Laila ärähti.
"Söisin mielelläni patonkia sinun kanssasi. Ja spagettia, kuten kaunotar ja kulkurikin" Kalervo sanoi.
"Mun tapoihini, toisin kun ilmeisesti sun, ei kuulu katsella lastenelokuvia" Laila huudahti.
"Se oli vain sanonta. Luulin että pidät siitä. Mutta jos rakastat Tenhoa, sano se" Kalervo vaati.
"Mun ei tarvitse todistella sulle yhtikäs mitään" Laila töksäytti.
"Se olisi kyllä mielekästä. Päätöksesi jälkeen lähtisin tietenkin saman tien Ranskaan" Kalervo hymyili.
"Jos sä haluat välttämättä kuulla, niin kyllä, mä rakastan Tenhoa! Rakastan h*mmeti enemmän kuin mitään muuta! Ootko nyt tyytyväinen?!" Laila huudahti.
"Siinä tapauksessa sanon Au Revoir" Kalervo sanoi, ja suuteli Lailaa kädelle. Sitten hän katosi rappuun kävelykeppiään sormella heilutellen ja vihellellen.

Seuraavana aamuna Elisa söi riisimuroja Erkin kanssa, kun ovikello soi. Elisa meni avaamaan, ja oven takana seisoi jälleen Kalervo.
"Elisa" Kalervo sanoi ja halasi Elisaa.
"Moi isä. Miten sujuu?" Elisa kysyi.
"Ihan hyvin. Olen lähdössä takaisin Ranskaan ihan kohta"
"Miks ihmeessä? Vastahan me tutustuttiin" Elisa pettyi.
"Minulla on elämä Ranskassa,tyttö-kulta. Mutta kustannan lentosi milloin tahansa tahdot tulla käymään"
"Jos mä tulisin kesällä?" Elisa ehdotti.
"Loistava ehdotus" Kalervo sanoi ja halasi vielä Elisaa ennenkuin poistui Hattarakadulta.
"Isäs sitten lähti" Erkki totesi.
"Niin" Elisa nyökkäsi.
"No nyt alkaa tuttavapiiri hupenemaan. Serenakin lähti eilen Tampereelle" Erkki sanoi.
"No sehän on ihan hyvä. Sehän vaan juonitteli Penan ja Olivian pään menoks" Elisa sanoi ja istui takaisin pöytään.
"Niin. Serena oli aika varma itsestään. Tälläsistä tilanteista just näkee, että aina ei voi saada kaikkee mitä haluu"

Olivia siivoili ja järjesteli Afroditessa edellisen illan jälkiä ennenkuin paikka voitaisiin avata. Samalla hän hyräili kappaleta "Sata salamaa iskee tulta". Kun siivous oli vielä valmis, oli vielä parikymmentä minuuttia avaamiseen. Olivia ajatteli mennä vilkaisemaan saluunan yläkertaa, johon oli tarkoitus järjestää majoitustiloja. Hän lähti kiipeämään portaita ylöspäin, ja tuli käytävälle joissa oli ovia moniin huoneisiin, jotka olivat ennen olleet toimistoja. Olivia avasi yhden huoneen oven, ja meni sisään. Hän kauhistui näkemäänsä. Huoneessa oli vain suuri liukuhihna, joka vei silppuriin joka olisi varmasti silponut helposti ihmisenkin.
"Pitää pyytää Penaa hoitamaan tää pois..." Olivia sanoi ja huomasi silppurin takana avonaisia puulaatikoita. Huoneessa oli hieman aavemaista, joten Olivia kiiruhti ovelle. Hän kuitenkin törmäsi ovella Samiin.
"Mitä sä täällä teet?" Olivia kysyi.
"Entäs sä? Mä olen ollut tässä huoneessa piilossa jo jonkin aikaa. Asunut täällä"
"Sun asumiset loppuu valitettavasti nyt" Olivia sanoi topakasti ja tuuppasi Samia kylkeen.
"Silppuria ei oikeen voi siirtää" Sami töksäytti.
"Sä voisit nyt oikeasti häipyä!" Olivia huudahti. Sami otti yhdestä puulaatikosta jotain, ja työnsi sen Olivian kasvoille. Olivialta meni taju, ja Sami iski hänet lattiaan laittaen naiselle käsiraudat.
"Sä oot mun odottama koehenkilö..." Sami sanoi hiljaa ja vilkaisi silppuriin.

May ja Tom kävelivät yhtä matkaa kouluun.
"May. Sori kun mä olen epäillyt sua. Mä mietin koko yön, ja tajusin että mä rakastan sua ja oli väärin epäillä sua petturiksi"
May nyökkäsi, mutta hänen omatuntonsa kolkutti tytön sisällä.
"Mennäänkö tänään leffaan tai jotain? Sovinnon kunniaks?" Tom ehdotti.
"Ei" May sanoi hetken oltuaan hiljaa.
"Sanoiks sä ei?" Tom kysyi hämmentyneenä.
"Ehkä me voidaan mennä. Jos mä ehdin" May sanoi. Hän oli hetken miettinyt, kertoaka totuus Tomille muttei ollut uskaltanut. Tom hymyili ja suuteli Mayta hellästi suulle.
"Älä!" May parkaisi. "En mä ansaitse sua!"
"Miten niin?" Joonas kysyi hämmentyneenä.
"Mä olen ollut...mä olen pettänyt sua" May sanoi hiljaa.
"Mitä?!" Tom huudahti.
"Mä pussasin Joonatasta" May kuiskasi kyyneleitä poskellaan.
"Se h*lvetin sika... Ja sä vielä kehtasit väittää että mulla ei oo mitään syytä epäillä sua!" Tom huusi raivoissaan.
"Mä pussasin sitä vaan poskelle" May rauhotteli.
Tom katsoi Mayta inhoten.

Serena istuskeli hotellihuoneen sängyllä, ja Niilo leikki lattialla. Serenalla oli kädessään pistooli, jota ei oltu ladattu.
"Millon me mennään kotiin, mami?" Niilo kysyi.
"Ihan pian. Ensin mun täytyy antaa sille Olivia-haukalle kunnon opetus tällä ei-ladatulla pistoolilla. Se saa säikähtää ihan kunnolla"
"Autatko kokoamaan palikkatolnin?" Niilo pyysi.
"Ihan kohta. Mä käyn vaan vessassa" Serena sanoi ja meni huoneen vessaan. Niilo alkoi uteliaana kaivella äitinsä laukkua, ja löysi pistoolin panoksia. Serenan ei ollut tarkoitus ladata pistoolia, panokset olivat mukana vain jos niitä tarvittaisiin. Niilo luuli, että Serena tahtoo ladatun aseen, joten hän latasi sen. Tämän Niilo oli oppinut lukuisista televisiosarjoista, joita oli katsonut. Sitten Niilo laittoi aseen takaisin sängylle, ja meni leikkimään palikoilla. Kun Serena tuli vessasta, istahti hän Niilon vierelle leikkimään palikoilla.

Simo meni hissiin, ja July tuli samalla kyydillä.
"Moi Simo. Miten sä nykyään voit?" July kysyi.
"Ihan hyvin. Mä oon vaan äidistä yhä huolissani"
"Voi sua. Asutko sä nyt siinä alakerran yksiössä?"
"Joo. Mä majotan faijan ja sisaret sillon tällön."
"Teillä on vaikea elämäntilanne. Mä oon onnellinen, ettei mulla ole mitään tollaista"
"No kyllä tää meidänkin tilanne varmaan rauhottuu. Asioilla on tapana järjestyy"
"Sulla on ihanan positiivinen asenne" July sanoi. Hissi laskeutui, ja July oli jo menossa kun Simo tarttui häntä kädestä.
"Mulla on vielä asiaa. Kiitos kun pelastit mut" Simo sanoi.
"Miltä?" July ihmetteli.
"Multa itseltäni. Jos mä oisin jatkanu pyromaanina, ois mun tulevaisuus ollu hajalla"
"Mä tein sen, mitä kuka tahansa ois tehny" July sanoi.
"Kukaan muu tuskin olis ees puuttunut koko asiaan" Simo sanoi. July hymyili, ja halasi Simoa.
"Ole hyvä" hän kuiskasi.
Simo suuteli Julya, ja nainen suuteli takaisin.

Laila istui Tenhon sairaalavuoteen vierellä, ja taputti miehensä poskea.
"Kyllä sä selviät. Sä olet vahvin ja upein mies jonka mä olen ikinä tavannut. Mä olen onnen-nainen,mutta en ole osannut arvostaa sitä. Sä ansaitsit paremman, mutta mä olen valmis jatkamaan meidän suhdetta jos säkin" Laila puheli, vaikka tiesi ettei Tenho voinut mitenkään kuulla.
"Vaikka meidän tiet erkanisi, ei rakkaus kuole ikinä. Sä olet aina mun sydämmessä" Laila sanoi ja purskahti sitten rajuun itkuun.
"Sä et voi kuolla, sä et voi kuolla, sä et voi kuolla!" Laila huusi ja nousi ylös.
"Mä tapan itseni jos sä kuolet!" Laila kirkaisi. Sekään ei tietenkään auttanut mitään. Sen sijaan sairaalakoneet alkoivat piipittää entistä kovempaan tahtiin. Hoitaja tuli juuri sopivasti sisään, ja juoksi kauhistuneena Tenhon luo. Sisään tuli toinenkin tohtori, joka meni auttamaan hoitajaa.
"Sydän pysähtyi!" päätohtori huusi.
"Sähköhoitoa!" huudahti hoitaja.
"Irti! Irti! Irti!" alkoivat hoitajat antamaan sähköhoitoa.
Laila piti kättä suullaan.

Olivia heräili umpeen naulatatussa laatikossa, ja alkoi huutamaan apua. Sami oli jo lähtenyt, mutta hän aikoi palata myöhemmin.
"Kuuleeks joku!" Olivia kirkui. Hän ei saanut kunnolla henkeä. Silloin ovi narahti, ja joku astui sisään. Se joku avasi laatikon. Se joku oli Sami.
"Vihdoinkin! Mä soitan poliisille!" Olivia huusi.
"Sä pysyt hiljaa" Sami varoitti. "Mä luulin että sä oisit jo kuollut, mut sä sait yllättävän hyvin henkeä"
"Sä olet aivan hul-" Olivia aloitti mutta hänen lauseensa keskeytyi kun pistoolia pitelevä Serena astui sisään.
"Täällähän sä narttu piileskelet" Serena sanoi. Hän heitti aseen ilmaan ja otti sen kiinni. Serena oli ajatellut hieman pelotella, muttei voinut aavistaa että ase oli ladattu.
"Rauhottukaa nyt molemmat" Olivia sanoi kalpeana, mutta Serena painoi jo liipaisinta. Hän kauhistui kun ase laukesi, ja osui Samiin koska Olivia oli heittäytynyt maahan. Vatsaansa osuman saanut Sami kaatui heti maahan. Serena pudotti aseen maahan, josta Olivia nappasi sen ja päätti tehdä Serenan vaarattomaksi ampumalla tätä jalkaan. Kun hän ampui, Serena väisti kauhistuneena ja panos osuikin juuri sisään tulleen Penan jalkaan. Pena karjaisi ja kaatui maahan kykenemättä enää puhumaan.
"Kato nyt mitä sä teit!" Serena kirkaisi. Kauhistuneena Olivia tiputti aseen, jonka Serena nappasi ja ampui Samia katsomaan kääntynyttä Oliviaa selkään. Olivia kaatui maahan. Serena kauhistui: Hänen oli ollut tarkoitus osua ainoastaan jalkaan. Serena tiputti pistoolin, jolloin Pena otti sen heikkona ja ampui viimeisillä voimillaan Serenaa jalkaan! Kaikki jäivät makaamaan maahan omaan vereensä. Kukaan ei voinut auttaa, koska kukaan ei tiennyt heidän olevan siellä...

Gallup:
Mitä mieltä olet osan päätöksestä? Olisiko ennen taukoa esitettävä jakso olla lopultaan jännitävämpi, vai oliko tämä hyvä?
JATKUU TAUON JÄLKEEN!