OSA 16. BIRGITTA LIN SAAPUU KAUPUNKIIN

Elisa ja Simo kävelivät Piparminttutien ohi Hattarakatua kohti, kun he näkivät ambulanssimiehien kantavan ruumissäkkiä.
"Mitä on tapahtunut?" Elisa kysyi yhdeltä miehistä.
"Me ei valitettavasti voida kertoa" yksi miehistä sanoi. Elisa katsoi järkyttyneenä, kun Jack tuli ulos talosta.
"Mitä täällä on tapahtunu?" hän kysyi Jackilta.
"Mä löysin yhen vanhuksen kuolleenna" selitti Jack.
"Siis tuolta rapusta?"
"Joo, sieltä" Jack nyökkäsi. Sitten hän lähti poliisin mukaan.

"Toista vielä" Tenho sanoi.
"Mä lavastan Mayn syylliseksi. Mä saan asiat näyttämään siltä että se on huitaissut mua veitsellä, vaikka mä itse olen tehnyt kaiken" Laila hymyili.
"Onkohan toi nyt niin järkevää?" Tenho kysyi.
"Sähän olet samaa mieltä mun kanssa, vai mitä?"
"Kyllä, rakkaani"
"Siis siinä että hankkiudutaan Maysta eroon" Laila sanoi.
"En, rakkaani" Tenho yritti päättäväisenä.
"Vastustatko sä mua?" Laila kysyi kiukkuisena.
"Ehkä, rakkaani"
Laila käveli makuuhuoneen ovelle kiukkuisena.
"Laila!" Tenho huusi ja meni Lailan perässä.
"Mun on pakko siivota se lepakko lopullisesti! Meidän pitää pysäyttää May!" Laila huusi.
"Ajattele jos sä jäät kiinni ja joudut itse vankilaan!" Tenho pyysi.
"Mä olen ajattelut kaiken jo valmiiksi. Mä olen kyllä sen verran nokkela, ettei mua mitkään sinivuokot saa kiinni"
"Kerroinko mä jo, että mun yhden poliisiystävän sukunimi on Sinivuokko" Tenho yritti saada Lailan ajatukset muualle.
"Nyt ei kiinnosta mitkään sinivuokot eikä päivänkakkarat" Laila ärähti ja avasi makkarin oven.
"Mä en voi estää sua. Mä voin vain pyytää sua ajattelemaan" Tenho sanoi ja kiskaisi Lailan lähemmäs itseään. Laila läpsäytti Tenhoa poskelle.
"Hyvä että sä itse ymmärsit sen. Mä menen nyt" Laila sanoi ja meni makkariin.

Seuraavana aamuna Olivia, Aada ja Elisa söivät munakasta väsyneinä.
"Menisitkö sä avaamaan valintatuvan?" Elisa kysyi. Aada naurahti, sillä Elisa oli hieman krapulassa eikä näin ollen voinut avata kauppaa.
"No voin" Aada hymyili. "Mä meen yheksältä"
Elisa nyökkäsi kiitollisena ja nousi sitten ylös ja meni hakemaan lisää munakasta paistinpannulta.
"Mitäs sä muuten ajattelit tehdä tänään?" Elisa kysyi Olivialta.
"Töitä. Mulla on Limessä ensimmäinen varsinainen työvuoro" hymyili Olivia.
"Onnee" Aada sanoi.
"Kiitos. Sitä tarvitaan" Olivia hymyili. Ovikello soi, ja Elisa meni avaamaan. Oven takana oli Pena.
"Moi. Onks teillä sokeria?"
"Kyllä varmaan löytyy. Mitäs ajattelit leipoa?" Elisa kysyi samalla kun huikkasi Aadan hakemaan sokeria.
"Meiltä on loppu, eikä Erkki pärjää ilman puuroa ja sokeria" naurahti Pena.
"Voi parkaa" Elisa sanoi ja ojensi Penalle sokerikupin, jonka oli saanut Aadalta.

Erkki istui ruokapöydän ääressä, kun ovikello soi. Erkki meni avaamaan, ja huomasi Jackin seisovan ovella.
"Mä olen Jack Toronte"
"Erkki Lin"
"Anteeksi kun mä häiritsen, mutta yks vanha nainen joka ilmeisesti tuntee sut kuoli eilen" Jack sanoi.
"Tiedätkö sä nimeä tai ulkonäköä?" Erkki kysyi epävarmana.
"En mä nimeä tiedä, mut tällä naisella oli kirkkaanpunainen tukka ja isot pullopohja silmälasit. Ja aika vahvasti meikattu myös" Jack sanoi. Erkki tajusi heti, ketä Jack tarkoitti.
"Natalie?! Miten se kuoli?"
"Mä löysin hänet kuolleena rapusta. Ja ilmesesti sillä oli sulle jotain" Jack kertoi.
"Sanoko se niin?" Erkki hätäili.
"Sen viimeset sanat oli että sun pitää avata sen kassakaappi. Mutta avaimen olinpaikkaa se ei ehtinyt kertoa"
Sitten Jack oli jo lähdössä, mutta Erkki pysäytti hänet.
"Hetki vielä. Jos sä löysit Natalien kuolleena, miten se muka pysty kertoo ton sulle?"
"Mä tarkotin että löysin sen henkihieverissä" Jack korjasi virheensä, ja lähti sitten vikkelästi. Erkki jäi miettimään, mitä Natalie oli halunnut antaa hänelle. Hänen oli löydettävä avain.

May nukkui vielä, vaikka kouluun olisi pitänyt ollut lähtenyt jo ajat sitten. Tom oli pitänyt nukkuvaa Mayta suloisena näkynä, ja lähtenyt kouluun herättämättä tyttöystäväänsä.
"Ylös!"
May hätkähti hereille ja nousi äkkiä sängystä. Hän katsoi kelloon ja hätkähti toisen kerran.
"Oho, jopas aika kului" May naurahti kevyesti mutta oli oikeasti hermostunut.
"Kouluun!" Johny sanoi vaarallisen hiljaisella äänellä.
"Saadaankin olla siellä yhdessä Tomin kanssa" May ärsytti Johnya tahallaan.
"Kuules likka, mä pidän susta kuin omasta lapsestani. Mutta sä et saa vietellä mun poikaani mun kodissani!"
"Sun poikas on melkein täysikänen ja osaa päättää asiansa ilman isukin apua" May tuhahti ja veti teepaidan päälleen.
"Mä en pidä siitä että te..."
"Seurustellaan, joo joo. Tiedetään. Kohta sä perustat meidän vastaisen kampanjan" May sanoi ja veti farkut jalkaansa.
"Ei olisi kuule yhtään huono idea" Johny murahti. May kampasi tukkaansa eikä kuunnelut mitä Johny sanoi. Sitten hän käveli loukkaantuneena ulos huoneesta.

Jennifer käveli kadulla Valintatupaa kohti, hänellä oli hyppytunti. Hän meni sisään kauppaan, ja näki Aadan istuskelevan tiskin takana iso irtokarkkipussi kädessään. Huomatessaan Jenniferin Aada työnsi nopeasti pussin piiloon.
"Moi" hän sanoi.
"Voit jatkaa ihan vapaasti niitten karkkien syömistä" Jennifer sanoi ja meni karkkihyllyn luo. Hän alkoi valita pussia, kun Aada meni takahuoneeseen. Jennifer meni sitten lehtihyllylle, ja näki yhden lehden kannessa kiinnostavan jutun lempinäyttelijästään. Siihen Jenniferillä ei ollut varaa, koska lompakko oli kotona. Eikä hän viitsinyt lähteä hakemaan, koska lehtiä oli enää yksi jäljellä. Hän ei viitsisi myöskään alkamaan selaamaan lehteä, koska Aada tulisi varmasti pian takahuoneesta. Jennifer katsoi nopeasti ympärilleen. Ei ketään. Hän otti lehden ja työnsi sen laukkuunsa. Kun Aada tuli takahuoneesta, lähti Jennifer kävelemään ulko-ovea kohti.
"Etkö sä ota mitään?" Aada kysyi.
"En. Lompakko jäi kotiin" Jennifer sanoi ja meni nopeasti ulos.

Laila makasi sängyllään, ja Tenho koputti oveen.
"Ei saa tulla sisään. Kiukuttelen" Laila töksäytti.
"Mä haluaisin puhua sun kanssasi rakas"
"Mulla ei ole mitään puhuttavaa" Laila sanoi mutta Tenho avasi oven silti ja tuli sisään.
"Mä rakastan sua Laila, mutten aina ymmärä" Tenho sanoi.
"Miten et voi ymmärtää? Mä olen käsittääkseni antanut itsestäni mahdollisiman selvän kuvan"
"Olet antanut juu" Tenho mutisi.
"Mä olen hyvä ihminen. Toisin kuin lepakot,homppelit ja pummit. Ne pilaa tän maan ihan kokonaan. Vaikka ei tää muutenkaan niin hyvä oo" Laila tiuskaisi.
"Mä tiedän että sä haluaisit asua etelässä" Tenho huokaisi.
"Sen lisäksi mä haluaisin asua isossa kartanossa, enkä pienessä kerrostaloasunnossa!" Laila huusi. Samuel oli tullut kipeäksi, joten hän tuli juuri kotiin.
"Mä menen nyt töihin" Tenho sanoi, otti salkkunsa ja lähti. Laila jäi katselemaan miehensä perään kädet puuskassa.
"Äiti, arvaa mitä..." Samuel yritti mutta Laila huiskautti kättään.
"Sepäs hienoa. Jatka samaan malliin"

Erkki käveli Piparminttutien rapussa tiirikka kädessään. Hän tuli Natalien asunnon luo, katsahti nopeasti ympärilleen ja alkoi tiirikoida lukkoa.
"Päevöö"
Erkki hätkähti ja kääntyi. Hän näki Irmelin pyörätuolissa, ja Linda Maikkilan.
"Niin, päivää. Outo harrastus sulla"
"Eikun..." Erkki yritti mutta Irmeli ehti ensin.
"Kylhä mä nään, et sää puuhaailet jottai outoo"
Erkki veti tiirikan pois lukosta, ja yritti lähteä paikalta.
"Mikä syy sulla on tunkeutua kuolleen naisen asuntoon?"
"Natalie jätti mulle jotain sinne..."
"Poliisi ratkaisee sen asian. Sulla ei ole syitä tunkeutua sinne" Linda suutahti.
"Mää se oon samaa mieltä äitimuorin kaa" Irmeli totesi.
"Aivan niin" Linda nyökkäsi.
Erkki livahti heidän ohitseen.
"Oo tyytyväinen ettei me soitettu poliisia!" Linda huusi Erkin perään.

Lentokone liisi ilmassa kohti Helsingin lentokenttää. Matkaa oli enää puolisen tuntia jäljellä. Birgitta Lin katseli rauhallisena maisemia. Hän oli tulossa tapaamaan poikaansa, koska oli juuri päässyt sairaalasta ja kuullut hyvän ystävänsä Natalien kuolleen. Puolentunnin kulttua lentokone laskeutui, ja matkustajat pääsivät lähtemään. Birgitta käveli ulos lentokoneesta hienostuneena, ja vähän myöhemmin hän astui jo ulos lentoaseman ulko-ovista.
Birgitan harmaa tukka oli tiukalla nutturalla ja hänen kyntensä pitkät. Birgitalla oli pieni käsilaukku ja yksi paljon isompi laukku. Hän katsoi ensimmäistä kertaa Helsingille tyypillistä maisemaa. Eihän se hänen kotimaansa maisemia voittanut, mutta oli sentään jotakin.
JATKUU ENSI OSASSA

OSA 17.KUMMITTELUA?


Jennifer hipsi kadulla hiljaa, ja katseli ympärilleen varautuneena. Hän oli juuri varastanut lempilehtensä kaupasta. Se oli tuntunut jotenkin...jännältä. Kiinni jäämisen pelko ja onnistumisen tunne olivat tuntuneet hyvältä. May tuli Jenniferiä vastaan.
"Moi" May hymyili.
"No moi May" Jennifer sanoi ja yritti lähteä tytön ohi.
"Hei, lähe mun kaa käymään levykaupassa" May pyysi.
"En mä nyt ehi, sori vaan" Jennifer töksäytti.
"Anteeks kun kysyin" May sanoi hämillään ja käveli Jenniferin ohi. Jennifer katsahti Mayn perään, ja huokaisi helpotuksesta kun tyttö ei ollut jäänyt suostuttelemaan häntä mukaan levykauppaan.

Illalla Goottiset istuivat ruokapöytänsä äärellä ja söivät hienostuneena. Kellään ei ollut kyynärpäitä pöydällä, eikä kukaan ahminut.
"Hae maito,Tenhoseni" Laila sanoi ja pyyhki huuliaan paperiin.
"Kyllä,rakkaani" Tenho sanoi ja meni hakemaan maidon. Kun hän oli tulossa takaisin, ovikello soi. Samuel nousi pöydästä, ja riensi niin nopeasti avaamaan että kaatoi vahingossa maidot Tenhon hienolle uudelle paidalle.
"Pirhanan pirhana, voi tätä helskutin helskutin pirun maitopurkkia!" Tenho kiroili kovaan ääneen.
"Tenhoseni! Et voi kiroilla noin kovaan ääneen" Laila sanoi ja heristi sormeaan. Samuel meni keittiön ohi Milla Kortesluoman kanssa. Laila huomasi Millan, ja meni tämän luo.
"Tyttö! Minun poikaani ei vietellä ennenkuin on vastannut pariin peruskysymykseen"
"Oikeastaan en viet-" Milla yritti.
"Suu poikki! Noniin. Vanhempien työt,Rahatilanne ja vaatteiden lukumäärä?"
Milla meni aivan hämilleen. Laila heristi puukauhaa.
"Vastaa!"
"No äiti on äitiyslomalla ja isä toimistotöissä"
"Vai että isäsi on toimistotöissä? Minun Tenhoni onkin paljon paremassa ammatissa" ylpeili Laila. Samuel veti Millan huoneeseensa, ja Laila meni kurkkimaan ikkunasta.
"Näkyyks jotain kiinnostavaa?" Jennifer kysyi samalla kuin Tenho nousi lattialta.
"Näkyy,kyllä vain! Yksi lepakko, ja yksi homon näköinen poika" Laila ilmoitti tomerasti.
"Homppeli vai? Missä,missä?" Tenho kysyi ja riensi ikkunan luo.
"Tuo tuolla" Laila sanoi ja osoitti poikaa joka katseli Goottiloiden ikkunaan.

Birgitta Lin astui ulos taksista isojen matkalaukkujen kanssa, ja katseli suurta kaunista kerrostaloa. Seinässä oli kyltti, jossa luki "Hattarakatu". Birgitta astui sisään ovesta, ja katseli ensimmäisessä kerroksessa ympärilleen. Kerroksessa oli vain yksi asunto, joka oli kuolleen herra Uunosen asunto. Birgitta lähti kävelemään portaita ylöspäin, ja kohtasi rapussa Olivian joka oli menossa lenkille.
"Moi" Olivia tervehti.
"Päivää neiti" Birgitta tervehti kohteliaasti ja lähti ylöspäin. Pian hän oli Masuloiden ovella, ja soitti ovikelloa. Erkki tuli avaamaan oven.
"Äiti! Moi" Erkki sanoi ja halasi Birgittaa.
"Tulin heti kun kuulin, että Natalie on lähtenyt eteenpäin" Birgitta sanoi.
"Sen viimeset sanat oli että sen kassakaapissa on mulle jotain, mut se ei ehtinyt kertoa missä avain on" Erkki huokaisi.
"On helppoa selvittää se" Birgitta hymyili. Hän näytti hieman mielipuolelta.
"No mikä?" Erkki kysyi ja ohjasi Birgitan olohuoneen puolelle.
"Kysymme itse Natalielta" Birgitta sanoi.
"Äiti,kuolleelta ei voi kysyä" Erkki sanoi.
"Erkki-rakas, minulla on vahva tunne että voimme vielä saada yhteyden Nataliehen. Hänen omassa asunnossaan. Oletko käynyt siellä?"
"En mä vielä oo" Erkki sanoi.
"Siispä menemme sinne. Natalie on melko varmasti vielä siellä"
Erkki katsoi äitiään järkyttyneenä.

Linda luki sanomalehteä hiljaisena, ja käänteli sivuja. Silloin joku koputti seinään. Seinän takana oli Natalien asunto. Linda nousi ylös, ja meni koputtamaan itsekkin seinään. Joku koputti seinään vaativammin.
"Onks siellä joku?" Linda kysyi.
Silloin joku rymisytti seinää entistä kovemmin. Aivan kuin seinään olisi heitetty puutuoli. Linda meni rappuun, ja soitti Natalien ovikelloa. Hän kuuli askelia, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Linda kurkisti postiluukusta, mutta näki vain tyhjillään olevan asunnon, ja kauhukseen seinän vieressä olevan hajonneen jakkaran.
"Avatkaa joku!" Linda pyysi vaativammin, mutta kukaan ei vastannut. Silloin Linda huomasi poliisin seisovan takanaan.
"Voitko sä väistää? Mä olen menossa tutkimaan asuntoa"
Linda väistyi nopeasti tieltä, kun poliisi avasi avaimilla asunnon oven, ja meni sisään. Linda taas meni omaan asuntoonsa.

Birgitta ja Erkki ajoivat Erkin autolla Piparminttutien parkkipaikalle. He nousivat auton kyydistä, ja lähtivät kerrostalon ovia kohti.
"Äiti, onks tää nyt niin järkevää" Erkki vastusteli.
"Me saamme yhteyden Nataliehen, luota nyt äitiisi" Birgitta vannoi.
Erkki päätti olla vain hiljaa, ja avasi oven äidilleen. Birgitta meni sisään Erkki perässään.
"Natalie asuu kolmanessa kerroksessa. Mennään hissillä" Birgitta sanoi ja astui hissiin Erkin kanssa. Erkki meni äitinsä perässä, ja hissi nosui kolmanteen kerrokseen. Sitten he menivät Natalien asunnon ovelle. Ovi oli raollaan, ja röyhkeästi Birgitta veti sen kunnolla auki ja asteli sisään. Erkki jäi rappuun. Onneksi, sillä poliisit tulivat heti Birgitan luo.
"Ulos. Täällöä ei oo mitään nähtävää" yksi poliiseista väitti.
"Minä tulin puhumaan parhaalle ystävälleni" Birgitta ilmoitti. Sitten hän sulki silmänsä, ja alkoi hiljaa toistamaan Natalien nimeä.
"Nainen on seinähullu" sanoi toinen poliisi toiselle.
Silloin makuuhuoneesta kuului äänekästä kolinaa.
Poliisit hipsivät makuuhuoneen ovelle, ja paukauttivat sen auki. Lattialla oli ainoastaan hajonnut kuva Nataliesta.
"Eivät kuvat itsekseen liiku" Birgitta sanoi.

"Niko,voisitkö sä viedä mut tietsikan ääreen?" Mikko huikkasi pyörätuolista. Kiltisi Niko vei veljensä tietokoneelle. Eipä kauaa, kun Mikko oli jo tarkistanut sähköpostinsa.
"Heii... En jaksa enää olla tässä. Vie mut keittiöön"
Niko totteli taas ja vei veljensä keittiöön.
"Nyt sit ootkin siel vähän aikaa. Mä lähen kauppaan" Niko sanoi ja käveli ulos talosta. Mikko oli jonkin aikaa keittiössä, mutta tajusi silloin lempiohjelmansa alkavan. Eikä hän tietenkään omin avuin päässyt olkkariin. Mikko huokaisi. Elämä oli nykyään hankalaa. Paljon helpompaa olisi, jos hänellä olisi itsestään liikkuva pyörätuoli. Pian Emmi kuitenkin tuli kotiin.
"Hei, mun lempiohjelma on jo keskivaiheilla. Viittisitkö sä viedä mut olkkariin?"
Emmi totteli kiltisti, ja vei Mikon olkkariin. Oikeasti häntä hieman ärsytti viedä veljeään milloin mihinkin, mutta ennen testien tuloa ei voinut muutakaan.
Niko alkoi Emmin kanssa katsella televisiota.
"Millon ne testitulokset muuten tulee?"
"Viikon sisällä" Mikko vastasi.
"Sitten saadaan tietää sun kohtalos" Emmi sanoi. Mikko nyökkäsi masentuneena, mutta Emmi taputti häntä selkään.
"Ihan varmasti kaikki kääntyy hyväksi"
Mikko koitti esittää hymyilevää.

Tenho käveli rapussa kohti talon yhteisiä tiloja, sillä hän halusi käydä kylpylässä. Rapussa häntä vastaan tuli Jyrki Kortesluoma.
"Hei Jyrki" Tenho tervehti.
"Päivää Tenho" Jyrki sanoi kohteliaasti. "Miten sä voit?"
"Paremmin kuin hyvin, kiitos kysymästä. Tulisitko sä mun kanssani kylpylään?"
"En mä tiedä ehdinkö mä. Ruoka on kohta, ja Mari ei halua että mä myöhästyn" Jyrki vältteli.
"Hyppäätkö kaivoon jos Mari tekee niin? Valitsetko sä edes vaattesi itse?" Tenho tiedusteli.
"Mä nyt vaan haluan säilyttää perherauhan" Jyrki sanoi kiusaantuneena Tenhon kommenteista.
"Ymmärän. Tuu vaan jos muutat mieles"
Sitten Tenho lähti, ja Jyrki jäi katselemaan miehen perään.
"Tenho, mä tulen sittenkin!"
"No hyvä. Voidaan vaihtaa kuulumiset" Tenho sanoi. Yhdessä miehet menivät kylpylään ja hetken kulttua jo porealtaaseen.
"On kyllä hyvä että on kylpylä talon yhteisissä tiloissa" Tenho sanoi.
"Niinpä. Vaikka aika paljonhan tää maksaa"
"Eikö teillä sitten oo tähän varaa. Meille se on pikkusumma" Tenho sanoi.
"Te oottekin varakkaita" Jyrki naurahti.
"Etkö sä sitten ole?"
"Mun vaimo pelasi ison osan meidän rahoista. Ei meitä mikään konkurssi uhkaa, mutta ei kaikkeen ole varaa"
"Ymmärän. Aika outo tämä sinun vaimosi"
"Mari on kuule ihan täysin täysjärkinen" Jyrki sanoi.
"Ei aivan siltä kuullosta" Tenho sanoi rauhallisesti. Silloin Jyrki läimäytti kipeästi Tenhoa.
"Siitäs sait, shemeikanretale" Jyrki sanoi. "Tai siis sori Tenho. Mä en voinut vastustaa kiusasta"

Elisa ja Aada katsoivat televisiota.
"Aada... Meidän pitäs puhua"
"Mistä? Kuulostaa vakavalta" Aada naurahti.
"Ei tää oo vakavaa. Mut mä sain pankista lainan"
"Mihin sä lainaa tarviit?" Aada ihmetteli.
"Omaa asuntoa varten" Elisa sanoi.
"Ai nyt jo? Mistä sä aattelit ostaa sen?"
"Uunosen asunto kiinnostaa mua" Elisa hymyili.
"Jack aikoo kuullema myös ostaa sen"
"Ai... No, kilpaostajat vaan virkistää" Elisa hymyili.
"Mä ainakin kannustan sua saamaan sen asunnon" Aada hymyili.
"Mä aionkin saada sen. Se on just sopivan kokonen! Yks makuuhuone,vessa ja olohuone-keittiö yhdistelmä."
"Eiks sua ollenkaan häiritse että siellä on tapahtunu murha?" ihmetteli Aada. Olivia tuli sisään.
"Missä?" hän kysyi ja laittoi takkinsa naulaan.
"Uunosen asunnossa, jonka mä aion ostaa" Elisa sanoi.
"Nyt jo? Sähän oot ollu täällä vasta vähän yli kuukauden"
"Joo, mut on se kuitenkin kivempaa olla omassa kämpässä" Elisa hymyili.
"Tosta vois melkein loukkaantuu" Aada naurahti vitsillä.
"Onnee sulle" Olivia hymyili.

Birgitta oli keplotellut itsensä taas yksin Natalien asuntoon sen jälkeen kun poliisit olivat lähteneet. Hän meni Natalien kuvan luo.
"Natalie... Missä se avain on?" Birgitta kuiskasi. Hän toisti kysymykseen useampaan kertaan kunnes seitsemäntenä kertana (onnennumero!) kuului kolahdus olohuoneesta. Birgitta meni sinne, ja näki lattialla hajoneen patsaan joka oli pudonnut ison lukitun kaapin päältä.
Patsaan sisällä oli ollut jokin avain. Birgitta kokeili sitä kaappiin, sillä avaimeen oli kiinnitetty lappu jossa luki "Kaappin avain". Birgitta avasi kaapin, ja alkoi penkoa tavaroita. Hän alkoi taidokkaasti sotkea tavaroita, ja sai lopulta raskaan laatikon alta esiin pienen avaimen.
"Yleensä kassakaapit avataan koodeilla" Birgitta sanoi. Hän kääntyi katsomaan, ja näki että Natalien "kassakaappi" olikin lukittu vanha laatikko. Birgitta oli jo avaamassa laatikkoa, kun tajusi että Erkin oli tehtävä se. Ja mieluiten Natalien asunnossa, että Natalie huomaisi sen. Birgitta piilotti avaimen raskaan laatikon alle, ja soitti Erkille.
"Äiti tässä. Mä olen löytänyt avaimen Natalien kaappiin. Natalien avulla"
Erkki lähti heti, vaikka hänestä tuntuikin että hänen äitinsä oli selvästi sekaisin päästään. Erkki oli varma, että kaikki kummittelut olivat vain kuvitelmaa.
JATKUU ENSI OSASSA

18.KILPAOSTAJAT

Erkki saapui Natalien asunnolle, ja Birgitta avasi hänelle oven.
"Tässä avain" Birgitta sanoi ja ojensi sen Erkille. Erkki avasi vanhan ja pienen lipaston, jonka maali oli jo erittäin halkeileva. Lipaston sisällä oli ikivanha videokasetti, jonka kannessa luki Erkin ja Birgitan nimet.
"Laita se pyörimään" Birgitta kehotti. Erkki nyökkäsi vaikka koko juttu epäilyttikin häntä ja laittoi videokasetin televisioon.
Kuvassa näkyi Natalie, arviolta pari vuotta nuorempana kuin kuolinhetkenään.
"Birgitta ja Erkki" Natalie aloitti. "Teidän on aika kuulla, mitä peritte"

Olivia oli kutsunut Penan kylään, ja he joivat viinilasillisia ja keskustelivat Olivian työvuoroista.
"Mä harrastan ainoastaan tanssia, ja siitä mä en luovu" Olivia kertoi.
"Millon sulla on tanssia?" Pena kysyi.
"Torstaina kuudelta" Olivia vastasi ja joi kulauksen viinipullosta.
"No eiköhän me saada järjestettyä asiat niin että sä voit yhä harrastaa tanssia" Pena hymyili.
"Kiitos Pena" Olivia sanoi ja laittoi viinilasin pöydälle.
"Ja täytyyhän noin kauniin neidin saada vapaa-ajasta nauttia" Pena imarteli. Hän oli vain kohtelias, eikä tarkoittanu sanojaan mitenkään kutsuna Olivialle mutta niin Olivia ne otti. Hän painoi suudelman Penan suulle. Suudelma olisi varmaan jatkunut vaikka kuinka kauaa, mutta Pena työnsi Olivian kauemmas.
"Sori, mut se ei ollut mikään kutsu" Pena sanoi pahoitellen.
"Ai...Anteeks" Olivia sanoi pettyneenä.
"Älä nyt näytä tollaselta" Pena sanoi ja pukkasi Oliviaa kylkeen.


Aada seisoskeli Valintatuvan kassalla kun May tuli sisään.
"Moi May" Aada hymyili.
"No moi Aada" May tervehti. "Mitäs sä?"
"Samaa tavallista tylsää. Entä mitä sulle kuuluu?"
"No mulle tapahtuu vähän liikaakin. Johny tahtoo erottaa mut ja Tomin"
"Miks ihmeessä?" Aada ihmetteli.
"Sen mielestä nyt on outoo et puolsisarukset seurustelee. Mut se rähjää ihan kun sil ei ois aivoja!" May puolustautui.
"Ikävää" Aada sanoi. "Ai niin, miten voin palvella?"
"Meillä on Tomin kanssa leffailta, ja mä aattelin ottaa jotain hyvää" May hymyili ja meni karkkihyllyille.
"Oi. Romanttinen leffailta" Aada hymyili.
"Sellasta on kaivattu jo aika pitkään. On sen verran kyllä tapahtunut" May sanoi.
"Mäkin taidan mun työvuoron loputtua ottaa jotain ilmaiseksi" Aada naurahti.
"Niin, se hyvä puoli tässä kaupan omistamisessa on" May naurahti. Hän otti ison sipsipussin ja ison karkkipussin hyllyltä.
"Varokaa ettei mee hampaat" Aada varoitteli leikkimielisesti. May naurahti ja meni kassalle.
"Kaks viiskyt" Aada sanoi. May antoi rahat ja lähti.

Laila järjesteli kynttiläillalista Tenholle ja itselleen. Kaikki oli täydellistä. Jennifer oli vienyt Samuelin hampaitaan kiristellen leffaan, joten Laila ja Tenho saivat pitää suunitteluiltansa aivan rauhassa. Laila aikoi nimittäin suunitella Tenhon kanssa ohjusta. Juuri kun järjestelyt olivat valmiit, astui Tenho sisään. Laila veti päällysvaattensa pois.
"Surprise!" Laila huusi.
"Onpas iloinen yllätys!" Tenho hymyili ja kiersi kätensä Lailan ympärille. Laila nousi Tenhon syliin ja hymyili. Hän piti miehestään, vaikka Tenho olikin lihava ja kaljuuntuva. Yleensä tälläisiä ihmisiä Laila syrji, mutta miehestään hän piti. Johtuikohan se siitä, että Lailan oma nenä oli kuin korppikotkannokka...
"Mä järjestin meille suunnitteluillan. Ohjusta ajattelin" Laila hymyili.
"Sepäs erittäin... mukavaa." Tenho sai sanottua.
"Todellako? Sä olet ollut kyllä tätä vastaan" Laila sanoi ja katsoi miestään jäätävästi.
"Olen edelleen, mutta mä olen tossun alla" Tenho myönsi surkeana.
"Ja siellä pysyt, parempi vaan kaikille että se olen minä joka päättää tämän perheen asiat" Laila sanoi ja istui pöytään.
"Saako tätä piirakkaa ottaa?" Tenho kysyi.
"Jos kosketkin siihen niin et koske enää ikinä mihinkään!" Laila sähähti.
"Ai niin... Täähän on tietysti jälkiruoka" Tenho tajusi.

Toisin kuin Goottiset, Kortesluomat söivät illallisen yhdessä. Pöydässä kävi hirveä hälinä, koiratkin piti ruokkia. Vihdoin kaikki olivat pöydässä.
"Miten sen Elisan kanssa sujuu?" Mari kysyi Simolta.
"Loistavasti" Simo hymyili.
"Sepäs hienoa. Mä olen ylpeä että sä olet löytänyt naisen" Jyrki hymyili.
"Mä muutan varmaan pian omaan kämppään" Simo sanoi.
"Et kai sä pelkää että häiritään?" Milla kysyi.
"Sähän palaat armeijaan huomenna" Jyrki muistutti.
"Siellä mä en kauaa aio olla" Simo vastasi.
"Miten niin? Kai sä nyt armeijan käyt kunnolla!"
"Enpä usko. Mä haluan olla Elisan kanssa, ja aion keksiä jonkun keinon päästä sieltä pois mahollisiman nopeesti"
"Älä viitsi pelleillä" Mari kauhistui.
"En mä pelleilekkään. Harmi jos te petytte, mut Elisa ja mä kuulutaan yhteen"
"Mikään nainen ei voi olla maanpuolustusta tärkeämpi" Jyrki sanoi.
"Eikä kylvyssä käynti perheillallista" Mari muistutti Jyrkin myöhästymistä.
"Se ei liity tähän" Jyrki sanoi.
"Ei kai Simon oo pakko käydä armeijaa jos se ei ite haluu?" Milla ihmetteli.
"Armeijan käynti on tärkeä osa nuoren miehen elämää" Jyrki sanoi.
"Sitä mieltä mäkin olin ennen. Mut Elisa on tärkeempi" Simo sanoi ja nousi ylös. Hän meni huoneeseensa.
"Toi poikahan jää sinne armeijaan. Ja mä pidän siitä huolen..." Jyrki kuiskasi.

Elisa oli menossa baariin, kun hän tapasi rapussa Jackin.
"Moi Jack. Mitä sä täällä teet?"
"Tulin vielä kattomaan asuntoo minkä mä aion ostaa" Jack kertoi.
"Aijaa. Siis sitä Uunosen asuntoa vai?" Elisa kysyi hämmästyneenä.
"Ei kai täällä muita asuntoja oo myytävänä" Jack sanoi.
"Ai. Harmi. Mäkin nimittäin aion ostaa sen" Elisa sanoi.
"Niinkö? Mä vien sen sitten sun nokkas edestä" Jack sanoi.
"Tuskin" Elisa naurahti ja käveli Jackin ohi. Jack meni naisen perään.
"Paljonko sä aiot maksaa siitä?"
"En mä nyt sitä sulle kerro" Elisa sanoi.
"Mun tarjous nimittäin on varmasti sitä paljon isompi"
"Sehän nähdään" Elisa sanoi kipakasti ja alkoi laskeutua portaita alas.
"Susta tuskin on mihinkään tarjouskilpailuun" Jack kiusoitteli.
"Anteeks mitä?" Elisa kysyi kun he tulivat alakertaan.
"Päivää"
Linda Maikkila tuli Jackin luo ja kätteli häntä.
"Anteeks että mä häiritsin sua, mutta mua kiinnosti vielä kattoo tätä asuntoo tarkemmin" Jack hymyili.
"Voinko mä tulla samalla? Mäkin nimittäin aion ostaa tän asunnon" Elisa hymyili.
"Jaa että oikein kilpailua. Kaikki kolme toisiaan vastakkain"
"Miten niin? Jack ja mä ollaan kai ainoat ostajat" Elisa ihmetteli.
"Vielä on kolmas" Linda vastasi.
"Kuka?" Jack kysyi.
"Hänen nimensä on Simo Kortesluoma"

Seuraavana aamuna koulussa Tom,Niko,Jennifer ja May kävelivät yhtä matkaa. May oli Tomin kainalossa, kun taas Niko ja Jennifer juttelivat Mikosta.
"Puhutaan nyt ihan tosi jostain muusta" Niko pyysi.
"Jos herra niin haluaa" Jennifer tuhahti.
"Sori, mutta mua etoo puhua kokoajan Mikosta" Niko sanoi.
"Ai että veli etoo? Tuttu pulma" Jennifer tuhahti.
"Jennifer, puhutaan nyt vaikka susta" Niko anoi.
"Tai mitä jos pidät vaan sen turpas kii?" Jennifer pyysi ja kääntyi katsomaan Nikoa.
"Anteeks" Niko sanoi töykeästi ja juoksi Mayn ja Tomin kiinni. May irrottautui Tomista ja meni puhumaan Jenniferille.
"Mitäs sä ja Niko?"
"Niko on angstaaja ja luuseri jota mä en jaksa katsella" Jennifer sanoi.
"Ei kai nyt" May naurahti.
"Ihan totta. Toivottavasti se painuu siihen koloon mistä on tullutkin" Jennifer tuhahti.
"Se on vaan huolissaan Mikosta. Teillä alkaa varmasti synkkaamaan" May sanoi.
"Mielummin ei" Jennifer sanoi.
"Se on ihan lääpällään suhun" May sanoi.
"Voi apua" Jennifer vaikeroi muka surullisena ja käveli Mayn edelle.
"Joten oo sitä kohtaan ees ymmärtäväinen" May pyysi.

Elisa nousi sängystä ja meni olkkariin katsomaan kelloa.
"Hui, noin paljon jo" Elisa säikähti. Tänään hänen piti avata Valintatupa. Aada istui ruokapöydässä.
"Mitä nyt?" Aada ihmetteli.
"Mä oon vähän myöhässä" Elisa sanoi ja alkoi vetämään vaatteita päälleen.
"Ai niin, sun piti avata Valintatupa" Aada sanoi.
"Jooh... Mä en saanu kunnol unta kun Simokin haluu ostaa sen Uunosen asunnon" Elisa huokaisi.
"Ja myös Jack?"
"Niinpä. Tää on hankala kuvio" Elisa sanoi ja meni sitten ulos. Olivia tuli Aadan luo ja otti tältä voiveitsen.
"Hei mä en ollu voidellu vielä"
"Kumpa mä voisin tehdä tällä viimeisen voitelun Penalle!" Olivia sähähti.
"Mitä?" Aada kysyi.
"Eka se flirttailee mulle ja sit torjuu mut kun mä yritän suudella sitä"
"Ethän sä tollasesta voi suuttuu" naurahti Aada.
"Kyllä kuule voin!" Olivia kivahti ja tunki leipää suuhunsa.
"Älä nyt noin isoo palaa kerralla" Aada varoitti. Olivia istui sohvalle.
"Mä aion ottaa lopputilin Pizzeeria Limestä"
"Sähän oot ollu siellä vasta kaks päivää" Aada sanoi.
"Ja se kaks päivää on jo liikaa" Olivia sanoi.

Erkki ja Birgitta katsoivat videota kotonaan toista kertaa. Natalie oli antanut molemille tonnin.
"Tonni..." Erkki sanoi hiljaa.
"Natalie avasi rahahanat..." Birgitta sanoi hiljaa. "Erkki, sinä saat tonnini"
"En mä ota" Erkki kieltäytyi kohteliaasti.
"Minä en tee sillä mitään, kun en itsekkään elä kauaa" Birgitta hymyili.
"Nauti elämästä" Erkki ehdotti.
"Erkki. Minä tahdon antaa sen sinulle jotta se menisi pizzeeriasi kassaan"
"Eihän mulla ole pizzeeriaa" Erkki sanoi.
"Sinähän perit sen minulta" Birgitta sanoi.
"Äiti... Mulla ei ookkaan pizzeeriaa. Mä myin sen mun kaverille" Erkki sanoi hiljaa.
"Miten sinä saatoitkaan!"
JATKUU ENSI OSASSA