10.SURU-UUTISIA

Jyrki nousi kauhistuneena autosta ja juoksi Mikon luokse. Myös muutama ohikulkija oli pysähtynyt kauhistelemaan tilannetta.
"Soita ambulanssi" Jyrki neuvoi yhtä tuijottajaa toivuttuaan ensijärkytyksestä.
"Hengittääkö se?" kysyi katsomaan auttamaan tullut Jack Toronte.
"Pulssi lyö heikosti" Jyrki sanoi.
Ambulanssi tuli paikalle, ja sen kyydistä hyppäsi kaksi sairaanhoitajaa jotka nostivat Mikon paareille. Jyrkin kauhuksi myös poliisiauto tuli paikalle. Kaksi poliisia hyppäsi kyydistä. Toinen heistä kääntyi Jyrkin puoleen.
"Kaikki kunnossa?" hän kysyi.
"Joo. Tää yliajo oli vahinko" Jyrki sanoi.
"Ymmärän... Puhalla silti. Varmuuden vuoksi" poliisi sanoi ja ojensi pillin Jyrkille. Jyrki puhalsi pilliin.
"Nollaa näyttää. Veikö sun ajaessas jokin asia sun huomios?" toinen poliiseista kysyi.
"Ei. Tai ehkä mä keskityin liikaa musiikkiin tai jotain" Jyrki sanoi.
"Käytitkö liikenteessä radiota aivojesi sijaan?" poliisi kysyi.
"Kyllä mä siinä samalla katselin liikenettä, mut..." Jyrki yritti.
"Lähdetään kamarille selvittämään asiaa." poliisi sanoi ja otti Jyrkiä kädestä.
"Onko pakko? Mulla olisi kiire" Jyrki sanoi.
"Mikään asia ei voi mennä tämän edelle" toinen poliisi sanoi avasi auton oven.
"Mä näin koko tapahtuneen" Jack Toronte sanoi kun Jyrki oli menossa auton ovesta sisään.
"Niin näki moni muukin" poliisi sanoi.
"Mä olin siinä ihan lähellä. Voinko mä tulla mukaan selvittämään asiaa?" Jack pyysi.
"Tule sitten" poliisi vastasi ja meni autoon.

Jennifer kirjoitteli runoa työpöytänsä äärellä tylsistyneenä. Joku koputti ovelle.
"Joo" Jennifer huusi. Ovi avautui ja sisään astui May.
"Moi Jennifer" May sanoi ja istui tytön sängylle.
"Moi ja hei" Jennifer sanoi katsoen merkitsevästi ovelle.
"Mulla oli asiaa" May sanoi.
"Sepäs kiinnostavaa" Jennifer sanoi ja käveli oven luo avaten sen.
"Toivottavasti sua kiinnostaa myös kuulla tää juttu" May sanoi.
"No nyt kun kysyt niin ei kyllä hirveästi kiinnosta" Jennifer sanoi töykeästi.
"Ei edes meidän arvosana siitä esitelmestä?" May kysyi ja veti pienen paperilapun laukustaan.
Jennifer sulki oven.
"No näytä se äkkii"
"8½" May hymyili. Jennifer luki lapusta opettajan arvostelut.
"Hyvää työtä tyttökullat. Mukavaa nähdä että osaatte tehdä työtä yhdessä vaikka ette tulekkaan niin hyvin toimeen. Esitelmä oli oikein hyvä ja teksti sujuvaa, mutta kuvia olisi saannut olla paljon enemmän"
Jennifer työnsi lapun takaisin Mayn käteen.
"Se nainen olisi varmaan halunnut koko esitelmän täyteen kuvia" Jennifer sanoi tylysti.
"Sä olisit kyllä voinut vähän enemmän panostaa tähän" May sanoi.
"Sähän teit sen ihan hyvin melkein yksinkin" Jennifer sanoi ja istui takaisin pöytänsä ääreen.
"Oikeastaan hyvä että pysyit pois tieltä. Saatiin kasipuol" May hymyili ja lähti ovelle.
"Vihjaat sä et mun panostuksella siitä olis tullu jotenkin huonompi?" Jennifer kysyi ja käännähti ympäri pyörivällä tuolillaan.
"Olis hyvinkin saattanut tulla" May naurahti ja avasi oven. Jennifer nousi ylös.
"Mä olen pettynyt että jouduin tekemään sen yksin. Mutta en mä olettanutkaan että sä vaivautuisit auttamaan" May jatkoi.
"Mä en ole laiska!" Jennifer melkein huusi.
"Näköjään olet" May sanoi. Silloin Jennifer nappasi tyttöä kädestä.
"Irti" May sanoi hiljaa ja veti vapaalla kädellään litsarin Jenniferin oikealle poskelle.
"Tota sun ei ois kannattanut tehdä!" Jennifer huusi ja tönäisi Mayta. May työnsi Jenniferin lattialle, ja meni itse perässä. Jalat ja kädet heiluivat, tukkaa revittiin ja kynsiä käytettiin.

Erkki oli puhunut jo pitkään puhelimessa ja tuli lopulta olohuoneen puolelle omasta huoneestaan huolestuneen näköisenä.
"Mitä nyt?" sohvalla löhöävä Pena kysyi.
"Äiti on alkanut jakamaan omaisuuttaan sukulaisille. Niinkuin ennakkoperintö"
"Mitä sä olet perinyt?" Pena kysyi ja sulki television.
"Pizzapaikan. Sen nimi on Pizzakulma" Erkki sanoi. "Mut mul ei oo mitään käsitystä pizzeerian pitämisestä"
"Ja se taitaa sitäpaitsi olla siellä lapissa?" Pena kysyi.
"Ei kun täällä Helsingissä. Äidillä oli siellä apuri, joka piti huolta paikasta" Erkki selitti. "Ja mä pidän pizzasta, eli äiti päätteli sillä perustein antaa paikan mulle" Erkki huokaisi.
"Kyllä sä pärjäät. Mä voin vaikka auttaa" Pena sanoi.
"Mä taidan kyllä samantien myydä sen" Erkki sanoi.
"Se olis epäkohteliasta. Mut mä voin ostaa 50 prosenttia paikasta" Pena ehdotti.
"Tai mitä jos ostaisit sen kokonaan? Ei äidin tarvitse saada tietää" Erkki kysyi.
"En mä koko vastuuta halua" Pena sanoi.
"No sitten mä myyn sen jollekkin toiselle" Erkki sanoi. "Ois vaan ollu kivaa et joku tuttu ois saanu mun äidin yrityksen"
"No jos mä sit otan sen" Pena hymyili ja kätteli Erkkiä.


Elisa vietti aikaa peilin edessä meikaten. Olivia tuli katsomaan mitä hän teki.
"Mitäs nyt?" Olivia naurahti.
"Kunhan huvikseni laittaudun" Elisa naurahti.
"Mua sun on turha yrittää huijata. Ketä varten sä laittaudut?" Olivia hymyili.
"Yks puhelu saa ihmisiä takaisin tänne" Elisa hymyili ja kääntyi katsomaan Oliviaa silmiin.
"Mitä sä tarkoitat?" Olivia kysyi.
"Simo Kortesluomaa" Elisa hymyili.
"Sehän on armeijassa" Olivia sanoi.
"On varmaan jo kotonaan. Mä soitin sinne johtokuntaan ja väitin olevani Mari Kortesluoma. Ja että Simon isä on joutunut onnettomuuteen"
"Siis miten sä onnistuit huijaamaan niitä" Elisa naurahti.
"Kun Mari kävi Valintatuvassa, tiputti se vahingossa kännykkänsä. Mut nyt se on jo taas sillä. Mä tiputin sen postiluukusta" Elisa sanoi.
"Olet sä kyllä ovela. Mutta eihän sun välis Simoon oo kovin hyvät?" ihmetteli Olivia.
"No se sano sillon siellä bileissä yhen aika kipeen jutun. Mut mä oon valmis unohtamaan sen" Elisa hymyili.
"Simo saattaa suuttuu kun kuulee sun juonistas" Olivia sanoi.
"En mä usko" Elisa sanoi ja leivtti huulipunaa huulilleen. "Varmasti se vain ilahtuu"
Silloin ovikello soi. Olivia avasi. Sisään tuli Jack Toronto ja Aada.
"Elisa, me saadaan lisää työvoimaa" hymyili Aada. "Nimittäin Jack"
Jack kätteli Elisaa, ja jäi katsomaan tyttöä vähän pidemmäksi aikaa. Hänestä Elisa oli kaunis.
"Tervetuloa Valintatupaan. Siellä kaivataankin apua. Asutko sä lähellä?"
"Mä asun väliaikaisesti ystäväni luona Piparminttutiellä" Jack sanoi. Piparminttutie oli Hattarakadun lähellä oleva toinen kerrostalo. Tulevaisuudessa myös sinne tulee sijoittumaan joitain tarinan tapahtumia.
"Tää vaikuttaa kyllä mukavalta talolta, kun täällä on kylpyläkin. Onkohan täällä vapaita asuntoja?" Jack kysyi.
"Tulevaisuudessa voi ollakkin" Olivia sanoi.
"Mä menen nyt. On vähän menoja" Elisa hymyili ja lähti asunnosta. Jack katsoi vaikuttuneena naisen perään.

Mikko makasi sairaalavuoteella ja hän oli kiinni hengityslaitteissa. Kalle,Niko ja Emmi nyyhkivät vuoteen luona.
"Mikko, sä olet vahva ja selviät tästä kyllä" Kalle sanoi hiljaa. He olivat tulleet sairaalaan heti kun olivat kuulleet Mikon onnettomuudesta. Emmin poskilla oli eniten kyyneliä. Hänen elämänsä oli kääntynyt jo hieman parempaan suuntaan, mutta nyt kaikki oli taas aivan pilalla. Ilman Mikon onnettomuutta hän olisi saanut ehkä jopa sovittua Kallen kanssa.
"Enkelit auttaa Mikkoa jaksamaan taistelemaan hengestään" Kalle sanoi hiljaa.
"Niin" Niko sanoi ja pyyhki kyyneliä poskeltaan.

Jennifer nousi lattialta tukka sotkussa. Myös May nousi, ja yritti suoristella sekaisin mennyttä tukkaansa.
"Mee pois nyt" Jennifer sanoi hiljaa ja alkoi työntää Mayta ulos.
"Sä saat kyllä ihan pienestäkin aiheesta riidan aikaseks" May sanoi vielä ovella ja lähti sitten. Jennifer pyyhki hikeä otsaltaan, ja istahti sängylleen. Pian Laila tuli sisään.
"Tuo May näytti melko räjähtäneeltä. Ja niin näytät säkin. Mitä tapahtui?" Laila kysyi.
"Pikku rähinä vaan. May tietysti sai selkäänsä" Jennifer sanoi.
"Näytithän sille pikkulikalle kuka on pomo?" Laila kysyi.
"Tietty. Ennen sä olit kyllä sitä mieltä ettei tappelu sovi hienolle naiselle" Jennifer sanoi.
"Niin, mutta sun täytyy näyttää ettet alistu vaikka joku naapurinlikka kävis suhun kiinni. Taidan kyllä mennä sanomaan sen tytön vanhemmille suorat sanat!"
"Kyllä mä taisin sille sanoa jo" Jennifer vakuutteli.
"No hyvä" Laila sanoi ja halasi tytärtään. "Mun tyttö."
Jennifer hymyili.
"Nyt mä haluisin olla rauhassa"
Laila nyökkäsi ja sulki Jenniferin huoneen oven perässään.
Jennifer katseli ikkunasta ulos. Hän näki Ukkojen perheen auton ajavan pihaan, ja päätti lähteä käymään ihastuksensa Mikon luona.

Joku soitti Kortesluomien ovikelloa. Jyrki meni avaamaan. Oven takana seisoi Elisa viimeisen päälle laittautuneena.
"Hei" Jyrki sanoi synkästi.
"Moi. Mä tulin vain..." Elisa sanoi mutta tajusi silloin ettei voisi sanoa tulleensa tapaamaan Simoa. Sillä silloin muut tajuaisivat että hän oli ollut sen valesoiton takana.
"Huono hetki?" Elisa kysyi.
"Ehkä vähän" Jyrki sanoi. Simo tuli Elisan takaa, hän oli käynyt kaupassa.
"Elisa" Simo sanoi hiljaa.
"Simo" Elisa kääntyi ja suuteli Simoa. Simo kuitenkin vetäytyi kauemmas joten Elisan suudelma jäi pelkäksi yritykseksi.
"Elisa, nyt ei oo hyvä hetki. Mä selitän joskus" Simo sanoi ja meni sisään. Jyrki sulki oven.
Elisa purskahti itkuun, ja lähti takaisin kotiaan kohti. Silloin Jack tuli häntä vastaan rapussa.
"Mikä on?" Jack kysyi ja halasi Elisaa lohduttavasti.
"Mä oon rakastunut. Mut tunne on vaan munpuolinen" Elisa itki. Hän halasi Jackia lujaa takaisin.
"Sä oot kaunis" Jack sanoi ja silitti Elisan tukkaa. Sitten hän yritti suudella naista, mutta Elisa kiskoi itsensä irti.
"Sori, mut ei kiitos. Mulla saattaa olla vielä mahdollisuuksia Simon suhteen" Elisa sanoi. Sitten hän vilkutti ja meni hissiin.
"Elisa!" Jack huusi naisen perään, johon oli rakastunut ensi silmäyksellä. Aivan kuten Elisakin oli Simoon.

Laila ja Tenho söivät yhdessä hienossa ravintolassa, jonne olivat hetki sitten menneet.
"Mukavaa kun toit mut tänne" Laila hymyili.
"Mulla oli sulle asiaakin" Tenho sanoi.
"Niin?" Laila sanoi.
"Oo kiltti. Ei tehdä enää sitä ohjusta" Tenho pyysi. "Me menettettäisiin kaikki"
"Kyllä tehdään. Kai sä olet samaa mieltä?" Laila sanoi.
"Kyllä rakkaani" Tenho sanoi alistuneena.
"Toi on musiikkia mun korvilleni" Laila hymyili.
"Jaa" Tenho sanoi.
"On niin mukavaa kun ollaan asioista samaa mieltä. Tää ohjusasiakin on nyt sovittu, vai mitä?" Laila sanoi lipevään äänensävyyn.
"Ei,rakkaani" Tenho sanoi yhtäkkiä ja nousi pöydästä.
"Miten sä voit sanoa noin?" Laila huusi ja nousi myös ylös.
"Ei tehdä ohjusta, mä vaadin" Tenho huusi.
"Mun kanssa sä et ole samaa mieltä!" Laila huusi ja heitti viinit miehensä naamalle.
Tenho säikähti ja hypähti taaksepäin.
"Laila-kulta, rauhoitu" Tenho sanoi, mutta Laila iski myös lautasensa miehensä naamaan. Tenho ei halunnut jäädä huonommaksi, vaan kaapi perunamuussinsa Lailan niskaan. Laila otti miestään kauluksesta kiinni, ja suuteli häntä suulle. Sitten molemmat purskahtivat nauruun.
"Hienolla pariskunnalle ei kyllä sovi tällänen" Laila sanoi naurunsa lomasta.
"Välillä on meidänkin tehtävä jotain muuta kuin leikkiä hienoa pariskuntaa" Tenho nauroi. Hovimestari tuli heidän luokseen.

Mikko makasi kiinni hengityskoneissa, ja kaikki vaikutti olevan normaalisti. Auton törmäys oli ollut hyvin kova, mutta Mikko oli ihan hyvässä kunnossa. Yhtäkkiä jotain alkoi kuitenkin tapahtua. Paikalla oleva hoitaja järkyttyi, kun huomasi sydämmen pysähtyneen.
Hän alkoi auttamaan Mikkoa jaksamaan, paikalle tuli myös muita apulaistohtoreita.
"Mitä hittoa?" Kalle oli tullut paikalle.
"Me emme saa häiritä operaatiota" yksi apulaisista sanoi ja vei Kallen ulos. Kalle purskahti kovaan itkuun.
"Rauhoitu... Pojallasi on vielä hyvät mahdollisuudet selvitä"
Tunnin kuluttua ylitohtori tuli surullisen näköisenä.
"Olen pahoillani, mutta minulla on huonoja uutisia"
JATKUU ENSI OSASSA

OSA 11.VÄÄRIÄ HÄLYTYKSIÄ JA KOSTOSUUNNITELMIA

Kalle tuijotti tohtoria sanattomana.
"Huonoja uutisia?" hän toisti lääkärin asian ilmeettömänä.
"Mutta ei kaikista pahimpia. Poikanne sydän pysähtyi. Saimme sen kuitenkin taas toimimaan" tohtori vastasi.
"Toiko on sun mielestä huono uutinen?" Kalle puuskahti. "Ehdin jo pelästyä!"
"Mutta tiedätte mitä sydämmenpysähdyksestä voi seurata. Ja poikanne on kenties ikuisesti koomassa" sanoi tohtori ja taputti Kallea olalle.
"Ikuisesti..." Kalle toisti hiljaa. Eikö hän enää koskaan näkisi Mikon hymyileviä kasvoja ja iloisia silmiä?
"Toivoa on vielä. Voitte tulla katsomaan poikaanne"
Kalle meni sisään huoneeseen, ja järkyttyi entistä pahemmin nähdessään Mikon sängyssä liikkumattomana.
"Herää..." Kalle pyysi hiljaa. Mikko ei vastannut, ei hän voinut. Kalle silitti poikansa poskea.
"Sun pitää vielä herätä. Me ei pärjätä ilman sua" Kalle pyysi hiljaa.
Hän otti poikaansa kädestä hellästi.

Pena istui pizzerian baaritiskillä ja katseli ympärilleen. Seinät olivat limenvihreät ja lattia ruskea lautalattia. Pena ei halunnut muuttaa pizzeerian järjestystä hirveästi, sillä hän piti sen värimaailmasta. Sitä paitsi limenvihreä taisi olla paikan pääväri. Sen huomasi siitä, että pöytäliinatkin olivat limenvihreitä, mutta kalusto onneksi eri värinen. Baaritiski oli musta ja samoin ovi joka vei pizzeerian keittiöön. Pizzeerian nimen Pena kuitenkin halusi muuttaa. Pizzaparatiisi ei jotenkin iskenyt häneen. Ja nykyään näki kaupungilla niin paljon ostosparatiiseja ja muita että hän halusi hiukan omaperäisemmän nimen. Ensiksi Penalle tuli mieleen antaa paikalle hänen oma nimensä. Pizzeeria Pena. Se ei kuitenkaan kuulostanut hänestä niin hyvältä. Katseltuaan hetken ympärilleen Pena keksi omasta mielestään täydellisen nimen. Lime. Pizzeeria Lime. Penan kasvoille levisi hymy, kun hän otti laatikosta limenvihreän paperin jolle kirjoitti:
"Pizzeeria Lime. Avautuu pian"
Pena teippasi paperilapun pizzeerian oveen kiinni. Hän halusi kyllä vielä hienon, limenvihreän kyltinkin mutta paperi sai olla siinä kunnes kyltti saataisiin tilattua.

Elisa tuli kotiin ja lysähti sohvalle. Olivia istui hänen viereensä.
"Eikö onnistanut?"
"No ei Simon kanssa. Se Jack yritti kyllä imuttaa mutta ei onnistanut sitäkään" Elisa puuskahti.
"Simo näytti selvästi pitävän susta siellä bileissä" Olivia lohdutti.
"Ei kai se muuten mun kaa sängyssä ois ollu" Elisa sanoi surullisena.
"Sä et saa luovuttaa. Simo varmasti huomaa sut vielä." Olivia sanoi ja pukkasi Elisaa kylkeen. Elisa nyökkäsi ja sai huulilleen jonkun hymyntapaisen.
"No, mikä on suunitelma bee?" Olivia kysyi.
Elisa pudisti päätään sen merkiksi ettei tiennyt, mutta silloin hänen ilmeensä kirkastui parin asteen verran.
"Mä teen Simon tietenkin mustasukkaseks! Miksen mä heti tajunnut" intoili Elisa.
"Sullahan onkin jo apuväline valmiina" Olivia hymyili.
"Jack" hymyili Elisa. "Simo varmasti tulee heti mun luo kun näkee mut sen kaulassa"
"No niinpä!" Olivia naurahti. "Onnea"
"Sitä ei tarvita" Elisa hymyili ja nousi ylös
"Minne sä meet?" Olivia kysyi.
"Toteuttamaan suunitelmaa bee" Elisa hymyili. Hän vilkutti ja asteli ulos asunnosta. Aada tuli ja istahti siskonsa viereen.
"Voi että Elisalla on vilkas rakkauselämä" Olivia naurahti.
"Oispa meilläkin" Aada sanoi surullisena. Hän ja Olivia olivat seurustelleet viimeksi viisitoista vuotiaina, viisi vuotta sitten.
"Lähdetään nyt jonnekkin baariin" Olivia ehdotti.
"Hyvä idea!" Aada sanoi ja hänen silmänsä kirkastuivat.
"Mekään ei varmaan kauaa olla enää sinkkuja" Olivia hymyili.

Jennifer istui alakuloisena Hattarakadun ulkoportailla. Hän oli juuri kuullut mitä Mikolle oli käynyt.

Jack istui Piparminttutiellä sijaitsevan vuokra-asuntonsa sohvalla viinipullo kädessä, ja tyhjensi sitä suuhunsa kun ovikello soi. Jack ei mennyt avaamaan, mutta kun ovikello soi toisen kerran vaatimammin, meni hän ovelle ja katsoi silmänreiästä ulos. Elisa seisokeli ovella kaunis hymy kasvoillaan. Jack avasi oven.
"Hei Elisa"
"Jack..." Elisa sanoi ja alkoi esittää itkevää painautuen Jackia vasten.
"Mitä nyt?" Jack kysyi häkeltyneenä.
"Anteeksi että mä olin tyly. Sä olet ihana..." Elisa kuiskasi.
"Mikäs sun mieles muutti?" Jack kysyi.
"Mä puhuin Olivian kanssa" Elisa sanoi melko rehellisesti.
"Puhuit vai..." Jack kuiskasi. "Mistä?"
"Susta tietenkin" Elisa sanoi ja suuteli Jackia hellästi. Mutta suudelma oli hyvin,hyvin pieni. Jack antoi oikein ison ja märän kielarin. Elisa kuitenkin käänsi päätään niin, että suudelma osuikin poskelle.
"Ei siihen, vaan suulle..." Jack kuiskasi ja antoi nopeasti ison suukon Elisan suulle.
Elisa sulki silmänsä ja yritti kestää, kun Jack kantoi häntä jonnekkin.
"Minne sä nyt viet mua" Elisa sanoi koittaen esittää iloisen jännittynyttä.
"Minne sä vaan haluut" Jack sanoi hiljaa. Elisa tunsi että hänet laskettiin varovasti sängylle.
"Mä tulen kohta" Jack sanoi. Jack lähti, mutta pian kuuluikin askelia. Elisa arvasi, että nyt mennään. Jack halusi maata hänen kanssaan. Elisa ei avannut silmiään, mutta huusi.
"Ei!"
"Mitä nyt? Etkö pidä suklaakekseistä ja kaakosta?"
Elisa avasi silmänsä ja huomasi Jackin olevan täysissä pukeissa ja keksitarjottimen kanssa. Elisa oli luullut, että Jack haluaa maata hänen kanssaan.
"Siis ei kiitos. Tarkoitin etten tarvitse" Elisa sanoi helpottuneena.

May oli tulossa ulos Hattarakadun ovesta, kun hän näki Jenniferin. Hän ei heti huomannut tytön itkeneen.
"Älä viittii tukkia ihmisten kulkureittiä" May töksäytti. Jennifer kääntyi häneen päin, ja May huomasi tytön kyyneleistä märät posket ja punertavat silmät.
"Mitä nyt?" May kysyi ja istui Jenniferin viereen.
"E-ei kuulu sulle..." Jennifer nyyhkytti.
"Toi äskenen oli tosi tyhmästi sanottu. Mutta tuskin sä sen takia itket. Kertominen vois helpottaa" May sanoi.
"Sä sanot noin vaan koska haluut tietää! Tää ei kuulu sulle!" Jennifer huusi.
"Anteeksi että yritin olla ystävällinen!" May puuskahti ja nousi ylös. Hän oli jo lähdössä, kun Jennifer tarrasi häntä kädestä.
"Mikko on sairaalassa, ja mä pelkään pahinta"
May istui alas. Hän katsoi Jenniferiä silmiin.
"Onko se sun ystäväs vai?" May ei tuntenut Mikko Ukkoa kovinkaan hyvin.
"Toivoisin kovasti että olisi enemmänkin" Jennifer itki. May halasi Jenniferiä, ja tyttö halasi takaisin.
"Kyllä se selviää. Se on vahva" May sanoi.
"Kunpa mäkin oisin noin optimistinen" Jennifer sanoi hiljaa. "Anteeks kun mä oon ollut semmonen sua kohtaan"
"Ei se mitään. En mäkään mikään maailman aikuisin ihminen ole ollut" May kuiskasi.
"Ollaanko sovussa?" Jennifer kysyi ja ojensi kätensä. May kätteli häntä ja he halasivat vielä. Laila ja Tenho olivat tulossa kotiin autolla, ja näkivät Mayn ja Jenniferin halailemassa.
"Ei ole totta! Meidän Jennifer on lesbo!" kauhistui Laila.
"Älä maalaa piruja seinille" Tenho sanoi mutta hänkin tuijotti Jenniferin ja Mayn halausta.
"Aivan varmasti on! Se tyttö saa kuulla kunniansa..." Laila sanoi hiljaa.

Jack söi suklaakeksejä, ja Elisakin oli myöntynyt ottamaan parin. Hän oli erittäin onnellinen, ettei Jack ollut halunnut sitä mitä hän luuli.
"Hyviä" Elisa sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Maukkaita" Jack nyökkäsi.
Elisa naurahti ja yritti ottaa viimeisen suklaakeksin, mutta samaan aikaan myös Jack tarrasi siihen. Elisa sai kuitenkin kiskaistua keksin itselleen ja söi sen nopeasti. Jack hymyili.
"Ja nyt on vuorossa illan kohokohta... Se tehdään tässä sängyssä..." Jack sanoi hiljaa. Elisa värähti sillä hänen mielestään pahin oli tiedossa. Jack halusi nyt maata hänen kanssaan. Oliko sittenkään ollut niin hyvä idea tulla Jackin luo?
"Jack, minusta meidän ei ehkä vielä pitäisi tehdä sitä..." Elisa sanoi hiljaa.
"Ei siihen tarvita muuta kuin sinä ja minä" Jack sanoi hiljaa.
"Se siinä onkin ongelmana... Tämä johtuu kaikki Simosta" Elisa tunnusti.
"Simosta? Mielummin kyllä katsoisin leffan vain sinun kanssasi" Jack sanoi ja otti esiin rakkauselokuvan.
"Tietenkin" Elisa sanoi helpottuneena. Taas väärä hälytys.
"Mutta sitä ennen voitaisiin tehdä yksi juttu..."
"Tietty!" Elisa sanoi iloisesti. Hän oli varma että kyseessä oli taas jotain muuta kuin sitä mitä hän oli pelännyt. Silloin Jack alkoi kiskoa vaatteita pois Elisan päältä ja suudella häntä.

Laila käveli Mayn ja Jenniferin luo kädet puuskassa.
"Irti tyttärestäni, likainen lepakko!" tiuskaisi Laila.
May päästi irti ja tuijotti Lailaa.
"Lepakko?"
"Lepakko, eli lesbo! Eli sinä, joka olet vietellyt tyttäreni!"
"Mutsi" Jennifer sanoi varoittavasti.
"Tässä ei mutsittelut nyt auta! Sä Jennifer tahraat koko perheen maineen!"
"Millä tavalla muka?!" Jennifer tiuskaisi.
"Olemalla tuollainen!" Laila huusi. Tenho nyökki vaimonsa vieressä.
"Sä olet ihan ruuassa" Jennifer sanoi.
"Älä vaihda puheenaihetta, lepakko!" Laila huusi.
"Me ei-" Jennifer yritti mutta Laila keskeytti hänet.
"Niin hyvin kun sut luulin kasvattaneeni! Kauniiksi ja tavalliseksi tytöksi! Mutta kaikki kasvatukseen uhraamani aika meni hukkaan!" Laila voihki.
"Kun-" Jennifer yritti.
"Leikit lesboa naapurintytön kanssa!" Laila kirkui.
"Ei olla lesboja!" May huusi yhtäkkiä.
"Kuuntele nyt tarkkaan, lepakko. Meidän Jennifer ei ole sun kaltaisesi" Laila sanoi hiljaa.
"Miten tyhmä akka sä oikein olet!" May raivostui ja käveli sisään.

Elisa työnsi Jackin pois päältään.
"Sä sanoit olevasi valmis" Jack sanoi hiljaa.
"Mä käsitin väärin" Elisa sanoi anteeksipyytäväisen näköisenä.
"Mitä sä käsitit väärin?" Jack kysyi pettyneenä.
"Kaiken. Anteeksi. Mä halusin vain saada Simon mustasukkaiseksi" Elisa kuiskasi.
"Säkö olet käyttänyt mua hyväksesi?" Jack kysyi pala kurkussaan.
"Ei, en vielä" Elisa sanoi ja kuulosti vähän liian pirteältä. "Äsken olisin saattanut"
"Hirvittävä luonne sulla. Mistä sä sen olet perinyt? Äidiltäs vai?"
"En..." Elisa sanoi ja puki vaatteet takaisin päälleen.
"Eli isältä varmaan sitten. Käyttikö sekin kaikkii hyväkseen?" Jack kysyi.
"Turpa tukkoon!" Elisa kivahti.
"Sanooko sun isäsikin noin? Taidat olla oikein isän tyttö" Jack kiusoitteli.
"Mähän sanoin että leipäläpi umpeen! Vai haluutkö sä tosiaan niin kovasti ympäri korvia?" Elisa kysyi.
"Ei, en sulta ainakaan. Nyt sä voisit lähteä ulos" Jack sanoi.
"Mielelläni" Elisa sanoi yrittäen saada hengityksensä tasaantumaan.
"Sulla on kolme sekunttia aikaa" Jack sanoi.
"Heippa vaan, urpo" Elisa sanoi. Hän lähti ulos asunnosta. Jack katseli vielä ovisilmästä Elisaa, joka käveli kiukuissaan portaita alas. Jack nappasi siveltimen ja alkoi hahmotella tyhjälle kankaalle Elisaa, jolla oli pirunsarvet. Silloin Jack tajusi, että se oli loistava tapa kostaa Elisalle.
JATKUU ENSI OSASSA

Kirjoittaja Keikatoz.

Sairaalan laitteet piipittivät. Kalle ja Emmi istuivat Mikon vuoteen ääressä, Niko oli kahviossa hakemassa kahvia. Onnettomuudesta oli jo useita päiviä, mutta Mikko ei ollut herännyt. "Kaikki on aivan turhaa", Emmi kuiskasi surullisena." Kalle ei vastannut, vaan alkoi kävellä ovea kohti kahvia tuovaa Nikoa vastaan. "Isä..." Kuului hento kuiskaus Kallen selän takaa. Niko pudotti pahviset kahvimukit lattialle. "Hoitaja! Hoitaja!" Emmi alkoi huutaa.
"Ei mitään hätää", Kalle sanoi Mikolle ja piteli tämän kättä. Hänen poskellensa viereähti kyynel. Ilon kyynel.

"Kamala ämmä! Lepakko muka!" May kirosi kävellessään portaita asuntoaan kohti. "Pysähdy!" kuului ääni Mayn takaa. May alkoi kiirehtiä portaita ylös. Viimeinen askel, mutta jokin tarrasi Mayta hihasta. "Varmaan Tom", May ajatteli ja käänyti huulet törröllä. Sitten hymy hyytyi. "Mitä ihmettä senkin tytönhupakko! Minulle ei huudeta!" Laila Gottila huusi Maylle. "Irti!" May huusija riuhtaisi kätensä irti. "Apua!" Laila huusi ja horjahti taaksepäin.
"EI!" May kiljaisi, mutta oli jo myöhäistä. Laila vieri portaita alas.

"Olen idiootti", Elisa syytteili itseään. Eihän suunitelmassa ollut mitään ideaa. Kai Elisan olisi pitänyt arvata että Jack halusi vain...Elisa huokaisi. "Moi!" Aada huikkasi telkkarin äärestä. "Moi", Elisa vastasi vaisusti ja rysähti Aadan viereen sohvalle. "No, miten meni?" Aada kysyi. "No...aluksi hyvin mutta suunnitelmat vähän...kariutui." "Anna kun arvaan, eikai se halunnut..?" Elisa nyökkäsi. "No, nyt ainakin tajuat että on paras itse ottaa asiasta selvää. Simon kanssa", Aada sanoi ja halasi Elisaa.

Tenho käveli ympyrää kotona. Miten Lailan voisi suostutella pois suunnitelmistaan. "Mitä mä keksin?" Tenho voihki.

"Mikko!" Niko huudahti ja meni veljensä luo. "Väsitäkää", lääkäri käski ja alkoi tutkia Mikkoa. Ihmisiä tulvi myös lisää sisään. "Onko Mikolla viellä hengenvaaraa?" Emmi kysyi. "Ei näyttäisi olevan, mutta tutkimme viellä hänet tarkasi." Kalle puristi Mikon kättä. "Älä pelkää. Sä selviät. Mä rakastan sua poika." Kalle sanoi. "Älä nyt ala pillittää", Mikko sanoi virnuillen. Kalle hymähti.

"Laila! Laila!" May huusi hysteerisesti. "Lopeta toi huuto oon ihan kunnossa!" Laila sanoi äreästi takaisin. "Olen tosi pahoillani." May yritti sanoa. Laila ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan yritti nousta ylös. "Auts!" alkoi Laila valittaa. Jalasta valui verta. "Anna kun autan!" May sanoi painokkaasti. "Et! Kävelen itse!" Laila tuhahti ja alkoi nilkuttaa kotiovelleen. "Voi, tästä vasta soppa synytyykin. Jennifer ei varmaan anna tätä anteeks..."

"Kaikki näyttäisi olevan kunnossa!" Tohtori sanoi katsoessaan röntgenkuvia. Myös sisäelimet olivat kunnossa. "Ihanaa että tämmöisiä ihmeitä tapahtuu!" Emmi sanoi ja halasi veljeään. "Mitä mulle tapahtui?" Mikko kysyi. "Jouduit auto-onnettomuuteen", Niko vastasi. "No, mutta puhutaanko siitä myöhemmin!" Kalle sanoi ja meni Nikon luo. "Juhlistettaisikoon tätä vaikka kunnon jäätelöannoksilla?" Kalle kysyi iloisesti. "Joo!" Niko hihkaisi. "Tohtori, voiko Mikko nousta vuoteestaan?" Emmi kysyi tohtorilta. "Kyllä Mikko voi kävellä kahvioon asti." "Noniin!" Niko hihkaisi.
"Mä en..." Mikko aloitti. "Tykkää jäätelöstä vai", Niko hihkaisi. "Mä en tunne jalkojani."

Jatkuu...
_________________